Talon metsästystä ja ajatuksia matkan varrelta

"Tarkastushetkellä havaittiin katon vuotavan. Omistajan edustaja kävi korjaamassa kattoa välillä, minkä jälkeen vettä ei enää tullut sisälle."

Noilla saatesanoilla on hyvä lähteä etsimään seuraavaa kohdetta. Toivoakseni en enää samanlaiseen kuntokartoituslauseeseen törmää. Myönnän kyseisen kohteen olleen lähtökohtaisesti aivan pommi. Tiivistäen: koko talo olisi joutanut jyrän alle ja tilalle kokonaan uusi, mutta tällöin tontti olisi kyllä ollut turhan tyyris ja maksaahan se vanhan talonkin purkaminen jotain.

Asuntojen kanssa pelatessa on tullut jos jonkinlaista pommia vastaan. Omakotitaloni olen remontoinut käytännössä lattiasta kattoon. Mökistä moderniksi. Kaksion kanssa kävi samoin, se on oikeastaan ollut asuntosijoittajaurani törkyisin kämppä. Painoarvoa annan sille melko paljon, koska olen käynyt myös muutamissa konkurssihuutokauppakohteissa, kerran ihan käräjäoikeuden huutokaupassa saakka. Nykyisin kaksioni on valoisa, moderni ja siistin kaunis. Itse tekemällä säästänee rahaa, mutta ei aikaa. Samalla kuitenkin oppii paljon ja tätä oppia en vaihtaisi mistään hinnasta.

Tällä kertaa talokaupoilla olimme paremman puoliskoni kanssa liikkeellä ja ajatuksissa ei ollut ostaa mitään heti remontoitavaa katastrofia, vaan mielummin jo melkolailla valmis kohde. Toisella puoliskollani oli vielä käyttämättä ASP edut, joten varainsiirtoverottomuus on rahallisesti "hyödyllisempää" mitä kalliimpi (ja täten valmiimpi) kohde on. Pientä viilattavaa aina toki löytyy, mutta ihan huonejärjestelyjä, seiniä, keittiöitä ja kylppäreitä ei lähtökohtaisesti oltu laittamassa uuteen uskoon.

Asioissa kannattaa usein edetä rauhassa. Haimme lainapäätöksen hyvissä ajoin ja katselimme kohteita rauhassa. Mielenkiintoisten kohteiden osuessa kohdalle kävimme näytöillä hakemassa oksennusrefleksiä taikka inspiraatiota. Todellisia unelmakohteita löytyi yllättävän vähän ja lähes poikkeuksetta jokaisessa talossa oli joitain kompromisseja. Välillä avokeittiön saavuttaminen olisi vaatinut 20-30te lisäinvestointeja, takka puuttui taikka yläkerrasta ei löytynyt vessaa. Kun ollaan isojen asioiden ja rahojen äärellä, niin kuuluukin viilata pilkkua. Jo remontoitua on ikävä lähteä remontoimaan uudestaan oman maun mukaan.

Talon metsästykseen kuuluu myös kellarin haistelu, katon tarkastelut parvekkeelta ja seinien koputtelu. Tottakai välittäjiä haastateltiin omistajien kokemuksista ja kauanko kukin oli talossa asunut ja mitä siellä oli tehty vanhojen taikka nykyisten omistajien toimesta. Välillä löytyi kohteita joissa omakotitalon hoitamisen vaivat olivat tulleet yllätyksenä ja asumisaika oli jäänyt suhteellisen lyhyeen, "aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen". Mitäköhän sitä silloinkin on jäänyt omakotitaloissa hoitamatta ja tullut laiminlyötyä? Voin vain kuvitella vanhojen talojen ostajia, kun muutetaan suoraan vuokrakerrostalosta unelmien vanhaan rintamamiestaloon ja tukitaan kaikki mahdolliset räppänät, jotta estetään "vedon tunne" ja luodaan todellinen ansa tulevalle ostajalle.

Olen yhä vahvasti sitä mieltä, että omakotitaloasuminen on yksi suomalaisten suurimmista unelmista. Kaikilla tämä unelma ei toteudu taikka ei edes voi toteutua oli syy sitten mikä tahansa (liian korkeat vaatimustasot taikka taloudelliset syyt). Omallla perheelläni on unelma omakotitaloasumisesta, riittävän tilavasti, mutta kuitenkin edullisesti. Nykyinen talo on omissa nimissäni, joten tarkoitus oli hankkia yhteinen koti(talo). Tavallaan living the dream already, mutta aina on parannettavaa. Asumiskuluihin ja asumismukavuuteen voi itse vaikuttaa valinnoillaan. Tästäkin syystä olen mielestäni harvinaisen pihi, mutta samalla vihreä valinnoiltani. Olen vihreä vuokranantaja, ehkä ensimmäinen, ehkä ainoa (epäilen), mutta ainakin harvinaisuus. Ehkä vielä jokin päivä innostan myös muita ja tästä syystä tulen jatkossakin kirjottamaan aiheesta hyvinkin suoraan. Talk the talk and walk the walk, vaikka myönnän etten aina ole vain vihreä, pihi kylläkin.

Omakotikettu kuittaa.

ps. nykyisessä talossani olen saanut karsittua sähkönkulutusta yli 50%. Ja kyllä, olen pihi ja erityisen energiapihi. Verrokkina asukasmäärä on kuitenkin kasvanut, joten aitoja säästöjäkin on luotu eikä vertailua tehdä vain 1 vs 5 henkinen perhe.

Ostaessani kohteen sähkönkulutus oli ollut 23 000kwh/vuosi. Tarkistin luvut myyntiesitteestä. Myönnän kyllä, että huonelämpötilat olivat tarpeettoman korkeat ja niistä olenkin saanut helppoa säästöä.
Nykyisellään sähkön vuosikulutus on 10 000 - 11 000kwh luokkaa/vuosi. Tavoitteena saada kulutus alle 10 000kwh/vuosi, pysyvästi. Kattoremontin tullessa eteen olen suunnitellut etelään suunnatulle kattopuoliskolle aurinkopaneeleja, mutta aika näyttää. Kesällä taloni voisi olla jopa omavarainen.

Kun alotat niin alota kunnolla

Muistan vieläkin sen tilanteen, kun aloitin tutustumisen asuntojen maailmaan. ”Sun pitäs hommaa oma asunto...” ja se oli aivan totta, treenasin, kävin koulussa ja töissä, asuin vielä vanhempien luona. Katselimme kollegan kanssa, tai kollega katseli asuntoja, ja lopulta sai minutkin innostumaan. Siitä se sitten lähti.

Lopputulos oli että asunnon ostaminen, sen hankinta, siihen maailmaan tutustuminen, se vei koko käden. Ostaminen, myyminen, taloyhtiöt, asuntotyypit, taloyhtiölainat, vuokratontit, talot, kuntokartoitukset. Se on aivan oma maailmansa ja vaatii paljon opettelua ja opiskelua. 

Kun jotain aloittaa niin se kannattaa tehdä kunnolla. Tutustuin ensin kerrostaloihin ja aloin käymään näytöillä. Näytöillä näkee, kuulee ja oppii paljon. Kannattaa aloittaa ajoissa. Nälkä kasvaa syödessä ja samoin käy asuntojen kanssa. Hain ensiasuntoa ja tajusin, että samantien kannattaa säästää 4% varainsiirtoverossa 1,6% sijaan. Päädyinkin lopulta hakemaan perinteisen yksiön tai kaksion sijaan omakotitaloa.

Miksi täyskäännös kerrostaloasunnosta omakotitaloon? Varainsiirtoveron laskennallinen ”suurempi hyöty” ei ollut ainoa syy. Ajattelin, että oma piha, oma rauha ja vaikuttaminen ”vastikkeeseen” on aivan nextillä levelillä. Toisekseen useissa tarkastelemissani kerrostaloasunnoissa oli putki- tai/ja julkisivuremontti edessä, joten hintaerokaan ei ollut suuri. Ja lopulta löysin aivan maagisen talon, todellisen foreverhomen (ÄLÄ LUE: homeen/homeessa). 

Remontoin ensitaloni lähes kauttaaltaan. Ensimmäinen kalusteeni oli muistaakseni sohva, jolla nukuin ensimmäisen yöni ensimmäisessa omassa kodissani. Biljardipöytä ei valitettavasti mahtunut mukaan, muutoin se olisi ollut varmuudella ensimmäinen kalusteeni. Opin paljon, eikä mennytkään kauaa kun olinkin jo tähyilemässä sijoitusasuntoa ja käymässä näytöillä. Taloyhtiömaailma oli jo valmiiksi tuttu ja lähestyin ostokohteita, en vain laskin kädessä, mutta myös kysymyksellä: asuisinko itse asunnossa? Mitä tulisi tehdä, jotta siellä viihtyisi? Laskin ja remontit, pensseleineen ja tapettirullineen, tulivat vieläkin vahvemmin mukaan. 

Aloitin ASUNTOSIJOITTAMISEN tutustumalla kerrostaloasuntoihin ja taloyhtiömaailmaan. Jatkoin sitä tutustumalla kiinteistöihin, tontteihin ja enemmän tai vähemmän ränsistyneisiin taloihin. Ensisijoituspäätöksenä toimi ensitalon hankinta ja sen remontointi. Eikä talon hankinnasta kulunut kuin vuosi niin olin ostanut ensimmäisen sijoitusasuntoni. Kun aloitin, niin todellakin aloitin ja hyppäsin syvään päähän.

Olin jo tuolloin oppinut miten asunnon ostaminen, taloyhtiöt, talot ja lainat toimivat. Olin saanut ensikosketuksen todelliseen remontointiin, joten oli luonnollista jatkaa remontoitavalla kohteella. Kämppä oli oikeasti kaameassa kunnossa, mutta taloyhtiössä oli mm. julkisivut ja parvekelasitukset tehty. Putkiremontti oli tuloillaan, joten lisäoppiakin oli tiedossa. Ja se oppi on tullut hyödynnettyä, olen nähnyt hyvinkin läheltä alusta loppuun perinteisen kattavan putkiremontin suhteellisen suuressa taloyhtiössä (lisää putkiremontin vaiheista TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ).

Kun hyppää syvään päätyyn selviää todellinen kyvykkyys. Fiksut eivät hyppää pää edellä tuntemattomiin vesiin, toisella voi olla kellukkeet, joku voi joutua pärjäämään aivan omillaan. On kyllä totta että odottavan aika on pitkä. Mitä odotat ja miksi? Kun aloitat niin olet jo askeleen lähempänä... no jotain... Oli se sitten konkurssi, työmaa taikka rahat ja rikkaudet.

Asuntokettu kuittaa.