Verotusta ja verovähennyksiä

 Yhä iänikuinen tavoitteeni on saavuttaa niin verotehokas sijoitustoiminta, että verot lähes automaattisesti tulee minimoitua. Automatisointi tarkoittaa sitä, että oma exelini ja listaukseni olisi aidon oikeasti niin puhdas, että sen voi lähes ajattelematta vain täydentää: Data goes in results come out.

Verojen minimointi on siis hyvinkin tavoitteellista.

Asuntosijoittamisessa verohyötyjä on useita, mainittaen vaikka alkuun taloyhtiölainat. Harvassa sijoitusmuodossa omaisuutta kerryttäen, sijoitusvipua lyhentämällä voi saavuttaa vähennyksiä yhtä tehokkaasti. Erittäin tehokas ja erittäin hyödyllinen keino pienentää verotaakkaa. Hajauttaminen kannattaa myös tässä lajissa, jotta esim. taloyhtiölainat eivät kiristä liikoja jos markkina menee väärään suuntaan. Toisekseen välillä voi olla tilanteita joissa korkean taloyhtiölainan myötä  verotuksellisesti jää asunnosta tappioita. Nehän voikin vähentää vaikka muista vuokratuloista/pääomatuloista.

Sijoittajan on siis mahdollista päästä kateuslistoille, mutta siitä on myös helppo haihtua kokonaan pois. Tuloja on, mutta ne on järjesteltävissä niin että kulut vievät leijonanosan. Osalla näin saattaa ollakin, koska asuntosijoittaminen vaatii välillä isojakin panostuksia. Joskaan sitä ei voi pitää toivottavana tavoitteena. Kulut ovat aina kuluja.

Otetaan vaikkapa elävä esimerkki omasta asuntosalkusta: Projekti tönö. Omakotitalo flipflop, kesto n. 1v 9kk. Projektin aikana vain kuluja, parhaimpana (lue: pahimpana) viikkona kuluja sellaiset 20te. Tulot loppupäässä parissa erässä, koska energiaremonttiavustus myönnettiin täysimääräisenö (ARA 6000e). Ja suurempana sitten myynti, eli kauppahinta.

Projektin kesto nyt oli mitä oli ja se on vain oman toiminnan tulosta eli osittain jopa tarkoituksettoman tarkoituksellista. Oikein oivallinen tapa kuitenkin jälleen testata omaa taloutta. Eli kauanko voi vain laittaa kohteeseen lisää rahaa ennen kuin tuottoja alkaa tulla?

Kaikkien kohteiden remontit eivät voi/saa venyä. Toisaalta kaikkien kohteiden kassavirrankaan ei ole kannattanut olla pakkasella. Nousevien korkojen ja kulujen aikaan saattaa pärähtää näpeille. Hajauttaminen siis usein kannattaa.

Yhä jatkan verovähennyksien metsästystä ja pidettäköön Black Fridayta taas yhtenä välietappina. Halpoja tai ehkä ainakin halvempia hankintoja, mutta toki tarve edellä. Kulut ovat yhä aina kuluja. Jos kuitenkin toimintaa voi parantaa ja tehostaa, niin hankinnat ovat yleensä perusteltavissa. Verovähennysmahdollisuudet kannattaa kunkin tarkistaa. Yrityksille (ehkä) helpompaa, mutta kyllä ne yksityishenkilönäkin onnistuvat kunhan perusteet löytyy.

Verokettu kiittää ja kuittaa jälleen.

Rahaa rahan takii

Kitupiikki, pihi, nuuka, tiukkis, säästäväinen, tarkka…. Mitäs kaikkia sanoja olisikaan matkan varrella voinut käyttää kuvastamaan omaa rahankäytön alkutaivalta. Joku voisi vielä väittää ahkeraksi, ja onhan niitä työpaikkoja ollut parhaimmillaan samanaikaisesti 5-6. Tulihan työvuorojakin välillä tehtyä peräperää. Toisaalta kun oli tottunut tekemään fyysistä työtä (treeniä) 20-24h/vko koulun ohessa niin eipä tuo juuri missään jäähdyttelevälle urheilijalle tuntunut.

Ajan myötä rahan arvo kuitenkin alkaa muuttamaan muotoaan. Rahaa ei enää tarvitse rahan takia, vaikka rahan tekemisen taidon ymmärtäminen auttaa varsin hyvin. Mutta kuten lopulta kovin moni varsin varakaskin on joskus tainnut todeta, niin tärkein valuuttamme ei ole Bitcoin, eikä edes dollari taikka markka, vaan aika. Terveys on toinen tärkeä. Toimistohommat eivät ole fyysisen ja henkisen työn aiempaan yhdistämiseen verrattuna juuri mitään, mutta kuormitus tulee varmaankin suuremman ymmärryksen kautta. Aikaansa oppii ymmärtämään ja arvostamaam eri tavalla. Ja kuten kotona niin onhan siellä töissäkin välillä (ja joissain tapauksissa valitettavan usein) varsinaisen lastentarhan meininkiä. On siellä myös hauskaa, mukavaa ja merkityksellistäkin. Ei unohdeta sitä puolta.

Olen saanut paljon perheeni ja läheisteni kautta. Aku Ankka ei siis ole ainut oppini lähde, vaikka joki pieni osa ehkä myönnetäköön sinnekin.

Alkuun ehkä tuntuu, että rahaa tehdään rahan takia ja toiseksiin saavuttaakseen ”maallista mammonaa” tai sen kautta ”statusta”. Raha mahdollistaakin paljon ja yleensä työuraa alotellessa palkka ei ole huipussaan, joten oravanpyörää pyritään juoksemaan nousujohteisesti. Raha ei ehkä tee onnelliseksi, mutta se mahdollistaa paljon. Ymmärrän miksi taloudellista vapautta tavoitellaan. Raha ei ratkaise kaikkea vaikka se paljon auttaakin ja tuo tietynlaista vapautta.

Aika on rahaa ja aikamme täällä on rajallista.

Tavoitteita kun on hyvä asettaa, niin mikä on oma lukusi?

Oma nettovelaton lukuni lienee miljoonan luokkaa. Omaa asuntoani en ehkä tähän kuitenkaan laskisi, koska sen tuotto on lähinnä asumishyvää ja henkistä pääomaa. Niitä ei kuitenkaan sovi täysin unohtaa: omankin asunnon voi kääntää tuottavaksi ja mahdollinen muu järjestely toisi vaihtoehtoiskustannuksia jollei oma asumus olisi oma.

Raha se maailmaa pyörittää, mutta raha ei ole kaikki kaikessa. Prioriteetit kuntoon ja jo tehty raha tekemään lisää rahaa.

Kettu kuittaa.