Myyntiä ja markkinointia parhaimmillaan

Tällä kertaa tuli selailtua tori.fi antimia, todellinen helmi tarttuikin haaviin noin 3min kuluessa. Kyllä näistä se jokin huumorikin on revittävä. Ei tosin aina tiedä itkeäkkö vaiko nauraa...

Avattuani ilmoituksen mentiin heti (ainakin minun silmilleni) metsään.

Lause: "Ilman välittäjää joten hintakin on kohdillaan" ei yleensä oikein vakuuta. Sama jatkui "hyvin hoidettu taloyhtiö"-kommentilla. No jos yhtiö on hyvin hoidettu näkynnee se hyvässä vastikkeessakin yleensä suoraan. 42m2 ja 213e vastike eivät mielestäni tue väittämää, saati 26e vesimaksu.

Välillä tekeekin mieli soittaa myyjälle ja tiedustella vähän tarkemmin että MITÄ? Ja lupaan sen vielä joku päivä tehdäkkin. Ouraidii alue oli suosittu ja luultavasti joku asunnon ostaakin, tiedä sitten paljonko pyynnissä oli tinkivaraa, mutta tarkisteltuani näytti asunto kyllä suht hyvin hinnoitellultakin.

Aa niin ja löytyi siltä samalta tori.fi katselmuskierrokselta yksi 30e lamppukin, myynnissä asuntojen joukossa. Välillä lienee hankalaa tehdä niitä myynti-ilmoituksia? Toki myönnän, että itse taisin ensimmäisen vuokrataan ilmoitukseni tehdä asuntojen MYYNTI puolelle vuokraamisen sijaan, joten ehkä en itsekään ainakaan kovaan ääneen voi huudella.

Eli ehkä pitäydytään niissä perusteissa ja kuvaillaan tilannetta niin kuin ne on ja jätetään kultaiset ostostv lauseet sikseen. Selkeät tiedot ja kuvat kohteesta yleensä toimivat paremmin kuin hyvin. Eli ei välttämättä niitä nyt jo buumiksi tulleita kuvia kahvoista ja ties mistä wc pyyhkeistä... Kannattaa toki sisustaa hyvällä maulla ennen kuvia, mutta ei niitä sisustuksia siellä myydä, vai olenko nyt aivan erehtynyt?

Vähän kevyempää luettavaa tällä kertaa ja lähinnä muistutus niin itselle kuin mahdollisille lukijoillekin. Ainakin itselle, että EI NÄIN.

KKKK

Asuntosijoittajan arki

... alkaa aamulla klo 6.00, kun laitan kahvin porisemaan ja avaan läppäriini etuovi.com, oikotie.fi, tori.fi, vuokraovi.com ja avaan vierelle vielä jokakoti-lehden. Soitan samalla kaikki vuokralaiseni läpi, selailen uusia kandidaatteja, olen yhteydessä taloyhtiön päättäjiin ja isännöitsijöihin, imen itseeni lisää tietoa ja vastailen sähköposteihin. Kyttään koko päivän niitä herkullisimpia diilejä, heti valmiina tekemään tarjouksen.

Yksi vuokralainen on tuhonnut koko kämpän ja vaatii nyt korvauksia kun vasaraa heilutellessaan kolautti kätensä ja satutti sen vuokraamani asunnon seinään. Käyn myös läpi juuri viimeisestä valituskierteestä tullutta oikeustapaustani, jossa voitin käräjillä, hävisin hovissa ja nyt voitin korkeimmassa. Ratkaisuna molemmat maksavat omat oikeudenkäyntikulunsa, koska tapaus oli hyvin poikkeuksellinen, sakot määrättiin molemmille huolimattomasta toimimisesta. Kultakala oli hukkunut huoneistossa, vuokralainen syytti minua ettei asuntoon tullut tarpeeksi happea, hänkin oli kokenut huoneistossa puuskutusta erityisesti kuntopyörää (tyttöystäväänsä) polkiessaan. Olin kieltänyt lemmikin ja toiseksi minua ei oltu informoitu, että tyttöystävä asuu vakituisesti asunnossa, oikeus kuitenkin tulkitsi ettei kultakala ole oikea lemmikki ja voitin jutun naapurien todisteluiden pohjalta, ettei vuokralainen asunut yksin.

Kaikki voittivat vai? Kiitos Suomen oikeuslaitos tällaisia epäselviä tapauksiahan ei aihealueeseen mahdu... Päivä jatkuu puhelimessa ja koneen äärellä, kuin sijoittajan päiväkauppaa käyvällä, hyökkään hyviin tarjouksiin ja päätän päiväni joskus pikkutunneilla.

Ööö... Ei? Menisikö ennemminkin näin: nousen klo 10 jälkeen raukein mielin uuteen päivään, pyydän palvelijaani keittämään kahvit ja tekemään aamupalan. Lehti on valmiiksi sohvapöydällä kun istahdan ja laitan 80" 4KUHD himoteeveen päälle taustalle ja katselen piirrettyjä tai mitä kulloinkin tuleekaan. Syön aamupalani rauhassa, nautin asuntosijoittajana tienaamillani euroilla ostetuista antimista täysin sydämmin (paljon tulee ja kaikki myös tyypilliseen tapaan menee ja ruuankin puolesta varmaan sepelvaltimotauti odottaa). Menen Suomen kesään kartanoni takapihaterassille nauttimaan merinäköalastani ja siemailen samalla kylmää olutta auringonpaisteessa.  

Ipad Proni piippaa viestin merkiksi, asuntojani hoiteleva Luigi ilmoittaa "kaikki hyvin asuntosijoittajan valtakunnassa". Työpäivä pulkassa siis... Mitäs sitä sitten? Tuhlaamaan lisää rahaa vai kuluttamaan Suomen valtion kauniita teitä upouudella Audillani.

Tuskimpa jälkimmäinenkään. Asuntosijoittamisessa on oma työnsä, joskin hyvin hoidettuina ja asiaan vihkiytyneenä asiat saattavat jopa soljua kuin itsestään. Voi oikeasti nauttia vain siitä sijoitetun varallisuuden kassavirrasta, tosin usein alkuvaiheessa se tarkoittaa isoa vuorta lainaa, toki poikkeuksiakin löytyy.

Tosiaan... Saatan, kuten ehkä huomaa, välillä vähän värittää ja kärjistää tilanteita tai yleisiä uskomuksia. Kummastakin ylläolevasta esimerkkityypistä välillä pompsahtelee pinnalle mediassa juttuja. Juurikin asuntosijoittamisen tuomaa luksusta ja leppoisia eläkepäiviä tai kauhuvuokralaisten tekemiä, vai sanoisinko takomia, kauhukuvia ja reikiä.

Seuraavissa jutuissani lupaan kertoa totuudenmukaisesti omasta päivittäisestä tai ainakin viikottaisesta tekemisestäni asuntosijoittajana. Toki muistakaa, että olen pelkkä harrastejila, enkä tee asuntosijoittamista leipätyönäni. Ehkä vielä jonakin päivänä.

KKKK

Miksi sijoittaa asuntoihin?

En sijoita siis pelkästään asuntoihin, vaikka alkuun ehkä idea vaikuttikin siltä. Tilanteet (ja minäkin) muuttuvat, mielestäni rahastot ja osakkeet ovat hyvä lisä asuntosalkun oheen. Niissä raha liikkuu helpommin.

Asuntosijoittaminen on ollut jo pitkään tyypillinen vaurastumisen väline maailmalla, eikä varmaan ainakaan vähiten tunnettu liene presidenttikisassa huuteleva Donald Trump. En voi väittää hänen olevan idolini, tosin en voi väittää etteikö hän jotain olisi tehnyt myös oikein ja samalla tästä ei muka kannattaisi ottaa oppia.

No alkusysäykseni kohti sijoittamista olen saanut tienaamillani ja säästämilläni rahoilla. Pieniä rahasto, tili ja indeksi sijoituksia siellä täällä, eipä sitä kuitenkaan sijoittamiseksi voi kuvailla. Jonkinlaisesta "ahkeruudesta" säästöjä alkoi kertymään niin, että pystyin jo aika varhain vielä opiskellessani aloittamaan sen suomalaisen unelman eli omistusasunnon jahtaamisen. 

Voisin sanoa ensiasuntoni (ASP tottakai käytössä ja valtiokin antoi silloin vielä 3te lapaan lisää) olleen ensikosketus asuntosijoittamiseen. Eihän se ole sijoitus? Eihän se ole asuntosijoittamista? Väärin, olit sitten miten asuntosijoittamisen konkari ja vaikka kuinka vihaisit, että sitä omaa asuntoa pidetään sijoituksena, mutta sitä se on. Ja vielä 90% (tai jopa lähemmäs 100%) suomalaisista, se on se suurin, rakkain ja tärkein sijoitus. Järkevin? Ei välttämättä aina.

Se että miten tuottava se on, on kunkin itse laskettava. Itse laskin, että putkiremonttihelvettikerrostalokaksion ostaminen tulisi kustantamaan yhtä paljon kuin tämä puiston toisella puolella oleva rintamamiestalo (3-4h+härpäkkeet ja tottakai puusauna). Piha, edes vähän omaa rauhaa ja mahdollisuuksia ja tee-se-itse intoa. Eli kumpikohan! Tilanne oli selvä.

Ja otetaampa kantaa ikuiseen riidanaiheeseen: pankille maksat korkoja ja samalla kerrytät omaa omaisuuttasi. Asunto tosin ei ole sormia napsauttamalla muutettavissa käteiseksi tai bittirahaksi, mutta varallisuutta yhtä kaikki. Vuokralla... Kerrytät nykyään esim. meikäläisen tiliä ja kiitos siitä. Toki vuokralle saa myös vastinetta, mutta kyllä mielestäni sille lainan lyhentämisellekin.

Remppaamalla omaa asuntoani, tutkiessani ja ottaessani muista mallia ja varoesimerkkejä, olen oppinut asunnoista yhtä jos toista. Korot olivat melko alhaalla ja ovat ilokseni kolisseet entisestään alemmas. Ja ensiasunnon ostosta ja alkuremonteista jäi vielä vähän omaa pääomaa mikä mahdollisti asuntosijoittamisen aloittamisen kunnolla.

Siitä se sitten taisi lähteä. Sen suuremmin tutustumatta asuntosijoittamiseen, toki nyt vähän ja asuntoja etsiessä kokoajan enemmän, mutta enempikin olisi ollut suotavaa. Nykyään sijoituksistani (nyt siis en laske omaa asuntoani) ehkä 80% on asunnoissa, 10% rahaston kautta asunnoissa (keino päästä uudisbuumiin mukaan, pieni kokeilu, mutta ihan hyvää voitonjakoa jo saatu), 10% osakkeissa ja jotain hiluja ehkä tuon 100% päälle niin käteisenä.

Tavoitteena lienee ehkä nostaa tuota osakkeiden osuutta lähemmäs 20-25% kohti. Lainavivun käyttäminen vain näillä koroilla on niin paljon helpompaa asuntojen kanssa ja vuokrillahan sitä vakuutta saadaan aina lisää avattua.

Osakkeiden kanssa osingot ovat jotenkin herkullisempia vuokratuottoon nähden. Vuokra-vastikkeet-lainaerä=yleensä aika pientä plussaa, toki niin yleensä ovat osingotkin näillä minun volyymeillani. Ja tietysti kun asunnon laina on maksettu, niin onhan se 15-20v päästä kiva olla velaton 80-110 tuhatta euroa, vaikka olisikin asunnossa kiinni.

Se, että uskonko enää siihen, että asuntosijoittaminen on helppoa ja riskitöntä? En, kaikessa sijoittamisessa on riskinsä, asuntosijoittamisessa mielestäni puhuttua enemmän. Ajat muuttuvat, lainsäädäntö muuttuu, veroja menee, 10 000 euron keittiö voi toiselle ollakin purkutuomio (esim. 500-1000e purkukulu) ja uusi omaa makua vastaava tilalle 10 000 eurolla. Järkeä kannattaa käyttää, mutta kun ollaan asuntokaupoilla niin ovat aina tunteetkin pelissä.

KKKK