Taitaa nyt olla järjestyksessään 3. työmaakokoukseni takanapäin. Kokouksissa on noussut aika usein esille erilaisia käytäntöjä tai eri osapuolten roolit.
1) Taloyhtiön edustajat kauhistelevat hintoja ja lisäkuluja. Hyvityksiä ja alennuksia koitetaan löytämällä löytää ja vaatia.
2) Urakoitsija pahoittelee, mutta kuittaa syntyneet lisäkulut aika hyvin lähes poikkeuksetta lakipykälillä ja säännöksillä (ja niitä sitten riittää, kannattaa tutustua RATU kortistoon). Tieto kuitenkin kulkee hyvin, asioista keskustellaan avoimesti ja työmaalla pääsee kokousten yhteydessä halutessaan kiertelemään.
3) Valvojalla kiirettä pitää ja kohteemme ei varmasti ole ainoa. Tämä saapuu aikalailla kokoukseen viimeisenä ja lähtee suht lentämällä yleensä ensimmäisenä (luultavasti seuraavaan paikkaan). Sähköposteja tulee silloin tällöin ja viikkoraportteja ihan kiitettävästi. Töitä varmasti riittää.
4) Isännöitsijä istuu harvinaisen hiljaa ja kirjaa lähinnä läpi käytyjä laskuja ja kuluja ylös. Isännöitsijä jolla on kokemusta putkiremonteista ja joka puuttuu keskusteluun, arvostaisin.
5) Naapuriyhtiöt voivat aiheuttaa mittakaavaetuja jos saadaan tehtyä hyvässä hengessä yhteistyötä ja jos keskusteluyhteys on avoinna voi ainakin omaa remonttia helpottaa. Toisaalta jos naapuriyhtiö sulkee tontin rajat kivillä ja keinulla (yön aikana ilmaantuivat mystisesti), jotta kaivuri ei ainakaan erehdy väärälle tontille lienee keskusteluyhteys pahasti metsässä.
Eri lisätöistä päätöksiä tulee tehdä harvinaisen nopeasti ja välillä niitä työmailla suoritetaan ennen lopullista päätöstä. Ymmärrän, että ei ole yhtiön kannalta järkevää seisottaa työmaata jotain päätöstä odotellessa, mutta toisaalta päätöstä, sen tärkeyttä ja nopeutta tulisikin yleensä maallikkohallitukselle painottaa, jotta marssijärjestys säilyisi oikeana.
Asbesti, jälleen. En pidä siitä, mutta ymmärrän täysin sääntelyn. Terveydelle haitalliseksi todetun aineen käsittely asianmukaisesti on kaikkien etu. Puren hammasta lisäkuluista, mutta en valita, koska kyseessä on sekä remontin työntekijöiden kuin asukkaidenkin terveys. Sääntely keskittyy erityisesti työsuojeluun ja periaatteessa jos itse teet niin ihan sama (toisaalta mikään ei ole koskaan niin mustavalkoista). Sanoisin kuitenkin, että "teen itse ja säästän" kusee kyllä asbestin kanssa pahasti omille nilkoille (oma terveys, naapurit, yhtiö, vuokralaiset jne.). Oikeustapauksia odotellessa...
Olen käynyt asbestisäännöksistä keskustelua kiinteistöliiton kanssa ja heilläkään ei ole vielä mitään ennakkotapauksia tiedossa koskien asbestia tavalla tai toisella. Ei minulla niin väliä, mutta asbestin kanssa leikkiminen voi vaikuttaa niin moniin muihinkin.
Itse istun yleensä tarkkeillen nurkassa (ehkä en sentään), kyseenalaistan jos näen siihen tarvetta, kyselen tyhmiä tai fiksuja (tulkinnanvaraista) jos en ymmärrä. Odotan vielä päivää, kun kokoukseen joku tuo konjakkipullon (kuulemma pitkä perinne, toisaalta edellyttää perustavan laatuista virhettä, joten ehkä en niin innolla odota). Pullakahvit sähköurakoitsija tarjosi, kun oli muistanut urakkasopimuksen sisällön väärin ja tarjonnut lähemmäs 10te lisätöitä, jotka jo kuuluivatkin (vähän suppeammin, mutta kuitenkin) urakkaan.
Työmaakokoukset eivät ole mitään aivan keveitä kahvitteluhetkiä vaan niihin kannattaa oikeasti osallistua mieli virkeänä ja kysymyspatteristot tarpeen vaatiessa valmisteltuina etukäteen ja kokouskutsuun tutustumalla. Budjetti natisee liitoksistaan, mutta toivotaan että pahin on jo takana, jos näin on niin voin jo alkaa harkitsemaan konjakkipullon vientiä kokoukseen. Happy people make wonders.
Työmaakettu kuittaa.