Valitsin otsikon tarkkaan, koska maailmalla myrskyää ja niukkuutta emme ole vielä nähneetkään. Olemme vasta sen äärellä. Historia on opettanut lukemattomia kertoja erilaisista kriiseistä ja aidosta niukkuudesta. Meillä kun kävelee kauppaan niin valintojen vaikeus on ääretöntä. Bensapumpulla ja pistorasialla (pörssisähköllä) on kirpaissut useampaankin otteeseen, mutta molemmissa energiaa vielä virtaa.
On kuitenkin totta että valikoiden tiettyjä tuotealoja niin niukkuus kuvastaa aidon oikeasti tilannetta. Sirupula, raaka-aineet, logistiikkaketjut… siipeen ottavien lista on melko pitkä. Jos bensapumpun hinta hirvittää (vaihda vaikka polkupyörään), jos sähkön hinta hirvittää niin opettele säästämään energiaa (sammuta valot, ole suihkussa puolet vähemmän ja huomattavasti viileämmällä vedellä)… Elämä on valintojen maailmaa. Energiakeskustelussa hupaisinta on vielä se, että jopa niitä joilla on suht edullinen kiinteähintainen sähkösopimus (liekö noin 90%) niin pörssisähkön hinta on hirvittänyt. Tottakai hintamuutoksilla on näin suppeaa katsantoa isompia vaikutuksia. Keskustelua on kuitenkin ollut mielenkiintoista seurata. Olen itsekin varsin energiaseurantafriikki ja olenhan vihreä vuokranantaja (aiheesta tarkemmin aiemmin TÄÄLLÄ). Energian hinnan nousussa on kuitenkin se hyvä puoli, että se herättää keskustelujen lisäksi ehkä jopa toimimaan. Tietoisuus kasvaa ja oma energiankulutus alkaa kiinnostamaan yhä useampia.
Siinä missä keskustelu asuntosijoittamisesta ja sijoittamisesta yleensäkin on lisääntynyt ja hyvästä, niin sama on energiakulutuskäyttäytymiseen liittyvässsä keskustelussa. Ehkä energiakeskustelut siirtyvät myös asuntosijoituksiin ja niillekin aletaan laskemaan tuottolukuja, sitähän olen itse tehnyt jo pitkään. Vilpit, ilpit ja aurinkopaneelit jne voivat tuoda niin säästöjä, asumismukavuutta kuin kiinnostuvuuttakin. Uudesta talotekniikastakin taitaa jo alkaa olemaan pulaa, kuin myös tekijöistä.
Niukkuus on ollut osa asuntosijoittamistakin jo tovin. Sijoitusasuntoja ei tahdo löytää samoilla tuottoluvuilla kuin ”vanhoina hyvinä aikoina”. Yli 7% tuottoiset sijoitusasunnot ovat harvassa. Sama pätee hyvän vuokralaisen löytämisessä: ennen oli kilometrin jono vaikka yksiöön jossa ei ollut muuta suihkua kuin bide. Kehtaavat (lue: osaavat pyytää/vaatia) omaa suihkua, pesukonetta ja hyväkuntoista asuntoa ja vieläpä hyvältä paikkaa. Näihin vaatimuksiin jos vuokranantaja ei pysty niin johan on niukkaa. Niukkaa on ollut myös hyvien ja halpojen remonttien kanssa, erityisesti linjasaneerauksissa. Talotekniikan osat vain kallistuvat ja niiden saatavuuskin on kortilla.
Asumisen puolella erityisesti rakentaminen kallistuu kallistumistaan. Tavaraa ei tahdo löytää/saada ja toimitusketjut rakoilevat, työntekijöistä on yhä pulaa. Onko siis ihme että hankkeet viivästyvät ja hinnat nousevat? Uudiskohdemarkkinoilla on jo alkanut näkymään valmistumattomien kohteiden viivästyskirjeet. Hitusen harvinaisempana on alkanut näkymään kulujen nousun siirtäminen hintoihin. Korotettua kauppahintaa en tosin purematta nielisi. Katteet kaventuu ennen kuin nousevia kuluja saa siirrettyä hankkeille. Hankkeet ovat pitkiä ja nyt jos otetaan takkiin, niin varmasti mietitään tarkemmin, että millaisiin hankkeisiin halutaan lähteä, eli tarjontakin saattaa hiipua. Eiköhän niin nousevat kulut kuin mahdollisen rakentamisen hiipumisen myötä tarjonnan laskiessa hinnatkin yhä jatka kasvuaan. Mutta sekin on jälleen asia jonka aika näyttää.
Niukkuuden myötä moniin asioihin tunnutaan heräävän samanaikaisesti. Ja usein liian myöhään. Ehkä sijoittaminen yleensäkin on vaikeutunut, kun katsoo maailman menoa. Jos tähän mennessä on sijoittamut edes johonkin on päässyt takomaan, kun rauta on ollut kuumaa. Nyt niukkuuden, inflaation ja nousevien korkojen keskellä tilanteet ovat varsin erilaiset. Tulevaisuutta kun on vaikea ennustaa, niin sopeutuminen on usein viisasta. Aikaa ja markkinaa kannattaa seurata useammastakin näkökulmasta jolloin reagointikyky saattaa nopeutua. Moni kuitenkin haluaa asunnon päänsä päälle ja vuokralaisiakin alkannee liikkumaan jälleen kesäsesonkina aivan eri tahdilla, kun koronarajoituksetkin ovat alkaneet väistymään. Haasteita ei kannata kuitenkaan vähätellä eikä niiltä ainakaan kannata ummistaa silmiään.
Kohteet ovat harvassa, tuotot ovat hitusen nihkeämpiä, luovuutta kannattaa harjoittaa ja asioita kannattaa tärkeysjärjestellä. Koronaa edeltänyt minimalismi ja omavaraisuus lienevät jälleen nousevassa suosiossa vaikka tilaa ja omaa rauhaa tullaan yhä jatkossakin varmasti arvostamaan. Maailma on jälleen kovin erilainen kuin vaikkapa vuoden alussa...
Kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti