Househacking - Asuntohakkerointi ja asuntosijoittajan mahdollisuudet

Osta iso ja asu vain osassa itse. Tämä ei nykysuomalaiseen mentaliteettiin tunnu istuvan. Lähes kaikki (mediat mukaanlukien) suorastaan huutavat pienten asuntojen perään. Lienee totta, että kasvukeskuksissa asunnoista on pulaa. Lienee myös totta, että yksin asuvien talouksien lukumäärät ovat kasvussa. Joten lienee totta, että eniten houkuttelevat pienet asunnot, yksiöt ja kaksiot. Kysyntää pienille asunnoille selkeästi on. 

Miniyksiöt ja kaksiot ratkaisuina tuntuvat vain kovin suppeilta. Neliöhinnat ja kilpailu on kovaa. Hyvästi lasten syntyvyys ja tervetuloa mielenterveys- ja parisuhdeongelmat. On totta että rapakon takana "suuressa maailmassa" mennään turhankin jättimäisillä neliöillä ja 300m² asunnot 7 wc + 4 vaatehuoneen kera tuntuvat liiallisilta. Kovin usein käytännöllisyyttä löytyy muunneltavuudella: kellariin taikka autotallin yläkertaan voi ottaa vuokralaiset, jotka auttavat asuntolainan maksamisessa. Parhaimmillaan vuokralaiset maksavat asumiskulut. Todelliset vuokranantajat muuttavat itse miniasuntoon ja vuokraavat paremmat osat muille. Kulujen ja lainanlyhennysten jälkeenkin voi kassavirta jäädä positiiviseksi.

Samaa voi hyödyntää myös Airbnb:n muodossa. Astetta tuottohakuisemmat vuokraavat kämpän ja laittavat sen Airbnb:n kautta vuokralle. Tällöin asunto ei sido omaa pääomaa ja lyhytaikaisella vuokraamisella voi päästä pitkäaikaisvuokraamista huomattavastikin parempiin tuottoihin. Toki kääntöpuolena on myös riskejä tyhjistä päivistä taikka viikoista, jolloin kassavirta voi kääntyä nopeastikin miinusmerkkiseksi. Ajatuksena lieneekin saada Airbnb kautta parempaa tuloa kuin itse joutuu pidemmästä vuokrasopimuksesta johtuen maksamaan.

Kokonaisia kerrostaloja ei ehkä suomessa osteta ja asuta itse siinä pienimmässä ja vaatimattomimmassa kämpässä, kuten suuressa maailmassa Yhdysvalloissa. Verovapauksien ja hyötyjen osalta USA vie voiton. Siinä mielessä ymmärrän ettei ison maailman menoa ole täysin kopioitavissa Suomen perähikiälle. Paljon opittavaa kuitenkin löytyy.

Keskustelua asuntojen muunneltavuudesta on jo avattu, mutta vauhtiin se keskustelu ei ole vielä päässyt. Kolmiosta voisikin teettää pari pienempää asuntoa. Ison omakotitalon voisikin jakaa kahtia, välillä se voi jopa alunperin olla ollut paritalo. Omakotitalon voisi jopa jakaa osakkeisiin tai/ja huoneistoihin. Ostaisinko oman ikuisuuskotini (eng. foreverhome) ajatuksena, että kun talo jää suureksi ja jälkipolvi ei halua siellä jatkaa, voisin purkaa tönön ja rakentaa tilalle vaikka rivitalon. Nämä eivät todellakaan ole poissuljettuja vaihtoehtoja, sääntösuomi toisaalta tuo omat hidasteensa. 

Myönnän, että itsekin arvostan omaa rauhaa ja jo nuorena ostin itselleni ensiasunnokseni omakotitalon. Oma piha, ei jaettuja seiniä, lattioita taikka kattoa. Nuoren miehen ajatusmallissa se oli mitoitettu ikuisuuskodiksi, mutta ei se oikeasti sitä koskaan ollut. Ajatusmallini mukaan se yhä on ikuisuussijoitus, ehkä myöhemmin siellä asun vielä uudestaan ennen vanhainkotia. 

Oma talo lienee yhä suomalainen unelma vaikka halutaankin olla kaupunkien sykkeessä ja palveluiden äärellä. Suomalainen ei kuitenkaan helpolla jaa omaa, Airbnb on yhä monille suuren kynnyksen takana (itseni mukaanlukien). Vaikka saisin 500e lisätuloa joka kuukausi, en silti haluaisi jonkun muun pyörivän omassa asunnossani, tai edes osassa sitä. Suomalaisten haavetta kaukaisempana ratkaisuna näen 35m² (tai alle) kaksiot ja/tai miniyksiöt. Auttanevat ensihätään, mutta entä sen jälkeen? Voittajina saattavat aivan yhtä hyvin olla asuntohakkerit, asunnot ovat monipuolisia ja muunneltavia.

Kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.

Vuokranantajan työviikko

Tämän vuoden aikana en ole joutunut remontoimaan sen enempiä yhtään asuntoani, mutta muutoin olen välillä joutunut aktivoitumaan normaalia enemmän. Normaalistihan vuokranantajan arki on jalat pöydällä vuokran tilille kilahtelun odottelua olutta tai viskiä siemaillen. Siinä samalla ehkä vähän markkinaa ja uutisia silmäillen, uusia kohteita kartoittaen.

Kevään aikana kohdalleni osui kahteenkin kertaan huomattavasti aktiivisempia viikkoja. Vaivaa joutui oikeasti näkemään useamman tunnin edestä. Ensimmäinen "rankka" vuokranantajan "työviikko" osui vuokralaisen vaihdokseen. Jo itsessään uuden vuokralaisen hankinnan prosessi oli vienyt muutamia tunteja aikaa. Copy paste - eli valmiit tekstipohjat - auttavat kummasti. Silloin uuden vuokralaisen etsintä on vyörytystä (vyörytystaktiikasta lisää täältä) vaille valmis.

Vuokranantajan työviikko nro 1 sisällöltään:

- Vuokralaisen vaihto

- Lopputarkastus/avainten vastaanotto

- Alkutarkastus/avainten luovutus

- Toisen kohteen vuokralainen ilmoitti irtisanomisestaan, toki 2kk etuajassa

- Putkiremonttiseurantaa eräässä hallinnollisessa kohteessa

- Putkiremontin alta vanhan lavuaarin uusiokäyttöön ottamista toisaalle, eli pientä remppailufiksailua

Asunnon jälkitarkastus ja avaintenluovutus saatiin sovittua sopivasti puolen tunnin sisään oman normaalin työpäiväni jälkeen. Vanha vuokralainen luovutti asunnon siistissä kunnossa ja uusi asukas sai vajaan puolen tunnin päästä avaimet ja pääsi viikonloppuna muuttamaan sisään. Vajaan työpäivän tunnit ja tämä oli "rankka" viikko vuokranantajalle.

Kävimpähän eräänä viikkona vaihtamassa vuokralaiselleni peilikaappiin uuden saranan. Näimpä siinä sitten samalla vuokranantajan aikani hienoimman auringonlaskun. Mageeta oli myös kun auringon laskun ohi kiisi kuumailmapallo, josta en valitettavasti ehtinyt saamaan kuvaan. DIY kannattaa.

Ps. Oli muuten peilikaapin piilosaranan löytäminen harvinaisen työlästä: kallis tilaustuote, toimitus vajaassa viikossa. Itse vanhan poistaminen ja uuden laittaminen tilalle vei n. 30min, matkoineen.

Vuokranantajan ja asuntosijoittajan homma voi olla hyvinkin vaihtelevaa. Ei ole olemassa mitään kiinteitä tunteja taikka työaikoja. Jos putki vuotaa niin siihen on hyvä hakea ratkaisu mahdollisimman pikaisesti. Nopeilla reagoinneilla voidaan minimoida aika, vaiva ja lopulliset tuhot ja rahalliset menetykset.

Vuokranantajan työviikko nro 2:

- Matkustin vajaa 700km kotipaikkakuntani ulkopuolelle sijoitusasuntoni yhtiökokoukseen

- Kävin lounaalla, päivällisellä ja oluella paikallisten hallitusten puheenjohtajien kanssa

- Fiilistelin vanhaa "kotikaupunkiani", lopputarkastin osittain kalustettuna vuokratun asuntoni ja siivoilin ja järjestelin tavaroita tulevia vuokralaisia ajatellen

- Osallistuin samaisen viikon hollilla toisen yhtiön yhtiökokoukseen, putkiremonttia viimeisteltiin

Yhtiökokouksissa on hyvä käydä pitämässä omaisuudestaan huolta, käyn myös aktiivisesti liittojen tapahtumissa oppimassa lisää ja kaippa se pullakahvi käy vaivan palkaksi. Pidän myös aktiivisesti huolta verkostoistani. Jollei ole vuokralaisten vaihtuvuutta, ei ole välttämättä myöskään mitään "töitä". Vuodet jolloin vuokralaiset eivät vaihdu, eikä ole suuria remontteja jne. ovat herkkua.

Useimmin kuitenkin vuokranantajan työ koostuu hajanaisesti seuraavista palasista:

- Vuokraseuranta

- Tarvittaessa yhteydenpito vuokralaisiin ja taloyhtiöihin

- Ehkä kerran vuodessa ovenavauspyyntö

- Yhtiökokoukset, hallitustyö ja koulutustapahtumat

- Markkinan seuranta ja aktiivinen tiedonhaku, aina oppii uutta, olit sitten miten nuori tai vanha tahansa
- Verotus (valmistelut, tiedonhaku, kirjanpito, itse ilmoituksen täyttäminen)

- Vuokralaisten vaihtumiset, loppu- ja alkutarkastukset, avaintenluovutukset. Näitäkin osuu omalle kohdalleni ehkä 1-2kpl vuodessa. Pieni määrä hallinnoitavia kohteita, siinä on etunsa.

(- Pienet remontit, suuremmat tarpeen vaatiessa ja jos löytyy uusia kohteita)

Pitämällä huolta vuokralaisista, yhtiöistä ja asunnoista voi minimoida tarvittavaa työmäärää. Olempa saanut vuokralaiseni kotikaupungistani tyhjänä lähtevään muuttoautoon vietyä omia turhia kalusteita, joita olen voinut hyödyntää kalustettuna vuokraamisessa myöhemmin. Omissa nurkissani ne olisivat olleet vain tiellä. Säästin matkan, ajan ja kuorman purun vaivan, olen enemmän kuin kiitollinen. Ja saampa vielä kalustettuna vuokraamisesta verohyötyä.

Muuttoauto olisi muutoin körötellyt tyhjänä muuttopaikalle. Tottakai autoin auton lastaamisessa. Vuokranantajakin voi valinnoillaan vaikuttaa ympäristöön, toimia fiksusti, säästää aikaa, vaivaa ja luontoa. Väitänkin olevani vihreä vuokranantaja ja luultavimmin yksi ainoista/ensimmäisistä (jollen jopa ensimmäinen) joka siitä avoimesti puhuu ja sitä mainostaa.

Work work... Over and out...

THE Vuokranantaja - THE Työ

Vuokranantajan työ on tietää ja kyetä selvittämään ja ratkomaan pulmia. Viittaan itseeni THE Vuokranantajana lähinnä siitä syystä, että kykenin saamaan twitteristä nimimerkin @vuokranantaja käyttööni, vaikka olinkin suhteellisen myöhässä liikkeellä. Pyrin myös olemaan THE Vuokranantaja osaamisen, tiedon, taidon sekä vuokraamisen tuuriin ja tyyliin liittyen. Alalla on paljon positiivista pöhinää, paljon uutisointia ja paljon erilaisia kirjoituksia - omani mukaanlukien. Paljon on myös tietoa. Liian paljon on myös tietämättömyyttä. Myönnän välillä myös oman tietämättömyyteni, mutta pyrin lähes päivittäin ratkomaan tätä ongelmaa. Päivitän osaamistani ja hankin vastauksia kysymyksiini.

En väitä olevani nero taikka suuruudenhullu. Haluan lähinnä aidon oikeasti tietää mitä teen ja miksi. Mitkä ovat vaihtoehtoni vai onko niitä? Sijoitusten verotus ei ole aivan yksinkertaista, päivälehtien mukaan ei ole asunnon ostokaan, saati myynti, vuokralaisten valinta on hankalaa, välillä jopa laitonta (ainakin niin kirjoitetaan). Joku taisi olla vienyt kivenkin kaivurilla vuokralaisen oven eteen... Tuottolaskelmia tehdään välillä mutkia suoristaen ja välillä asunnonmyyjää poskelle avarilla lyöden. Tämä ei ole läheskään koko totuus, koska vuokranantajia on moneksi.

Asunto- ja kiinteistösijoittaminen on kuin palapeli ja kaikki palat halutaan saada osumaan:

- Tieto (henkinen pääoma)
- Ihmiset (vuokralaiset ja vuokranantajat)

- Tuotto (rahallinen ja merkityksellinen)

- Taito (fyysinen) 

- Verot (lienee pakollinen paha, mutta kukaan ei halua maksaa LIIKAA veroja)

Vuokranantajan työmäärä - ja täten työtaakka - riippuu täysin sijoituskohteista ja niiden lukumäärästä. Miksei vain asuntojen määrästä? Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että vuokranantajia on erilaisia ja mm. kerrostaloyksiön hallinnoinnissa on huomattavasti vähemmän työtä kuin omakotitalon hallinnoinnissa. Sama pätee lyhytaikaiseen (kuten Airbnb) ja pitkäaikaiseen vuokraamiseen.

Uutisotsikoissa puhutaan pitkälti yksiöistä ja niiden osalta hyvinkin merkittäväksi kasvaneesta sijoitusbuumista. Puhutaan myös, että yksiöt ovat vähävaivaisimpia ja kannattavimpia. On totta, että suuret remontit, kuten putkiremontti (lisää putkiremontin vaiheista TÄÄLTÄ ja lopullisista kustannuksista TÄÄLTÄ) rasittaa pieniä asuntoja vähiten, mutta kannattavin tai vähävaivaisin on kärjistelyä. Yksiöissä on kuitenkin suhteellisen suuri vaihtuvuus, erityisesti pienimmissä asunnoissa. Tätäkään ei voi yleistää ja omassa yksiössänikin on vuokralaisen pysyvyys keskiarvolta 24kk, tai jopa vähän yli. Vuokralaisten vaihtuvuus on kuitenkin vuokranantajan suurin työllistäjä loputtoman tiedonnälän ja markkinan seuraamisen lisäksi. 

Kiinteistön eli esim. omakotitalon vuokraaminen on kuitenkin aivan oma maailmansa. Omakotitaloa vuokratessa on hyvä tehdä kattava vuokrasopimus, jossa sovitaan mahdollisimman tarkasti, että mitkä kiinteistön ylläpidon asiat kuuluvat vuokralaiselle ja mitkä kuuluvat vuokranantajalle. Kattavasta sopimuksesta huolimatta ei omakotitalon vuokranantajalla ole apunaan talonmiestä, kiinteistöhuoltoyhtiötä tai isännöitsijää, joten aikalailla kaikki asiat tulevat vuokranantajan kontolle. Lumenluonti, rännien puhdistaminen ja vaikka ruohonleikkuu kuuluvat kiinteistön omistajalle eli vuokranantajalle, jollei toisin ole sovittu. Pakollisia ovat turvallisuus eikat, kuten lumen luonti tai jään pudotus, mutta ruohonleikkuu ja rännien putsaus jne on vain järkevää kiinteistönpitoa ja omaisuudesta huolehtimista.   

Kerrostaloasuntojen kohdalla - esim. omalla kohdallani yksiö vs kolmio - on myöskin paljon erilaisuuksia. Yksiön hakijoita on jonoksi asti. Pariskunta-/perhe-/kimppakämppää havittelee valikoidumpi porukka, mutta kyllä niitäkin yhä riittää (aiemmin aiheesta TÄÄLLÄ). Voit erikoistua ja samalla saavuttaa kilpailuetua, mutta toisaalta samalla myös menettää sitä. Moninaisuus haastaa, mutta samalla palkitsee. En olisi ilman kolmiohankintaani törmännyt kymmenien tuhansien eurojen verottomien voittojen mahdollisuuteen. Ymmärtäisin yhtiön ja vuokranantajan taloudenpidosta huomattavasti vähemmän. Väitän ymmärtäväni myös asuntopolitiikkaa huomattavasti paremmin.

On siis hyvä tietää jo etukäteen mihin on ryhtymässä ja mitä kannattaa tehdä. Omakotitalon vuokraaminen voi kuullostaa vaivalloiselta, mutta se tuo myös verohelpotuksia, kuten rakennuksesta tehtäviä poistoja ja tätä kautta rahallisesti enemmän tuottopotentiaalia. Mikäli vielä vuokralaisvalinnan suorittaa huolella voi vuokralaisesta saada oivallisen talotalkkarin, joka mielellään pitää hyvää huolta omasta kodistaan ja samalla vuokranantajan omaisuudesta - ja vieläpä maksaa tästä huvista. Verottaja vielä antaa bonuksena tehdä vuokratuloista kiinteistön (rakennuksesta) 4% vuotuisen poiston.

Sitten vielä puhutaan asuntosijoittajien kaltoinkohtelusta verotuksellisesti. Lähinnä asioita ajatellaan liian suppeasti. Olen aina kirjoittanut (esim TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ) verotuksen loputtomasta suosta. Mielestäni olen kattavasti asiaan tutustunut, mutta yhä joka vuosi opin lisää, löydän keinoja joilla säästää taas joitain (satoja) euroja. Suurimpiin verotuksellisiin seikkoihin tulen hakemaan ennakkopäätökset, mutta tähän leikkiin ei ole tarvinnut vielä ryhtyä. 

Vuokranantaja on tietopankki, halutessaan työjuhta (DIY rempat), osaamisellaan (laillinen) verokettu, mutta ennen kaikkea tunteva ja oppiva ihminen. Mikäli vuokranantaja menettää inhimillisyytensä - tai tiedonnälän - on tämä kusessa. Elämme muuttuvassa maailmassa, kaikkeen ei voi vaikuttaa vaan siihen tulee sopeutua. Tämä koskee niin vuokranantajia, vuokralaisia kuin omistusasujia. Parhaat osaavat yhdistää kaikista näistä ne parhaat puolet.  

Kettu kuittaa.

Linkki "kivi vuokralaisen oven eteen" - jutusta: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001926770.html

Case kimppakämpän vuokraus

And challenge accepted. Tuo oli ensimmäinen ajatus, kun tutut vuokralaiset alkoivat ehtymään vuokralla olleesta kimppakämpästäni. Juuri ennen kesäsensonkia kimppakämppäni vapautui puolitutuilta vuokralaisilta. Uusia ei ollut suoralta kädeltä heti tiedossa, eikä niitä lopulta omista verkostoistakaan löytynyt.

Kimppa-asuminen ei ole kuollut. Hiljentynyt ehkä vähän, mutta kyllä valinnanvaraakin vielä löytyy. On totta, että omalla kohdallani panostin markkinoilla pariskuntiin ja pieniin perheisiin, jotta saavuttaisin potentiaalisesti mahdollisimman pitkän vuokrasuhteen. Tottakai vastaanotin myös paljon kaveruksien ja itseasiassa sisaruksien viestejä. Kaikkiin ”vuokrataan asunto” ilmoituksiin vastailevat myös ne ei niin luottamusta herättävät hakijat. Mutta priimaluokan hakijoitakin löytyy, toki myös niitä, jotka pyrkivät tinkimään vuokraehdoissa (kuten vuokra-aika minimeissä ja sopimusmalleissa). 

Laitoin ilmoituksen vireille aikalailla korkeimpaan sesonkiin, eli kesä-heinäkuun vaihteessa. Hain ja lähestyin ”haetaan asuntoa” ilmoituksia ja sain melko paljon kyselyitä sähköpostiin suoraan Tori.fi kautta. Toteutin vuokrailmoitusten vyörytystaktiikan (aiheesta ja taktiikasta lisää täältä) noin 60% tehoilla, joka ehkä näkyi tuloksissa. Aloitin perinteikkäästi Tori.fi ilmoituksella, jatkoin fb palstalle ja omalle seinälleni. 

En kuitenkaan ollut tarpeeksi määrätietoinen ja viivyttelyni taktikoinnin puutteen lisäksi osittain varmasti kostautui. Vyörytystaktiikka tulee suunnitella mahdollisimman toimivaksi ja soljuvaksi. Kukin kanava tulee erikseen, boostaten toinen toisiaan ja myös julkaisuajankohdilla on merkitystä. On suurta merkitystä julkaiseeko aamulla, illalla taikka yöllä tai sunnuntaina vai tiistaina.

Haluan olla, en vain #hyvävuokranantaja, vaan #parasvuokranantaja. Tämä näkyy vuokralaiskandidaattien lähestymisessä: pyrin auttamaan ja autankin pyyteettömästi uusille paikkakunnille muuttavia. Tottakai kyse on omista näkemyksistäni ja myyn ”itseäni” ja kohdettani potentiaalisimmille vuokralaisille. Voin siis vain väittää olevani puolueeton. Kukin vuokralaisehdokas voi itse tuomita tuonko paikallis-, taloyhtiötuntemuksellani ja molemminpuolisella keskustelualttiudella lisäarvoa. Ensimmäistä kertaa omaan kotiin vuokralle muuttavia haluan auttaa siinäkin mielessä, että vältytään matkan varrelta suurimmilta yllätyksiltä taikka pettymyksiltä. Pyrin aina aktiiviseen keskusteluyhteyteen, joka toimii molempiin suuntiin. Näin vuokralaisesta ja asunnosta voi pitää parhaiten hyvää huolta.

Lopullinen vuokranantajan (taikka oikeammin: asunnon valinta) jää vuokralaiselle. Tässä väittäisin itselläni olevan vielä hitusen parannettavaa. Tälläkin kertaa parit potentiaalisimmat vuokralaiset päätyivät eri asuntoon, koska annoin liikaa siimaa, enkä painosta tekemään valintaa liian äkkipikaisesti. Uskon muiden toimivan toisin. Toisaalta ymmärrän, että asunnon hankinnan (niin vuokra tai omistus) yhteydessä ollaan suurien asioiden äärellä, joten varovaisuus on luonnollista ja jopa suotavaa. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aika tarkalleen kuukaudessa sain vuokrattua kimppakämppäkohteeni. Hakijoita tuntuu riittävän vaikka ei aivan yhtälailla jonoksi asti kuin esim. yksiöiden kanssa. Hakijoiden valinnassa tulee kuitenkin käyttää enemmän aikaa ja vaivaa. Viimeiset neljä vuokralaista olen saanut lähestymällä itse vuokralaiskandidaatteja. Tähän mennessä tulokset näyttävät hyviltä, mutta vain aika näyttää miten jatkossa käy.

Tinkimistäkin on havaittavissa, vaikka sikaa säkissä ottavia tuntuu olevan myös kimppäkämpissä. Kuumimpaan sesonkiin ymmärrän, että uusille paikkakunnille muuttavien on pakko löytää asunto ja erityisesti yksiöiden havittelijoiden on pakko vain lukita kohteensa vaikka näkemättä. En kuitenkaan pidä tätä edes omasta puolestani suotavana, koska pidän usein myös vuokralaisten oikeuksista ja hyvinvoinnista huolta. On kaikkien etu, että asunto vastaa odotuksia.

Monipuoliset asumismahdollisuudet tukevat erityisesti opiskelijapainotteisten kaupunkien vuokralaisten tilannetta, erityisesti sesonkiaikoina. Ymmärrän miksi yksin asuminen ja täten yksiöt kiinnostavat huomattavasti eniten. Halutaan omaa rauhaa ja se oma koti, jota ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Ymmärrän kuitenkin omasta kokemuksesta myös kimppa-asumisen mahdollisuudet. Hyvän tutun kanssa kimppakämppä voi toimia todella hyvin, tilaa ja omaa rauhaa riittää molemmille/kaikille ja samalla voi säästää jopa satasia kuussa.

Vuokranantaja kiittää ja kuittaa.

Who we want to be?

Choices and decisions define us. I have had a little pickle in front of me for a while. I have had a great chance to build up wealth quite nicely and quite easily. Investing is great and being a landlord is great. But still when one invests there always should be some sort of a plan:

- what?

- why?

- how?

- when?

- how long?

- risks?

...

The list could probably go on forever here. But if one does not have a plan then at least one should have a reason. It really doesn't matter is it to save up money to travel around the globe or to buy a glorious house or just to build up wealth... Or pretty much anything... There are and there will always be situations where you need to make "the tough decisions" and make up your mind whether you use your investments or not.

My toughest decision so far, considering my investments, came around the corner just lately. I decided to sell my 2nd real estate investment purchase. What pushed me over the edge was when my so far best tenant informed me that she is moving. I have had a little itch to sell the apartment for a while now and that situation was the break point. It was not so hard to find a new tenant, so I did not sell the apartment eventually. I did list it though. And yes the asking price was quite high too. Now I do have another pickle to chew on and I am still about to sell one or two of my real estate investments.

I have tried to reason this decision with rational explanations like:
 - I can make loads of profit (and pay loads of taxes)
 - I can make my life a little easier (moneywise because of the profit and personal effort-wise because one less apartment to manage)

One main REASON I want to remind myself of, is that also I want to live, really live, and enjoy life. Investing, in my opinion, always should have some sort of a reason and mine is to be able to make my own decisions more freely. One should be able to cash out those investments and use it... on... something... whatever? Well yea. You don't want to save for your funeral.

I think this has been financially one of my biggest decisions yet, probably after purchasing my first house, but still. One could have always refinanced? Nah, not always and not this time. Banks would have never appraised the appartment to have so high value AND I did not have sufficient income to buy more real estate or to have more leverage.

One other reason was that my time in my first house was coming to an end and it was time to stack up and prepare to buy another house, I did and do have a plan. You need to know who you are to become the best of you. I want to be able to do things I want. Investing and being a landlord is fun but eventually you might want to cash out an investment.

Over and out.