Asuntometsästys on hieno laji. Se on yleisesti rummutettujen numeroiden sijaan varsin tarkka ja tunteellinen laji. Numeerisen ja psykologisen brutaali laji. Asuntokaupan psykologia (tähän liittyvään aiempaan kirjoitukseen TÄÄLTÄ) on varsin tärkeässä roolissa. Niin monia osapuolia ja numeroita joita ottaa huomioon. Asuntokaupoilla kun ei pärjää vain excelillä.
Tähän olen viimeisinä vuosina tuntunut törmääväni yhä useammin. Asuntosijoittajat tuntuvat järjestään rummuttavan excelin ja laskelmien tärkeyttä ja kyllähän ne tärkeitä ovatkin. Psykologista puolta ei kuitenkaan saa unohtaa: miksi myyjä myy? Mikä on hintapyynnin tarkoitus (tästäkin olen aiemmin kirjoittanut TÄÄLLÄ)? Millä hinnan lisäksi on merkitystä? Olen myös nyt jo useamman vuoden ajan ollut mukana yhdessä jos toisessakin asuntokaupassa antaen vinkkejä tai neuvoja kaupankäyntiin ja neuvotteluihin. Väittäisin että rahaa on säästynyt kymmeniä tuhansia. Välillä nopeus on valttia, välillä rauhallisuus, välillä käteinen, välillä se että muuttaisi asuntoon itse.
Asuntomarkkina tuntuu olevan varsin sekaisin. Unelmia ja erityisesti asuntosijoituksia jarrutellaan ja kaikki tuntuvat odottelevan, että mihin suuntaan maailma tästä vielä menee. Huhuja liikkuu suuntaan ja toiseen:
- Toiset lähes jo ennustavat (ostonpaikan) junan jo menneen
- Toiset manaavat uutta ”90-luvun romahdusta”
- Kaikki tuohon väliin jäävä jää tylsäksi kohinaksi.
Kieltämättä epävarmuuden myötä tuntuu, että on ostajan markkinat. Toisaalta ostajakin joutuu pohtimaan nousevia ja jo nousseita korkoja. Samalla joutuu vielä pohtimaan kohteiden korjaustarpeita, lämmitysjärjestelmiä ja sähkölaskuja. Kulujen noustessa tuottojen pysyminen vähintään samalla tasolla tarkoittaisi tinkivaraa? Toisaalta riskitkin ovat nousseet. Lisää tinkivaraa? Toisaalta ennen tuototon riski onkin nyt ehkä jopa oikeasti riskittömämpi tuotto (eli ihan korkotuottoakin jo saa). Eli verrokkina tuottovaateenkin pitäisi kasvaa. Vielä lisää tinkivaraa?
Asuntomarkkina ei kuitenkaan taida ihan näin fiksusti tai ketterästi toimia. Ihmiset kun ostavat asuntoja usein tunteella (juu kyllä myös me asuntosijoittajat, turha väittää muuta). Ja toisekseen myyjät ehkä ovat jääneet asuntoralliaikaan vielä jumiin: ”Saat ihan mitä vain pyydät”
”1 näytöllä monta tarjousta ja yli pyynnin” ”Ei nyt alle pyyntihinnan voi myydä”
…
Tästä voi seurata mielenkiintoisia tilanteita kun on jäämässä luu käteen ja sähkölaskut kasaantuvat 2sta asunnosta kasvavien lainakulujen kera. Toisaalta oman myynti voi vaikuttaa siihen seuraavan unelman ostoon, josta jo ehkä on tarjous sisällä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä myyjien tilanne vaikuta ainakaan helpottuvan ihan heti.
Sain ennen Joulua myytyä Tönön. Aiheesta tulee pidempi julkaisu varsin kattavalla seurannalla ja pian Instagramikin täyttyy ennen ja jälkeen kuvista. Olin jo aiemmin saanut aika vahvasti vapautettua tuota vakuutta, joten vuoteen 2023 startataan ostohousut jalassa.
Toimenpiteet ja seuranta aloitettiin jo hyvissä ajoin ennen myyntiä. Luonnollisesti omasta mielenkiinnosta (ja uteliaisuudesta) seuraan markkinaa ja taloutta varsin tarkkaan. Joskus seurasin jopa 4-5 eri paikkakuntaa. Nykyisellään panostan 1-3.
”The chase is better than the catch” oli mielestäni aiemmin varsin osuva laisahdus. Maailma ja elämäntilanteet muuttuvat, joten ihan samalla tavalla en enää ajattele. En voi enää samalla tavalla panostaa jahtiin kuin aiemmin, kellossa aika kun vain ei riitä. En kuitenkaan usko, että teen hätiköiden päätöksiä ja ajattelin tälläkin kertaa nauttia metsästyksestä ja niistä neuvotteluista joita edessä päin odottaa. En välttämättä hae sitä valmista timanttia, koska silloin monta mahdollisuutta menee sivu suun ja tuottoja menettää jo pelkästään odotellessa. Pyrin ehkö enemmän itse luomaan mahdollisuuteni.
So let the hunt begin!
Kettu kuittaa ja lähtee metsälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti