Asuntosijoittamisen sanotaan olleen helppoa, varsinkin nollakorko aikaan. Helppoa se ei tainnut olla silloinkaan, korkojen lisäksi kun piti ja pitää muitakin asioita ottaa huomioon. Pelkällä tuurilla kun voi olla jännää porskuttaa. Myönnän että tuurillakin on lähes aina ja lähes poikkeuksetta osuutensa moneen asiaan (olen aiheesta aiemmin kirjoitellutkin TÄÄLLÄ). Tuuri ei kuitenkaan voi olla se ainut tekijä jolla hommat saa toimimaan. Eikä myöskään pitkässä juoksussa nollakorot. Joten kun maailma tässä on muuttunut, vaikka huomattavasti ennakoitua nopeammin, ei muutokset nyt aivan puskista tulleet.
Jos on tehnyt ”vanhaan hyvään aikaan”, eli 0 korkoaikaan, 3-4% tuottolaskelmilla asuntosijoituksiaan, ymmärrän että nykykoroilla voi olla vähän helisemässä. Sama homma jos on suhteellisen isosti vivuttanut asuntosijoitusyhtiön kanssa. Niiden perustamisessakin taisi olla jonkinlainen buumi jokusen vuosi takaperin.
Ei tässä matkan varrella asuntoflippaaminenkaan ole yhtään helpommaksi tullut kun on ollut tekijäpulaa ja toisekseen tarvittavien remppakamojen hinnat ovat olleet noususuunnassa. Ainakin huomattavasti jyrkemmin nousseet kuin laskeneet. Logistiikkaketjuissa on myös ollut havaittavissa hienoista ongelmaa. Eli viivästyksiä on normaalia enempi saattanut osua kohdalle. Jos aiemmin possulle saattoi laittaa huulipunaa ja kohteen myytyä priimahinnalla, niin tilanne lienee varsin toinen. Pakasta vedettyjä käyttämättömiä uudiskohteita valmistuu tyhjäksi, joten vuokralaisillakin on varaa valita. Samoin ostajilla. Flippaajaa voi myös harmittaa, että asuntokauppaa tehdään harvinaisen vähän. Kohteet eivät liiku yhtä nopeasti (täten mahdolliset korkokulut ovat varsin kovat) ja toisekseen hinnoista pitää tinkiä. Vieläkään ei ilmeisesti olla tilanteessa jossa asuntojen myyjien, välittäjien ja ostajien ajatukset hintatasosta kohtaisivat.
Asuntosijoittaminen nousi todelliseen suosioonsa nollakorkovuosien aikaan. Kaikki halusivat tehdä helppoa, konkreettista ja palkitsevaa asuntosijoitustoimintaa. Kaveritkin ja naapuritkin sitä taisivat tehdä. Joten kyllä sitten minäkin? Omalla kohdallani asia ei mennyt ihan niin ja olen yhä varsin tyytyväinen asuntosijoittaja. Joten ihan suoraan tuhoa en tässä lähde manaamaan. Joitakin asuntosijoittajia varmastikin koetellaan.
- Onhan korkokulut esimerkiksi 0,5milj euron lainoilla 4,5% koroilla sellaiset rapsakkaat 22 500e.
- Kaikki kulut ja hoitovastikkeet ovat lähes poikkeuksetta nousseet (poikkeukset vahvistavat säännön)
- Rahoitushanat tiukkenevat
- Omatkin elämisen kulut ovat nousseet
- Uudiskohteet voivat olla melko isostikkin kassavirtanegatiivisia.
Joten ei asuntosijoittaminen ehkä ole enää yhtä valtavirtaista ja ”mediaseksikästä” ja suosittua kuin ennen. Tuhoon en kuitenkaan usko ennen kuin näen tai omakohtaisesti siihen suuntaan alkaisivat pelimerkit kääntymään. Asuntosijoittaminen voi yhä olla varsin kannattavaa ja tuottoisaa. Joskin tarkkuutta vaaditaan enemmän ja tietyissä tilanteissa lienee jopa enemmän pelipaikkoja hyödynnettävissä, nyt kun kilpailu on vähä alkanut hyytymään. Asuntokauppa ja isosti myös asuntosijoittajat ovat hiljentyneet. Täten kilpailua lienee vähemmän, joskin kiinnostavat oivalliset mahdollisuudet ja hyviä laskelmia tukevat kohteet yhä viedään käsistä.
Suurin huippu asuntosijoitushysteriasta taikka -huumasta lienee ainakin löytäneen lakipisteensä. Aika näyttää palaako kiinnostus asuntosijoittamiseen. Onhan se taiteen lajina varsin konkreettinen, suorastaan käsinkosketeltava, leppoista puuhastelua tarjoavaa vaihtelua sekä parhaimmillaan tuottoisaa. Ja kaikki kun asuvat jossain ja ovat jossain joskus asuneet, niin siitä löytyy tavalla tai toisella kaikilta omakohtaista kokemusta.
Päätyykö asuntosijoittaminen tai asuntosijoittajia tuhoon saakka? Aika sen näyttänee…
Kesäkettu kiittää kuittaa ja kumartaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti