50% tuuria, 40% sosiaalisuutta/uteliaisuutta ja 10% tietoa ja taitoa

Muistelen vielä aina välillä sitä aikaa kun olin harvinaisen ujo ja hiljainen. Muistan myös joskus kommentoineeni asiaa ja sain vastaukseksi nauravan: "sinäkö ollut joskus ujo tai/ja hiljaa?". Olen edelleen välillä melko varauksellinen ja mielelläni ensin tarkkailen tilannetta ennen kuin otan kantaa. 

Nykyään on tilanne kuin tilanne niin tovin tarkkailtuani sanon yleensä itseäni askarruttavat asiat ääneen, kyselen ja kyseenalaistan. Se ei välttämättä sovi suomalaiseen ajatusmaailmaan ja monasti olenkin miettinyt, että kuinka tunkeilevaksi uteliaisuuteni ja puheliaisuuteni tulkitaan. Ei, en läheskään aina tai läheskään joka tilanteessa avaa suutani, mutta luultavasti keskivertosuomalaista enemmän. 

Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini tein siellä suuren ja pitkän pintaremontin. Juttelin paljon naapureiden kanssa ja he olivat ja ovat harvinaisen mukavia ihmisiä. Yhteistyö pelaa, aina morjestetaan, aina kysyttäessä autetaan eikä se kysyminenkään ole kovin suuren kynnyksen takana. Tutustun aina (omaani ja sijoitusasuntojeni) naapurustooni melko samalla tavalla. En tee vain exeleitä ja pörrää Googlessa, toki niilläkin pääsee pitkälle. Kävelykierros naapurustossa tai ainakin itse yhtiössä on usein paikallaan.

Harvemmin myöskään olen ainut utelias. Ensiasuntooni palaten niin yksi naapureistani oli utelias, että millaisen remontin olen tehnyt, joten kutsuin hänet sisälle kierrokselle. Seuraavalla hetkellä kiertelin hänen talossaan. Myöhemmin olen jutellut naapurustossa hääräileville ja saanut kutsun (jollen aivan väärin muista) niin ainakin kolmeen taloon sisälle tutustumaan. 

Sijoitusasuntojeni taloyhtiöissä vähän sama juttu. Kun teet remonttia, törmäät lähes väistämättä naapureihisi, yleensä he uteliaisuuttaan kyselevät ja teen saman takaisin ja keskustelen mielelläni. Toki ideaali tilanne olisi käydä keskustelut mahdollisimman syvällisesti jo ennen ostopäätöstä, jotta olisi mahdollisimman paljon informaatiota lopullisen ostopäätöksen tukena. Toisaalta emme elä täydellisessä maailmassa.

Samaa sosiaalisuutta ja tiedonnälkää kannattaa harrastaa taloyhtiöiden yhtiökokouksissa ja hallituksissa. Asiat jotka haluaa käsiteltäviksi kannattaa hyvissä ajoin laittaa yhtiökokouksen asialistalle ja toisaalta pienemmistä asioista voi tiedustella vapaammissakin keskusteluissa. Putkiremontin ollessa päällä olen huomannut, että oikeasti kannattaa kysellä ja kyseenalaistaa. Toisaalta jollei suuria remontteja yhtiössä ole vielä ollut kannattaakin tiedustella, että mistä se johtuu ja pitäisikö asioille oikeasti alkaa tekemään jotain. Arvokasta ja tarpeellista tietoa löytyy aina taloyhtiön papereista, mutta asukkaiden tietoja ja niiden tärkeyttä ei kannata aliarvioida.

Sosiaalisuus on myös harvinaisen paljon myötävaikuttanut tuuriini asuntosijoittamisen maailmassa. Sain viimeisimmän vuokralaisen salikäynnin yhteydessä avattuani suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ostin toisen sijoitusasuntoni sattuman kautta, koska olin maininnut aiemmin tutulle välittäjälle, että voisin olla kiinnostunut jos jotain sattuu ilmaantumaan. Elämä ei saa olla pelkkää analyysiä, laskemista ja exeliä.

Kannattaa luottaa tuuriin, asioilla on tapana järjestyä (toki järki nyt kaikessa edellä). Ja jollei uteliaisuus ole hyve niin ainakin sosiaalisuus palkitaan. Tiedot ja taidot seuraavat perästä ja aina löytyykin opittavaa. 

Kettu kuittaa.

"This is 10% luck, 20% skill, 15% concentrated power of will, 5% pleasure, 50% pain, 100% reason to remember my name"