sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Roskasäkkejä, mappeja vai pilveen

Kukin vuokranantaja tallaa tavallaan, toiset säilövät kuittinsa roskapusseihin, toiset kansioihin ja toiset pilviin. Joillain niitä ei liene ollenkaan... Itselleni ainakin riittää pilvi ja bäkup kovalevy. Jokavuotinen vuokranantajan suurin urakka (ainakin itselläni) eli veroilmoituksen tekeminen on käsillä. Jälleen vuodatetaan verta, hikeä ja kyyneliä kun täytellään pääomatulot, vuokrasuhteet ja kaikki mahdollinen minkä vaan keksii ja voi perustellen vähentää.

Miksi se olisi suurin urakka johtuu ihan siitä faktasta, että normaalisti tarkoitushan on, että vuokralaiset elävät omaa elämäänsä ja minä, vuokranantaja, omaani. Homma sujuu moitteetta ja vaivaa ei tarvitse juurikaan vuokrasuhteiden aikana nähdä. Vuokralaisten vaihdoksia, remontteja jne. pidän sen verran harvinaisina (toivottavasti) ettei niistä ole ainakaan vuosittaista vaivaa.

Onneksi en ole koskaan ryhtynyt omia kuittejani keräilemään mappeihin tai roksapusseihin. Itselleni riittävät Google Drive ja älypuhelimen kamera harvinaisen hyvin. Toki kirjanpito täytyy aina tarkistaa ja syöttää verottajalle, josta sitten syntyykin se suurin vaiva. Laskeskelin, että noin minuutti pari kuitin kuvaamisessa ja syöttämisessä ja koodaamisessa tuhraantuu aikaa. Parin viikon sisällä lienen taas viisaampi, että kauanko veroilmoitukseen ennakkotöineen, selvittelyineen ja tsekkauksineen meni aikaa.  

Kettu kuittaa.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Ensiasunto, vuokranantajan ensilantti

Asuntokaupat ja täten asuntosijoittaminen pitävät sisällään valtavat määrät tunteita. Ollaan isojen asioiden äärellä, yleensä sekä elämäntilanteellisesti, että rahallisesti. Oma asunto on suuri päätös ja suuri askel, siinä missä sijoitusasuntokin. 

Oma ensiasunnon ostoni oli laskelmoitu ja harkittu hankinta. Toki loppujen lopuksi tunteet taisivat ottaa vallan ja aina jälkikäteen tulee mietittyä, että tulikohan sitä maksettua liikaa tai haukattua liian iso pala. Välillä on kaduttanut ja kaduttaa, mutta en usko että vaihtaisin silti päivääkään, niin paljon on oppinut ja niin paljon oppii. DIY to the top! Lopputuloksena oma ensiasuntoni oli askel kohti kiinteistö- ja asuntosijoittamisen maailmaa (aivan, nyt ei puhuta vain asunto-osakkeista). 

Mökkimäinen torppa muuttui siistiksi, aivan uudenlaisen ilmeen saaneeksi timantiksi. Toki timantti on aikojen saatossa hioutunut entistä kirkkaampaan loistoonsa. Flippaus (käytetään nyt tätä vihaamaani muotisanaa) on käynnissä ja mielestäni etenee juuri, kuten sen kuuluukin, ilman että asuntoa myydään. Flippaus viittaa mielestäni enemmänkin kolikonheittoon, joka on tässäkin tapauksessa toimiva vertauskuva: heität kolikkoa

1) Jos tulee kruuna, vuokraat asunnon.

2) Jos tulee klaava, jäät itse asumaan asuntoon.

3) Kolikko jää kyljelleen (eli harvoin jos koskaan), myyt asunnon.

Tätä kaavaa ajattelin jatkossakin seurata, toki en usko oikeasti heitteleväni kolikkoa kulloisestakin elämäntilanteestani. Pidän tilanteesta, kun on vaihtoehtoja. Toisaalta ensiasuntoni on minulle kuin Roope Ankan ensilantti, arvokas ja menestymisen avain. Seuraan esikuvaani myös siinä, että en koskaan (never say never) ajatellut luopua ensiasunnostani. Monelle asunto on myös (rahallisessa arvossa) eläkepäivien turva ja monet ostelevat nykypäivänä jopa ensiasunnoikseen sijoitusasuntoja. Itselleni ensiasunto on vähän kaikkea: ensiasunto, sijoitusasunto ja mahdollisesti myös vanhuuden päivieni koti. Tottakai vielä enemmän se on suuria tunteita, paljon iloa, paljon säätöä, paljon kokemuksia ja vaikka mitä muuta.

Olen jo elämäni varrella asunut kahdessa sijoitusasunnossani, joten voisin melkein sanoa, että "sijoitusasuntoa ei kannata hankkia kuin omaa" on bullshittiä. Mikä onkaan parempi argumentti kuin että:

"Tunnen asunnon kuin oman kotini, koska sehän on ollut kotini useamman vuoden. Tiiän miten hommat toimii ja tunnen alueen, joten aina saa ja kannattaa kysyä." 

Tuntee paikat, yhtiön, alueen ja naapurit. Se on huomattavasti exceliä arvokkaampaa kultaa. Vuokralainen tai asunnon mahdollinen ostaja hakevat kotia, jos se on ollut sinunkin koti niin mielestäni olet vahvoilla. Aluetuntemus ja sosiaaliset taidot auttavat, mutta kodilla on usein vahva merkitys.

Suosittelen myös pitkälti ensin kokemaan omistusasumisen ilot tai surut ja vapaudet tai taakat, sitten voi ryhtyä leikkimään koko kansan huvin parissa. Ei se ole tietenkään mikään edellytys ja kukin tallaa tyylillään. Ainiin ja päivääkään en itse vuokralla ole asunut, jollei hotelleja ja Airbnbtä lasketa.

Omakotikettu, kuittaa.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Vuokranantaja ja verot

Aihe joka joka vuosi puhuttaa, joka vuosi vaatii kertaamista ja opettelua. Ja aihe jolla voi säästää satasia tai jopa tuhansia, mutta toisaalta selvittämättä tai tietämättä asioita ja olettamalla voi onnistua pahasti pieleen. Miksi olen maininnut, että panostan veroilmoitukseen (sisältää mm. myös selvittelyt, kirjanpidon, kirjanpidon tarkastukset ja mahdolliset lisämerkinnät ja lisäselvittelyt) useita tunteja? Koska se on välillä fakta ja välillä se myös kannattaa. Kuinka moni uskaltaa vähentää Aku Ankka tilauksensa ilman lisäselvityksiä? Tai kuinka monelle se tulisi edes mieleen? Jepjep, joten jatketaan.

Ajankäyttö ja kannattavuus riippuvat täysin vuodesta, paljonko on uusia asioita ja mikä on lopullinen verottajan kanta. Vuosi vuodelta kokemus karttuu ja kirjaukset rutinoituvat, joten aikaakin kulunnee aina piirun verran vähemmän. Se että olet joka vuosi vähentänyt jotain eikä mitään lisäselvityksiä ole tullut, ei automaattisesti tarkoita, että kyseinen vähennys olisi ok.

En todellakaan vähentele mielivaltaisesti asioita, onnea niille jotka niin vuosi toisensa jälkeen tekevät (onnistuneesti), onnea matkaan jos/kun päädytte verottajan tarkastuslistalle. Itselläni on jokaiseen vähennykseen perustelut ja kuitti (km korvauksista ei ehkä kuitteja, mutta perusteet kyllä). Aku Ankka-tilauskin oli mainittu yhdessä vuokrasopimuksessani, joten vähennysmahdollisuus löytyy.

Tarkistan myös joka vuosi taloyhtiölainojen vähennysperusteet, en oleta enkä täten toivottavasti tee mitään väärääkään. Veroja voi siirtää jos taloyhtiöt pitävät kirjaa ja kohtelevat yhtiölainoja tavalla, josta paljon mediassakin on kirjoiteltu (linkki lopussa ja tässä). Veroja harvemmin voi välttää (vaikka hesari raflaavalla otsikolla niin väittäisikin), toisaalta niinkin voi tehdä jos itse on asunut kohteessa yli 2v yhtäjaksoisesti.

Verotus ja niiden käytännöt ovat tiukkaa tavaraa ja vaativat omanlaisensa mindsetin, jotta niihin jaksaa syventyä. Helpolla mennään metsään jos liikaa oletetaan asioita ja toisaalta jos liian laiskasti asiaan suhtautuu. Oikeudessakaan, jos verottajaa vastaan päätyy, niin ei välttämättä mennä normaaleilla pelisäännöillä. Verottaja voi mm. sysätä osoitustaakan vastaajalle. Kirjanpito kannattaa olla perusteluineen kunnossa.

Alla lupaamani muutamat linkit taloyhtiölainojen verovähennysmahdollisuuksiin:



Varsinkin hesarin juttu harhaanjohtaa ja lähinnä pyrkii keräämään klikkejä otsikollaan... 

Verokettu kuittaa.