Ajan hammas

Aika on arvokasta, meille kaikille. Maallisella tai bittisellä mammonalla ei vieläkään saa ostettua lisää aikaa eikä terveyttä. Tosin se myönnettäköön, että kyllä se aika paljon elämän menoa helpottaa.

Yleensä sijoittamisella tai asuntosijoittamisella on jokin tavoite tai päämäärä. Harvemmin sijoittamistakaan tehdään huvin vuoksi tai pelkästä sijoittamisen ilosta. Mitään väärää ei toki siinäkään olisi. Monelle sijoitusintoon syynä lienee jonkin sortin vapaus. Varhainen eläköityminen lienee liian kärjistävää, mutta taloudellinen vapaus varmaankin on monella tavoitteena. Töissäkin kun yleensä käydään, ainakin osittain, rahan takia. Täten aikaa allokoidaan väkisinkin työskentelyyn, melko isokin osa. Jos sitä aikaa pystyy vapauttamaan muuhun, se lienee se juttu. Vapaus valita.

Toisille vapaus valita voi olla tarkoituksellista siirrättää jälkipolville. Suomalaiset kun usein ovat taloudellisesti varsin säntillisiä: katosta pään päällä tingitään melko viime tipassa. Eli vuokrat ja lainat maksellaan aika säntillisen sovitusti. Sama pätee jälkipolville säästämiseen: harvoin rahoja käytetään vain pelkästään itseensä.

Aikaa voi siis hallita ja tietyin rajoittein säätää. Ajanhallinta on kuitenkin aivan ykkösjuttu, jossa itselläni myönnän olevan jonkun verran petrattavaa. Palataampa takaisin vaikka tähän asuntosijoituspolulle. Mm. projektitönön osalta olisi voinut useitakin asioita valita toisin ihan hankintapäätöksestä ja projektimahdollisuuksista lähtien. 

Olen päivätöissä ja vapaa-ajalla vietän aikaa niin perheen, harrastusten, ystävien ja asuntosijoittamisen parissa. Tunnit ovat siis varsin täynnä ja priorisointi on ajankäytöllisesti muuttunut varsin tärkeäksi. Tärkeyden lisäksi se on muuttunut varsin haastavaksi.

Ajankäytön haasteet on tiedostettu vahvasti kansainvälisesti niin kirjallisuudessa, podcästeissä ja vaikka ja missä julkaisuissa. Mitään 5am club tyylistä ”oikotietä onneen” en itse ainakaan vielä ole löytänyt. Olen tosin itse aina ollut melkoinen yökyöpeli ja lähes poikkeuksetta myöhään iltaisella olen tehokkaimmillani. Fun fact: myös blogini alkutaival on lähtenyt liikkeelle iltamyöhäisistä takanlämmityshetkistä. Itseäni ehkä muutoinkin enemmän (ainakin ennen) inspiroisi Scooterin 4am. 5am clubit jäänee muille, pienet lapsetkin osaavat sen kanssa hyvin opettaa ja tuovat siihenkin lisämausteensa epäsäännöllisyydellä.

Maailma ja kukin tahollaan muuttuu ajan mittaan ja joskus muinoin oma ajankäyttöni lienee ollut vieläkin sekopäisempää. En enää pystyisi tekemään 4-6 eri työtä koulun ja kilpailullisen urheilun kanssa samanaikaisesti. Vaikka muistelen nyt noita aikoja yksinkertaisuudessaan mahtavina, niin totuus lienee varsin eri. Tehokkuus oli EHKÄ huipussaan ehkä ei. Prioriteettejä ei juurikaan ollut. Asiat kuitenkin hoituivat ja vuorokauden tunnit tuli ainakin käytettyä.

Vaikka mietelauseeni yhä usein on, että asioilla on tapana järjestyä, niin nykyään se vaatii hitusen enemmän järjestelyjä. Ja aikaa kun ei ainakaan mistään lisää saa niin sitä on hyvä pyrkiä käyttämään fiksusti. Rentoutumista ja hauskanpitoa ei saa koskaan unohtaa. Fyysinen ja henkinen hyvinvointi ovat tärkeitä, niillä voidaan myös tehostaa niitä käytettäviä tunteja.

Täten vuoden 2022 logiikka: omalla painollaan ja mm. Tönöprojektin osalta välillä aktivoituen ja välillä laskien pallo lepäämään on tullut opittua paljon. Myös DIY vuokranantaja on oppinut luopumaan ja ulkoistamaan vaikka usein itse onkin kiva puuhastella. Paljon on tullut opittua ulkoistamisesta ja verkostojen hyödyntämisestä. Paljon on vielä parantamisenkin varaa. Ulkoistaessa on hyvä muistaa, että vaikka tekijä on joku muu, niin vastuu säilyy itsellä aika monessakin asiassa. Pätee erityisesti asuntoprojekteissa. Aikaa säästyy itseltä, mutta ei luultavasti yhden suhteessa yhteen.

On myös ollut vapauttavaa ymmärtää, että jokin asia voi viedä ajatusresursseja tolkuttomasti. Vaikkei tekisikään mitään aktiivisesti. Tällöin on hyvä oppia luopumaan tai vähintään pitämään taukoa. Jos puristaa väkisin loppuun asti, varsinkin flipflop remppaprojekteissa, kun on aikataulut ja budjetit usein tiukilla, niin on hyvä välillä laskea vasara maahan ja antaa ajatuksienkin levätä aivan muissa asioissa.

Ajanhallinta tulee olemaan vuonna 2023 yksi ykkösasioista. Panostamista oikeisiin asioihin oikeassa suhteessa. Löysäilyä ja rentoutumista unohtamatta. Jatkuvat ”tehokkaat lenkit” podcästit ja äänikirjat korvillakin pyrin puolittamaan. Ajatusten on hyvä antaa välillä lentää omaa tahtiaan.

Aika on omissa käsissämme, käytetään se hyvin.

Aikakettu kiittää kuittaa ja kumartaa.

Energiaremontti ja sähkön hinta

Keskustelu erityisesti sähkön hinnan ympärillä on lähtenyt laukalle. Ennen päiviteltiin siirtohintojen osuuden suuruutta, mutta nyt onkin muut murheet. Siirtohinnan osa on leijonanosan sijaan enää murto-osa. Onhan se huoli ihan aiheellinen, kun ennen moisia "ei ole tarvinnut ajatella" ja nyt "kaikki muut kulut ja kustannukset nousevat samanaikaisesti". Hintojen moninkertaistumisia halpojen määräaikaisten sopimusten uusimistilanteessa pöyristellään, kuten aikalailla samaa kuin niissä useita vuosikymmeniä niin halpoja tonttivuokriakin ja niiden kertanostoja tässä on vuosien varrella päivitelty. Tonttivuokrien moninkertaistumiset ovat kuitenkin vaikeammin hallittavissa kuin esimerkiksi sähkönkulutus johon voi itse aika pitkälti tavalla tai toisellakin vaikuttaa. Tähän mennessä siihen ei ole ollut riittävää rahallistakaan motivaatiota, joten ainakin motivaation ja energiankulutuskeskustelun lisääntyminen lienevät niitä hyviä puolia tästä muutoin varsin karusta tilanteesta.

Itse olen aina (omasta puolueellisesta mielestäni) ollut varsin energiapihi ja energiakulutuskäyttäytymistietoinen. Myönnän ehkä vasta viimeisimpinä vuosina (ehkä 2017 alkaen) tutustuneeni tarkemmin esim. pörssisähköön ja sähkömarkkinan toiminnallisuuksiin muutoinkin. Olen aina pyrkinyt säästämään sähköä ja kuluttamaan fiksusti, sammuttaen turhat valot ja välttäen muutoinkin turhaa kulutusta ja pitämällä sisälämpötilat sekä vedenkulutuksen järkevällä (mutta melko alhaisella) tasolla. Olen aikaisemmin kertonutkin miten olen eri kohteissani saanut säästettyä sähköä aiempiin kulutusvuosiin verrattuina (30-60%). Tästäkään syystä en omalta osaltani enää vain välttämättä pysty mokomaa loikkaa (lue: säästöä) enää yhtä helpolla tekemään. Nostan silti hattua niille jotka avaavat omien kulutussäästöjensä lukuja. Erityisesti nostan hattua niille jotka vähän muutoinkin tarkemmin valoittavat tilannettaan, kohdettaan, lukujaan tai konkreettisia toimenpiteitään. Toki väitän että osalla taustalla on se fakta ettei ole aiemmin ollut lainkaan kiinnostunut omasta kulutuksestaan, niin nyt voi jo melko vähilläkin toimenpiteillä vaikuttaa melko paljon. Mutta sekin on vain hyvä asia.

Nostetaan kuitenkin itsekin tässä viimeisin oma energiaremonttihankkeeni tapetille. Eli tarkastellaan projektitönöä energiatehokkuuden silmin:

- Vanha koksipoltin ja sähköinen järjestelmä varaajineen on purettu -> tilalle tuli vesi-ilmalämpöpumppu ja varajärjestelmäksi, mutta erityisesti kesälle viilennyskäyttöön, ilmalämpöpumppu. 

- Uutta järjestelmää hyödynnetään mm. khh, kph ja wc tilojen lattialämmityksessä.

- Ovet ja iso osa ikkunoista vaihdettiin uusiin.

- Eristystä lisättiin monin paikoin ja erityisesti nurkkia ja kulmia tiivistettiin. Yläpohjan eristystä voidaan lisätä vieläkin tarpeen mukaan.

Valitettavasti vanhojen omistajien kulutuslukuja ei ole mahdollista saada, mutta arvio niistä näkyy toki alkuperäisessä energiatodistuksessa. Jatkossa veikkaisin käyttäjästä riippuen tönön vuosikulutuksen olevan luokkaa 11 000-14 000kwh. Tönön taustana on hyvä tiedostaa, että kyseessä on 50-luvun 1,5-2 kerroksinen rintamamiestalo. Paljon on tehty, mutta kaikkea ei ole uusittu.

Energiaremontti on maksanut kiitettävästi, mutta on hyvä tiedostaa, että energiaremontteihin on ollut mahdollista saada (ja tarkistamalla voi olla mahdollista yhäkin saada) Elyn tai ARAn tukea. Itse hain tukipäätöksen mittavia remontteja ajatellen ARAlta, koska tiesin, että energiantehokkuus tulee melko merkittävästikin parantumaan, joten sieltä oli saatavilla oikeastaan suurempi tukipotentiaali. Elyn kautta käsittääkseni on varsin yksinkertaista saada tukea öljylämmityksestä poissiirtymiseen. Tukimahdollisuudet lienevät jossain 3-6te välillä, itsehän hain ja sain suurimman mahdollisen. Kulut ovat kuitenkin aina kuluja ja täten tuki on vain murto-osa kokonaisuudesta.

Toivoakseni oma esimerkkini ja ehkä muutoinkin sähkömarkkinan tilanne motivoi muitakin asuntosijoittajia ja vuokranantajia tarkastelemaan toimenpiteitään kriittisemmin ja hyödyntämään energiaremonttimahdollisuudet paremmin. Tiedän että en ole yksin, mutta olen melko yksin ollut jo jonkunkin tovin aiheesta huutelemassa.

Energiaremontilla ei ole vain mahdollista säästää rahaa ja luontoa vaan myös mahdollistaa entistä perustellummin investointeja. Energiaremontit voivat olla varsin oivallinen houkuttelevuustekijä ja joskus jopa nostaa vuokra- tai hintatasoa. Ainakin ne ovat kilpailuetu. Myös aihealueen laajempi ymmärrys auttaa paljon ja toivoakseni luo yhtälailla kilpailuetua ja houkuttelevuutta, kuin myös tuo avoimuutta ja herättää.

Ymmärrän yhä miksi omakotitaloasunjan 15 000kwh vuosikulutuksella on enemmän motivaatiota muokata sähkönkulutustottumuksiaan kuin 3 000kwh vuodessa kuluttavalla kerrostaloasukilla. Kerrostaloasujilla on kuitenkin yhtälailla jollei jopa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa hukkakulutukseen. Taloyhtiöiden "helppoja" sähkönkulutussäästöjä:

- Energiamuodon valinta. (nämä nyt ei ehkä helpoimmasta päästä, mutta sitäkin merkitsevämpää)

- Ovet, ikkunat ja eristeet. (nämä nyt ei ehkä helpoimmasta päästä, mutta sitäkin merkitsevämpää)

- Vedenkulutusseuranta.

- Valaistus ja sen mahdollinen automatisointi.

- Yleisten tilojen lämmitys tai sen tason laskeminen.

- Lämmitysten ja ilmanvaihdon säätäminen.

- Autopaikka- ja autolatauskäytännöt.

Sähkön hintojen nousu vaikuttaa kuitenkin kaikkiin. Erityisesti niihin, jotka kuluttavat huomattavastikin enemmän. Väittäisin että ne kenellä on yhä halpoja määräaikaisia sopimuksia on mahdollista kusta niin omiin kuin muidenkin muroihin olemalla välittämättä sähkönkulutuksestaan, koska "ei sillä ole merkitystä". Sillä on varmasti jatkon kannalta merkitystä. Miten paljon? Sen vain aika näyttää. Toivon kuitenkin että nämä 0,5-1e/kwh hinnat jäisivät mahdollisimman nopeasti historiaan. Tuleva talvi on tulossa eikä varmastikaan ole monessakaan mielessä helppo. Kukin voi kiinnostua omasta sähkönkulutuksestaan enemmän ja optimoida sitä varmastikin vieläkin enemmän (itseni mukaanlukien). Perehdytän asiaan myös aktiivisesti vuokralaisiani. Ja tottakai yritän käydä kilpaa vuokranantajakollegoideni kanssa niin omissa asumuksissamme kuin eri taloyhtiökohteiden tilanteita parantamalla. "Meidän taloyhtiömme on muuten energiatehokkaampi kuin teidän" - lienee ihan miellyttävä haaste heittää tänäpäivänä lauteille. Tottakai avoin keskustelu ja erilaiset oivallukset kannattaa jakaa. Ei jäädä niihin omiin poteroihin makaamaan.

Sähkökettu kiittää kuittaa ja kumartaa.

Pyyntihinta on pyyntihinta - asuntokaupan psykologia

Aika usein näkee kahdenlaista ajatusmaailmaa pyyntihinnasta:

1. pyyntihinta on kiveenhakattu. Eli siitä ei tingitä ja on hankalaa päästä sen alle. Tämä oli varmaankin näin aikalailla asuntorallien kesästä 2020-2022 kevääseen saakka. Poikkeuksiakin löytyi ja neuvottelutaidoilla saattoi päästä jopa alle pyynnin. Toisaalta yli pyyntihinnan tarjoaminenkin vaatii omaa taktiikkaansa.
2. pyyntihinta on vain pyyntihinta, siitä voi alle tarjota mitä vain, kun laskelmat sen osoittavat. Perusteet kannattanee viedä välittäjälle ja myyjälle saakka. Toisekseen pyyntihinnalle on aina jokin syy. Täten alakanttisella tarjouksellakin kannattaa olla ajatusta takana: mitä sillä voidaan saavuttaa?

Miksi näin karkea jako? Ja mikä niissä sitten ehkä mättää? Yleensä näistä unohtuu se asuntomaailman psykologia. Tästä aiheesta aiemmin blogissa TÄÄLLÄ. Kauppaa käydään toisten kodeilla, unelmilla, laskelmilla ja tunteella. Tunteita asuntokaupassa ei voi välttää, aivan sama mitä kukin yrittää väittää. Vuosien 2020-2022 välillä kun käytiin asunnoilla aika haipakkaa kauppaa, eikä tinkiminen ollut juurikaan normaalia, normaalimpaa oli jopa ylitää hintapyynti "reilusti". Tämän olen kuullut herättäneen pahennusta useampaankin kertaan, kun "tarjottiin pyynti, olisihan se nyt sillä pitänyt saada". Ihan vain pyyntihinnan tarjoaminen suhteellisen lämpimässä tai kuumassa markkinassa on yleensä varsin typerää. Parhaimmillaan tai pahimmillaan tarjoajia voi olla täsmälleen samalla viivalla vaikka 10, eli valinta voi olla aikamoista arpakuution heittämistä. Mikä on se maaginen psykologinen pyynnin ylittävä voittava tarjous onkin aina varsin vaikea rasti. Olen itsekin useammastakin kohteesta sitä saamatta. Suht hiljattain ja varsin surkuhupaisa tilanne oli, kun tarjosin kohteesta yli pyynnin ja sanoin vielä etten erikseen takerru pariin seikkaan joita asunnossa oli pielessä. Tiedän hävinneeni 500e ja se hupaisa puoli oli, että voittavan tarjouksen tekijä sai kohteen alle oman tarjoukseni, koska takertui mainitsemiini asioihin. 

Hinnoitteluvirheitä sattuu aina ja molempiin suuntiin. On sitten kyse välittäjästä tai myyjästä, niin alihintainen tai ylihintainen pyynti voi olla ostajan etu. Alihintainen kohde voi mennä ”liiankin” nopeasti, välillä se voi olla tavoite.

Osto alle markkinahinnan voi kuullostaa tylyltä tai jopa hyväksikäytöltä. On tilanteita joissa kaikki voivat silti voittaa, hinta ei ole välttämättä se juttu. On totta että tilanteita voi hyväksikäyttää melko häikäilemättä. Olen kuitenkin ollut kuulemassa yhden jos toisenkin tarinan, jossa raha on näytellyt varsin pientä roolia sen kaiken muun hyvän rinnalla. Pelkkää hyväntekeväisyyttä asuntojen ostelu ei voi olla, mutta pystyy sillä hyvääkin tekemään. Sopiva hinta voi ratkaista ostopäätöksen ja samalla se voi ratkaista monta muutakin ongelmaa. Olen kuullut myös niitä vähän erikoisempia tarinoita, kun varsin tiukoille päätynyt tilanne ratkaistaan hyödyntämällä toisen ahdinkoa ja ehkä jopa vähän omaa asemaa hyödyntäen. Myönnän itsekin, että opiskelijakaupunkispinnoff asunnossani kuultuani, että samalla halutaan autopaikasta eroon en ollut siitä valmis maksamaan lisää hintaa. En tarvinnut polkupyörälleni sähkötolppapaikkaa ja täten en siitä juurikaan ollut valmis maksamaan. Paikka tuli vähän kuin kaupanpäälle, mutta toisaalta myyjä pääsi siitäkin eroon.

Pyyntihinnalle on aina jokin syy:

• Sillä voidaan herättää tarkoituksella huomiota. Alhainen hintapyynti voi herättää tarjoushuutokaupan jolla pääsee yllättäviinkin tilanteisiin. Asunnoissa kun on kyse tunteista niiden eurojen lisäksi. Kauan unelmakotia tai -sijoitusasuntoa metsästänyt voi päätyä tarjoamaan yli tavoitteensa kun vauhtiin päästään. Ei haluta hävitä vaikka voikin hävitä isosti.
• Se voi olla henkinen raja myyjälle myydä tai olla myymättä. Tai ostajalle ostaa tai olla ostamatta.
• Se on myös aina numeropeliä. Jos laittaa ilmoituksen tonnin alle 300 000e, niin on se parempi kuin 300 000e, ihan vaan koska se osuu useampien "alle 300te" budjettiin ja hakuvahtiin.

Hupaisimpia ovat ne tilanteet kun tarjousneuvottelut esim 380te asunnon kohdalta jäävät kiinni tonnista tai parista. Sen saa kiinni vaikka neuvottelemalla myyjän myymään samalla osan kalusteista tai vaikkapa kodinkoneita/pihakalusteita tms. Itsekin olen neuvotellut ruohonleikkureista ja kalusteista. Ja päätynyt lopulta maksamaan viinijääkaapista ja parista muusta isommasta kalusteesta, jotta avaimen saa tänään eikä vasta huomenna tai viikon päästä. Muutama satanen on pieni hinta siitä, että toiselle muutto helpottuu tai aikataulut nopeutuvat ja kuvio selkeytyy.

Asuntokauppaan kuuluu paljon henkisiä kannustimia ja esteitä. Asioihin ei kannata liiaksi takertua, mutta kaikkeen ei voi olla takertumattakaan. Omia puoliaan kannattaa pitää ja erityisesti oma käyttäytyminen kannattaa tuntea. Ei niistä vastapuolenkaan motiivien selvittelyistä koskaan haittaa ole. Ja se suukin kannattaa useasti avata jolloin voi saada ongittua varsin arvokastakin tietoa niin myyjän tilanteesta, välittäjästä taikka itse kohteesta. Pyyntihinta on pyyntihinta ja aina yhtä tulkinnanvarainen.

Kettu kiittää kuittaa ja kumartaa.