Asuntosijoittajan ensiasunto

Asuntosijoittajan ensiasunto - koska sillä on merkitystä. 

Olen itse useasti kirjoittanut oman ensiasunnon ostoprosessista ja tiestäni ensisijoitusasuntoon ja asuntosijoittajaksi. Ja ja ja... Tarinaa riittää yhä ja on riittänyt jo tähänkin saakka. Ensiasunto on yksi askel kohti asuntosijoittamista.

Miksi ensiasunnolla ja omalla asunnolla ylipäätään on merkitystä asuntosijoittamisen taipaleella?

Taival kohti ensiasuntoa on monille todellinen heräte taikka koetinkivi asumisen ja asuntojen maailmaan. On taloyhtiöitä, lainoja, vastikkeita, hallituksia, isännöitsijöitä, yhtiöjärjestystä, kuntokartoituksia, remontteja ja erikoisia taloja. Taival voi kuullostaa loputtomalta, mutta se voi myös olla mielenkiintoinen, valaiseva ja opettava. Kun etsii sitä ensiasuntoa tulee aika monasti näihin asioihin törmättyä ja tutustuttua. Se on jopa suotavaa. Ensiasunto on siis alkujaankin alkukosketus asuntosijoittajan elämään. Kaikki edellämainitut ovat jopa kiinteitä osia asuntosijoittajan elämästä. 

Matka esim suosittuun taloudelliseen riippumattomuuteen helpottuu kummasti, kun ei ole riippuvainen vuokranantajastaan. Vuokranantajakin voi kannustaa ja valmentaa vuokralaisiaan kohti omistusasuntoa. Vaikkei asuminen ilmaista olekaan niin säästöä kertyy omistusasunnossa yllättävänkin paljon. Se onko oma asunto ensimmäinen askel taloudelliseen riippumattomuuteen on makuasia. Toisaalta jotenkin sitä omaa asuntoaan vartenkin pitää säästää. Yleensä se säästäminen jatkuu vaikka niitä säästöjä välillä käytteleekin, se jopa kuuluu asiaan. Oma asunto on varsin tyypillinen osa suomalaisuutta. Toinen makuasia on, että asuuko mielummin vuokralla vai omassa.

Omassa asunnossa/talossa asuminen opettaa myös pitämään omaisuudesta ihan eri tavalla huolta. Kuinka monen vuokranantajan vuokralainen on unohtanut edes VUOSITTAIN pestä esim. hajulukot taikka liesituulettimen suodattimet? Ehkä nuo helposti unohtuvat myös omistusasujilta, mutta useammin vuokralaisiltani kuin itseltäni. Loppusiivousohjeistuksestakin on vain rajallisesti hyötyä. Vain kerran olen joutunut vuokralaisen kanssa yhteistuumin hyödyntämään vakuutta loppusiivoukseen. Tyhjä asunto, kun harvemmin pitää sisällään puutarhakalusteiksi sopivaa kalustetta, vodkapulloa (tai jtn) jääkaapissa taikka pilkkivehkeitä. Naapurin mukaan kalastussiimat rautalankoineen ajoivat vara-avaimien virkaa, kun postiluukku suojaluukkuineen oli otettu pois paikoiltaan. Aina sitä oppii.

Asuntosijoittamisen matka opettaa paljon, mutta lähes yhtä paljon oma asuminen ja omaisuudesta huolehtiminen opettaa. Jos olet asunut asunnoissasi itse olet aivan nextillä levelillä kertomaan asunnosta, sen ominaisuuksista ja alueesta. Tämä voi olla myös osa asuntosijoittajan evoluutiota, josta olen aiemmin kirjoittanut TÄÄLLÄ. Tottakai olet myös puolueellinen, mutta kaikki myyjät käyttävät aina värikynää. Kuinka usein asuntonäytöillä kirpaisee, kun saat vastaukseksi ”en tiedä”. Itse ainakin arvostan niitä, jotka tietävät (eivätkä vain teeskentele tietävänsä).

Asuntosijoittajan oman asumisen taival kertoo myös paljon:

• Millainen olet
• Mistä pidät ja mitä arvostat
• Ymmärrätkö muita
• Ymmärrätkö asumisen tarpeita
• Osaatko huolehtia omaisuudesta
• Sopeudutko yhteisöön
• Tuletko toimeen muiden kanssa
• Osaatko laskea
• Näetkö excelin taikka pintojen taakse (se kaunis kahva on VAIN kahva)
• Aina tulee yllätyksiä ja asunnossa kun asuu, niin pääsee kokemaan ne kaikki erikoisuudet

Kun olet kerran ostanut kohteen, jossa hajulukkoja ei koskaan ole pesty... Tai kun olet sen kerran ostamassa kohteen jossa ei ole sähköt päällä... Tai kun kalusteilla (lue: roinalla) enemmän tai vähemmän peitellään jotain... Nämä ovat usein seikkoja joiden tajuamiseen voi mennä vähemmän tai enemmän aikaa. Toimimattoman hellan huomannee melko pian. Talvella ostetun kohteen parvekkeenoven lämpimään aikaan paisumista voi olla hankalaa huomata ennen kesää... Lista voi jatkua melko pitkään. Asumalla kohteessa itse moneen seikkaan voi kiinnittää kriittisemmin huomiota vaikka myönnän että usein myös vuokralaiset ovat varsin valveutuneita ja itse pyrin pitämään yhteydenpidon kynnyksen mahdollisimman matalalla. Jos jokin tuntuu, että se ei toimi kuten kuuluu, niin itsekin haluan siitä tietää ja tarttua asiaan. 

Ostajalla ja/tai vuokralaisella on aina velvollisuus tarkistaa kohde huolellisesti. Siinä voivat auttaa eniten pelkästään oma huolellisuus ja se että asioista kysyy. Myyjä kun ei saa peitellä asioita, ainakaan tietoisesti. Asumalla selviää loput.

Asuminen opettaa ja omat valinnat määrittävät sen keitä me olemme. Ensiasunto voi olla aivan erilainen kuin ensisijoitusasunto. Usein (tai ehkä yhä useammin) ensiasunto kuitenkin päätyy sijoitusasunnoksi (aiheesta aiemmin TÄÄLLÄ). Toisaalta sijoitusasunto pitäisi ostaa eri kriteerein kuin omistusasunto? Vai pitääkö? Toiset syntyvät laskin tai puhelin käden jatkeena, mutta asumisen kanssa ollaan tekemisissä myös tunteiden kanssa. Sijoitusasunto on jonkun koti, joten on hyvä sisäistää mitä potentiaalinen kohderyhmä asunnolta kaipaa. Asuisinko kohteessa itse? Tai riittääkö pelkkä maali? Ne määrittelevät paljon, vaikka myönnän että ne ovat vain osa kokonaisuutta. Myönnän että omakotitalosta voi olla korkea kynnys muuttaa yksiöön. Itsehän muutin omakotitalosta kimppakämppään. Toki tiesin järjestelyn olevan vain väliaikainen ja taloudellisesti varsin järkevää. Omakotitalojakin on tullut jo useampi ostettua ja siihen ostoprosessiin pääsee tarkemmin tutustumaan TÄÄLTÄ.

Kaikki alkaa ensiasunnosta, se on matka asumisen ja asuntojen ja talojen jännittävään maailmaan. Näin alkoi oma tutustumiseni ja taipaleeni asuntosijoittajaksi.

Asumisen kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.

#asuntosijoittaja101 osa 3: Aand action! Eli itse toteutukseen.

Kun suunnittelu on tehty huolella (#asuntosijoittaja101 osa 1 TÄÄLLÄ) ja jatkettu suorittamisvaiheeseen (#asuntosijoittaja101 osa 2 TÄÄLLÄ), jossa kohteita tulee aktiivisesti analysoida, ampua tarvittaessa alas taikka jalostaa jatkototeutukseen. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan ja ikuiseen suunnittelukierteeseen ja laskelmien hiomiseen. Huhutaan että monessa asiassa se aloittaminen eli liipaisimen painaminen on hankalinta. Se pätee niin sijoittamiseen kuin asuntosijoittamiseenkin. Ikinä ei tule sitä aidon oikeaa hetkeä ja odottavan aika on välillä yllättävänkin pitkä. Sijoittamatta jättäminenkin on sijoituspäätös.

Eli tilanteen tarjoutuessa ei saa jäätyä vaan tulee olla valmiina vetämään liipasimesta. Tästä syystä juurikin valmisteluilla on tuiki tärkeä rooli. Mikäli lainalupaukset on hoidettu ajoissa, korvamerkitystä taloyhtiöstä taikka kiintoisalta alueelta tulee otollinen kohde myyntiin tulee nykymarkkinassa toimia salamaakin nopeammin. Asuntosijoittamiseen, kuten moneen muuhunkin asiaan, saa tuhlattua tuhottomasti aikaa eikä välttämättä mitään lopulta KOSKAAN tapahdu. Asioita tapahtuu "liian nopeasti" eikä kyytiin "kerkeä millään". Jos kuitenkin valmistelut ja suunnittelun on tehnyt huolella niin H-hetkellä sormi on liipasimella herkkänä ja valmiina. Osalla asuntosijoittajista prosessi on niinkin pitkällä, että asuntoja suorastaan shortataan, eli vuokraillaan jo ennen kuin sitä edes omistetaan. Tällöin on mahdollista sijoitusasunnon kauppapäivänä marssia kaupantekotilaisuudesta suoraan hoitamaan vuokrasopparit alta pois. 

Analyysejä tulee tehdä useista kohteista, näytöillä tulee käydä, mutta yhtälailla tarjouksia tulee tehdä. Aina ei päästä maaliin, mutta siitä siirrytäänkin seuraavaan haasteeseen/kohteeseen. Jäätyminen ja ylianalysointi ja todellisen vihreän timantin metsästys ovat aidon oikeita haasteita sijoittamisen maailmassa. Helpompaa on jättää tekemättä kuin lähteä tekemään peläten, että astuu harhaan. Harhaluulo on myös, että sijoittaminen on kaikki tai ei mitään peliä. On totta että sijoitusasuntomarkkinoilla kyseessä on isot rahat ja usein mukana on myös pankin rahaa, eli muiden rahaa. Tuskin kukaan aloittelija kuitenkaan lähtee varsin tarkoitushakuisesti aivan metsään tarpomaan ja tavoittelemaan kuuta taivaalta, että oikeasti jäisi se musta pekka käteen ja vain velat maksettaviksi sen sijaan, että kohteella kuitenkin aina jokin arvo on. Välillä tulee turpaan ja se on luonnon laki. Hyvällä pohjatyöllä tappiot voi minimoida tai jopa kokonaan välttää. Ja vaikka tappioita välillä matkaan osuu, ja kyllä niitä osuu, niin matka jatkuu ja kokemus karttuu. Muiden virheistä voi oppia, mutta lopulta ne omat oppirahat joutuu niistä omista toilailuistaan maksamaan. Tuotoissa tuurillakin on aina matkassa oma merkityksensä. Tekevälle osuu enemmän sekä huonoa että hyvää tuuria.

Vaikka tovi on jo eletty varsin poikkeuksellista aikaa coronan kanssa niin koskaan ei saa aliarvioida näytöillä käyntejä ja itse papereihin tutustumista. Jos mahdollista niin aina näytölle. Vaikka kyseessä olisikin tuttu yhtiö ja täysin tuttu ja vastaavanlainen pohja kuin itsellä kerrosta ylempänä taikka alempana. Aina ei pääse näytöille, mutta kuten valtakirjaa voi hyödyntää yhtiökokouksissa, voi sitä omaa verkostoa hyödyntää myös asuntoihin tutustumiseen. En ehkä juoksuttaisi yhtä kahta tuttua kaikissa varsin mielenkiintoisissa kohteissa ilman yhtään tikkua itse ristiin laittamatta. Moni asuntosijoittaja on varsin sosiaalinen eläin, tykkää auttaa ja tykkää päästä muiden kokemuksiin mukaan. Jollei kysy taikka pyydä niin ei apuakaan saa. 

Jollei etsi taikka tutustu asuntoihin taikka käy näytöillä niin harvoin se asuntokaan syliin tippuu. God I hope not, olis meinaan aikas raskas lasti. Ainahan sitä ihmettäkin voi odotella, sitä vaan voi joutua odottamaan tästä ikuisuuteen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Sitten on kuitenkin vielä se toinen puolikas eli kyllä sitä jotain aina joutuu tekemään. Erityisesti nyt, kun asuntomarkkinat ja asuntosijoittajat käyvät kuumana (eivätkä pelkästään positiivisessä mielessä, LINKKI kuumaan perunaan). 

Itse asunnon metsästäminen on hauskaa puuhaa. Tekemistä piisaa ja asuntonäytöillä on aina se oma fiiliksensä. Tarjousneuvottelut taas tuovat matkaan aivan omalaisensa twistin ja tunteiden vuoristorataa. Kuinkas monet kerrat olen itsekin omista ajatuksistani ja toimistani yllättynyt? (Entäs hyvä lukija sinä?). 

Budjetti paukkuu tai/ja "tää on pakko saada"

"mää haluan voittaa"

"voisin asua täällä itekin... 1000e sinne, 1000e tänne, 1000e tonne. Tästä tulee kiva..."

"putkiremontti, no tää hintahan on halpa ja remppakin huomioitu, eihän siinä kauaa kestä... eihän?"

"kaikkihan tähän kämppään haluaa"

"1vko ni tää on pintarempattu"

Monet miinat voi välttää pitämällä tunteet kurissa. Asuntokaupoilla ja asumiseen liittyen tunteita ei voi kuitenkaan välttää. Kyseessä on ihmisten koti, sitä EI osteta pelkällä laskimella. Varmasti niinkin voi tehdä, mutta uskoisin sillon missaavan yhden jos toisen mahdollisuuden. Tämä on #asuntosijoittaja101 osa 3 ja aiemmista osista sillä suunnittelulla (osa2 ja linkki vielä TÄSSÄ) on varsin merkittävä rooli: raamit ja limiitit kannattaa määritellä itselleen etukäteen.

Matkasta tulee nauttia. Siitä tulee myös oppia. Asuntokaupoilla on myös se pimeä puoli (Asuntokaupan psykologia aiheeseen syvemmin TÄÄLLÄ). Tunteiden kirjo on valtava ja asuntokaupoilla toimijoita on jos jonkinmoisia. Välillä on hyvä heittää ajatuksia ja ennakkoluuloja romukoppaan. Välillä pitää pysähtyä ja hengittää syvään, jotta pääsee taas vauhtiin. Välillä taas joutuu hyppäämään syvään päähän kylmään meriveteen ilman saunamahdollisuutta. Toisaalta jo aiemmat kokemukset, pulahdukset syvään päähän ja tutut alueet ja talot voivat tuoda varsin hyvää kilpailuetua ja ketteryyttä. 

Ei ole ainoaa oikeaa tapaa asuntosijoittaa. Liikkeelle lähteminen on usein vaikeaa ja löytyy paljon tekosyitä jäädä paikalleen. Kyseessä voi olla mukavuudenhalu taikka turvallisuushakuisuus taikka pelko, tai sitten ihan jokin muu asia. Jokaisella on se oma tyyli. Se voi olla täysin sama kuin naapurilla, mutta ei sillä ole merkitystä. Kotiläksyt ja suunnitelmat on kuitenkin hyvä tehdä jo etukäteen. Joillekin voi toimia tarttua heti toimeen, mutta siinä voidaan mennä helpolla heti metsään. Toki voi myös onnistua isosti, mutta ehkä kukin tahollaan siihen omaan onneenkin haluaa myötävaikuttaa. 

Onko aika suorittaa? Se on kunkin oma valinta ja se on iso askel.

Tää vuokranantaja lähteekin heti suorittamaan päivän treeniä! Kettu kuittaa!

Asuntosijoittaminen on välineurheilua

Asuntosijoittaminen ja teknologia on aihe josta olen aiemmin kirjoittanut mm. TÄÄLLÄ (VA teknologia ja älypuhelin) ja TÄÄLLÄ (VA teknologia ja läppäri) (pari lisälinkkiä jutun lopussa). Tekniikalla on väliä: omena ei taivu kaikkeen ja windowsissa on omat kääntöpuolensa. Excel ei ole ainoa työkalu ja sitäkin pitää työstää ennen kuin sen saa toimimaan haluamallaan tavalla. 

Itse asunnon ja vuokranantajan on oltava tikissä, jotta homma toimii. Lisäapuvälineet tuovat sitä jotakin helppoutta. Alla on luetelma omista pakollisista työkaluista:

Asuntosijoitussäkki:

• Multitool
• Käsineet
• Kynä (lyijy- ja mustekynä)
• Paperia/muistivihko
• Ruuvarit
• Taskulamppubatterybank
• Mittanauha
• Lukkoöljy
• Pyyheliina/rätti

Tekniikka:

• Älypuhelin (aina mukana)
• Tabletti
• Teholäppäri (win)
• Läppäri (macbook air)

DIY pakki:

• Hengityssuoja
• Suojalasit
• Vasara ja kuminuija
• Akkupora
• Kärkisarja
• Johdollinen kivipora
• Sahaus (käsisirkkeli, puukkosaha)
• Sorkkarauta
• Leka
• Kirves
• Rälläkkä
• Laatta- + laminaattileikkuri
• Puhdistusvälineet ja roskasäkit
• Vaakalaser
• Pitkä suorakulma
• Maalaus- ja tapetointikamat

Asuntosijoittamiseen ei tarvitse köydä maksullisia koulutuksia, ilmaista koulutusta on aivan riittämiin. Sama pätee materiaaleihin ja exel pohjiin. Pelivehkeet ja varusteet jotain voivatkin jo kustantaa. Oikoreittejä voi aina metsästää ja välillä niistä löytääkin uusia eväitä. Kovin harvoin pyörää kuitenkaan keksitään uudelleen. Kaikesta voi kuitenkin tehdä enemmän oman näköistä ja soveltaa oppimaansa itselleen sopivammaksi, kaikki kun ollaan yksilöitä.

Mikä sitten on tämän välineurheilu aiheisen otsikon punainen lanka? Kun on pelit ja vehkeet kunnossa niin päänupinkin saa toimimaan paremmin. Tekniikankin kun on käsittääkseni tarkoitus helpottaa elämää. Ei se sitä elämää kuitenkaan kenenkään puolesta hoida. Opiskelu, ruumiillinen ja aivollinen työ kuitenkin pitää itse suorittaa. On se kuitenkin harvinaisen herkkua pitää mm. veroexeliä kannattavuus ja luotoituslaskelmineen jiirissä. Ja sitäkin voi päivittää lennosta, puhelimesta taikka läppäristä ja sijainnista riippumatta. Joka vuosi se aina vähän kehittyy ja taas muutama kymppi tai satanen enemmän säästyy. Joka vuosi siis muutaman euron lähemmäs tonnin tuntia (aiheesta aiemmin TÄÄLLÄ). Hauska puoli sijoittajalla myös on siinä, että pelit ja vehkeet voi vähentää. Vähennysprosentti taas riippuu monesta tekijästä. Itsensä tehostamista verotehokkaasti? Maybe... 

Niin ja tämä tärkein nosto näin lopuksi. Mikähän on se asuntosijoittajan tärkein peliväline oman itsensä lisäksi? 

ASUNTO

Toivottavasti tämä on kaikille selviö.

Vuokranantaja kuitenkin aina seuraa aikaansa sekä ajankäyttöään.

Asuntosijoituskettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.

Ps. Itseensä kannattaa sijoittaa. Ilman asuntosijoittajaa/vuokranantajaa ei ole asuntoa. Aiheesta vuokranantajan terveys aiemmin TÄÄLLÄ.