Vuoden 2025 ja kinkun sulattelua

Kulunut vuosi on ollut varsin mieleenpainuva ja suorastaan käänteentekevä:

• Olin alkuvuodesta ison osan perhevapaalla
• Hyppäsin perhevapaiden jälkeen pois oravanpyörästä
• Perheenlisäystä
• Uusia kohteita: kaksin kappalein
• Ajatusten kelailua ja päättömänä juoksentelua ja leikkimistä

Keskiössä lienee perhe. Tässä kinkkuja sulatellessa palautuen joulusirkuksesta tuo yksi sana kiteyttää paljon. Perhevapaiden pitäminen ja tuolloin vielä tuleva perheenlisäys helpottivat ratkaisua oravanpyörästä pois hyppäämiseen, kun sellaista lankulle tarjottiin. Riippunee ihan näkökulmasta, että miten lankulle astelun tai osumisen tulkitsee. Mutta on totta että olen itse jo kauan aikaa sitten kehitellyt ”FU money” tyylisen tilanteen mahdollistamisen. Täten ratkaisujen tekeminen ei ollut kamalaa tunteiden vuoristorataa. Vapaus valita on se juttu, ilman kahleita. Olen ollut ”taloudellisesti riippumaton” jo jonkin aikaa. Itselläni se menee vahvasti perhe edellä. Eikä se merkitse pelkästään rannalla tai riippumatolla loikoilua.

Voisi kuvitella, että ysistä viiteen velvoitteiden jälkeen nyt sitä aikaa jäisi vaikka ja mihin, mutta todellisuus on toista, kun perhearki rullaa. Arki on varsin hektistä, se olisi töiden ohessa jopa kaoottista. Alan ymmärtämään lausetta: töihin lepäämään. Toisaalta onhan se työelämäkin aika lähellä sirkusta ja/tai lastentarhan menoa. Kotona sen jopa ymmärtää, kun onhan sitä kaikilla (minä usein mukaanlukien) ikää vajaa 5 vuotta. Toisaalta, kun esimerkisi sijoitussalkun on rakentanut varsin automatisoituun muottiin, niin nykyiset viikottaiset 1-2h ”sykähtelyt” onnistuvat vaikkapa airbnb tai flippien pyörittelyä paremmin. Tilanne on varsin kevyt ja vaikka ongelmilla on tapana kasaantua, niin todennäköisimmin eivät ne ihan koko kamelin selkää katkaise. Vireillä on mielenkiintoista taloyhtiön lisäarvohanketta ja putkiremonttia, mutta toisaalta salkku etenee muutoin aika hyvin omalla painollaan. Mieli on aina hyvä pitää virkeänä, mutta ihan tarkoituksella ylitsepääsemätöntä kasaa hommia ei kannata kerätä kerralla. Enkä täten enää keräile taloyhtiöiden hallitushommiakaan. Enkä velkataakkaa, vaikka monet asuntosijoittajat pyrkivät kasvamaan kasvamasta päästyään ja ottamalla lainat tappiin yhä uudestaan ja uudestaan, jopa pyrkien olemaan lyhentämättä niitä.

Asuntosijoitukseni ovat pysyneet melko vakaina ja nyt on lähinnä hienosäätöä, tarkoituksella salkun säätöä (myynneillä ja ehkä myös ostoilla) ja kassavirroista nauttimista. Yhdessä asunnossa on tähän mennessä vaihtunut vuokralainen ja pari asuntoa on vaatinut taloyhtiön/huollon aktivointia. Mutta hanojen vaihdot ja huonosti vetävät viemärit ovat melko pientä. Pääasiassa vuokrat juoksevat ja asukkaat viihtyvät. Taloyhtiöpuolella aktiivisena on pitänyt putkiremontin kilpailutukset sekä täydennysrakentamisen selvitystyöt.

Uusien hankintojen osalta ollaan oltu vähän uuden äärellä, koska vappuhankinnassa on yhä vanha omistaja vuokralla. Eli asunnon myyjä jäi siihen itse vuokralaiseksi. Toinen hankinta taas on uudiskohde, joka valmistuu vasta vuoden 2026 syksyllä. Sen osalta vielä odotellaan materiaalivalintoja ja myöhemmin sitten valmistumista ja vuokralaista. Toisaalta kovinkaan suurta työllistävää vaikutusta näillä taasen ei ole. Tosin vapun hankinta menee täysin uusiksi putkiremontin yhteydessä vuoden 2026 lopulla.

Samalla on tullut tehtyä osakesalkun siivoilua ja käteispositioita kasvateltua. Käteispositio mahdollisti aika haipakkaisen tarttumisen uudiskohteeseen, joka tuli tarjolle. Perinteinen rahoitus tuli käytettyä varsin tappiinsa tuossa vapun hankinnan yhteydessä ja nyt sitten uudiskohteen myötä mahdollista vielä hyödyntää vipua taloyhtiölainan merkeissä. Jotenkin surkuhupaisaa miten eri rahoitukset kuitenkin käytännössä aina järjestyvät tavalla tai toisella. Sääntelyä on (erityisesti rahoitukseen liittyen), ja sitä kommentoidaan aikalailla jokavälissä, mutta aukkoja yhä löytyy. Toki aiemman kohteen hankintaan vaikutti myös, että positiivisessa luottorekkarissa näkyi rahoitusvastuuna kesällä päättyvä leasingauto. Käsittääkseni leasarit eivät siellä yleensä näy, mutta varsin surkuhupaisan kuuluisaksi päätyneen hullaripösön ”leasingtarjous” oli varsin hauskasti rahoituksella ja takaisinostosopimuksella keploteltu. (Fun fact: kun kesän lopulla palautin hullaripösön, niin sen olisi voinut ostaa takaisin noin 10te halvemmalla kuin takaisinostohinta oli hyvitykseltään). Ei se positiivinen luottorekisterikään ole aivan täysin aukoton systeemi, mutta ymmärrän idean. Muutoin olisin saanut mahdollisuuksien mukaan kaikki lisäykset tänä vuonna ”100% rahoituksella” eli käyttämättä laisinkaan omaa rahaa. Toisaalta olen suunnitellut myös salkun kierrättämistä ja pöydällä on 1-2 kohteen myyminen 1-5 vuoden aikajänteellä. Kiirettä niidenkään kanssa ei ole, vaan tarjoutuvat tilaisuudet pyritään käyttämään hyväksi. Nykymarkkinassa polkuhintaan ei ole mitään tarpeen myydä, sen verran aina puskureita ja muuta likviditeettiä löytyy.

Ollaan tässä kuitenkin aika uuden edessä vuoteen 2026 lähtiessä. Perhe ja jonkin uuden tasapainottavan tekemisen löytäminen lienevät varsin tärkeissä rooleissa. Se että samalla seuraa pikkuväen kehitystä on vain bonus (vaikkei se siltä joka päivä tunnukaan, ja välillä tekisi mieli mennä töihin lepäämään). Kaippa se tietynlainen taloudellinen vapaus on siis tullut saavutettua. Asuntopuoleenkin voi jossakin kohtaa tarjoutua mahdollisuudet panostaa eri tavalla. Nyt kuitenkaan aikomuksena ei ole alkaa silläkään puolella ylimmääräisiä hustlaamaan tai salkkua väkisin kasvattamaan, ehkä siis jopa vähän valtavirtaa vastaan. Salkun uudelleenasemointia, ja toki kun tilanteet elävät, niin salkun kriittistä tarkastelua. Oikeaan hintaan voi tilaisuuden tullen kohteita niin myydä kuin ostaa.

Kinkkua sulatteleva kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa jälleen.

Less is more

Work less for more money. To be honest I do not want to work for money but I like to put my money to work for me.

One path leads to more:

more apartments, more tenants, more leverage, more moving parts.

The other leads to better:

better assets, better systems, better sleep.

Most people take the first path because it looks like progress.

I didn’t.

The obsession with doors

Real estate culture has a strange fixation on door counts.

“How many units do you own?”

“How fast are you scaling?”

“When are you buying the next one?”

These questions assume that accumulation is the goal.

It isn’t.

Social media does not help. It even makes it worse. Somehow hustling and doing more and faster is idolized. How to do more and faster? What if the real question is: how to do less and slower?

Owning real estate is not a sport. There is no scoreboard. No trophy for the most keys on your keyring. The bank doesn’t care how many doors you have — only how resilient your cash flow is when something breaks. And when you are growing, applying for more loan, even the banks make you run faster.

And you always ask for more money (loan). And something always breaks.

Scaling usually means scaling problems

Adding properties doesn’t just multiply income. It multiplies:

• maintenance

• administration

• tenant risk

• decision fatigue

What people call “portfolio growth” is often just complexity growth in disguise.

If your investments require constant attention, you haven’t escaped work — you’ve just changed uniforms.

I’m not interested in building a leveraged job.

Laziness, properly defined

When I call myself a lazy landlord, I mean this as a compliment.

Laziness is refusing to do work that shouldn’t exist in the first place.

It’s designing systems that don’t need heroics.

It’s choosing assets that survive without constant supervision.

A lazy landlord doesn’t ask:

“How can I handle more?”

He asks:

“Why am I handling this at all?”

That question alone eliminates most bad investments.

Optimization beats expansion. And growth is not a virtue.

Growth is only useful if it moves you closer to something you actually want.

If growth costs:

• peace of mind

• time

• optionality

then it’s not growth. It’s debt with good marketing.

I’m not trying to impress other investors.

I’m trying to reduce friction in my life.

Real estate is just a tool for that — not an identity.

What wealth actually looks like

Real wealth isn’t loud.

It doesn’t announce itself on social media.

It doesn’t require constant optimization.

It doesn’t wake you up at night.

Wealth is the ability to ignore things.

Bad deals.

Bad tenants.

Bad advice.

It’s the freedom to say “no” without explaining yourself.

Less, but intentional

“Less is more” is not minimalism for its own sake.

It’s precision.

Fewer assets — chosen carefully.

Fewer decisions — made deliberately.

Fewer problems — by design.

Most investors never define what “enough” means, so they spend their lives chasing “next.”

Once you define enough, the rest becomes optional.

And optionality is the only metric that really matters.

It is nice to have options: to work or not to work, to run or walk, to hustle or enjoy, to buy more or to sell. To buy a house or not to buy? 

Kettu over and out.