... alkaa aamulla klo 6.00, kun laitan kahvin porisemaan ja avaan läppäriini etuovi.com, oikotie.fi, tori.fi, vuokraovi.com ja avaan vierelle vielä jokakoti-lehden. Soitan samalla kaikki vuokralaiseni läpi, selailen uusia kandidaatteja, olen yhteydessä taloyhtiön päättäjiin ja isännöitsijöihin, imen itseeni lisää tietoa ja vastailen sähköposteihin. Kyttään koko päivän niitä herkullisimpia diilejä, heti valmiina tekemään tarjouksen.
Yksi vuokralainen on tuhonnut koko kämpän ja vaatii nyt korvauksia kun vasaraa heilutellessaan kolautti kätensä ja satutti sen vuokraamani asunnon seinään. Käyn myös läpi juuri viimeisestä valituskierteestä tullutta oikeustapaustani, jossa voitin käräjillä, hävisin hovissa ja nyt voitin korkeimmassa. Ratkaisuna molemmat maksavat omat oikeudenkäyntikulunsa, koska tapaus oli hyvin poikkeuksellinen, sakot määrättiin molemmille huolimattomasta toimimisesta. Kultakala oli hukkunut huoneistossa, vuokralainen syytti minua ettei asuntoon tullut tarpeeksi happea, hänkin oli kokenut huoneistossa puuskutusta erityisesti kuntopyörää (tyttöystäväänsä) polkiessaan. Olin kieltänyt lemmikin ja toiseksi minua ei oltu informoitu, että tyttöystävä asuu vakituisesti asunnossa, oikeus kuitenkin tulkitsi ettei kultakala ole oikea lemmikki ja voitin jutun naapurien todisteluiden pohjalta, ettei vuokralainen asunut yksin.
Kaikki voittivat vai? Kiitos Suomen oikeuslaitos tällaisia epäselviä tapauksiahan ei aihealueeseen mahdu... Päivä jatkuu puhelimessa ja koneen äärellä, kuin sijoittajan päiväkauppaa käyvällä, hyökkään hyviin tarjouksiin ja päätän päiväni joskus pikkutunneilla.
Ööö... Ei? Menisikö ennemminkin näin: nousen klo 10 jälkeen raukein mielin uuteen päivään, pyydän palvelijaani keittämään kahvit ja tekemään aamupalan. Lehti on valmiiksi sohvapöydällä kun istahdan ja laitan 80" 4KUHD himoteeveen päälle taustalle ja katselen piirrettyjä tai mitä kulloinkin tuleekaan. Syön aamupalani rauhassa, nautin asuntosijoittajana tienaamillani euroilla ostetuista antimista täysin sydämmin (paljon tulee ja kaikki myös tyypilliseen tapaan menee ja ruuankin puolesta varmaan sepelvaltimotauti odottaa). Menen Suomen kesään kartanoni takapihaterassille nauttimaan merinäköalastani ja siemailen samalla kylmää olutta auringonpaisteessa.
Ipad Proni piippaa viestin merkiksi, asuntojani hoiteleva Luigi ilmoittaa "kaikki hyvin asuntosijoittajan valtakunnassa". Työpäivä pulkassa siis... Mitäs sitä sitten? Tuhlaamaan lisää rahaa vai kuluttamaan Suomen valtion kauniita teitä upouudella Audillani.
Tuskimpa jälkimmäinenkään. Asuntosijoittamisessa on oma työnsä, joskin hyvin hoidettuina ja asiaan vihkiytyneenä asiat saattavat jopa soljua kuin itsestään. Voi oikeasti nauttia vain siitä sijoitetun varallisuuden kassavirrasta, tosin usein alkuvaiheessa se tarkoittaa isoa vuorta lainaa, toki poikkeuksiakin löytyy.
Tosiaan... Saatan, kuten ehkä huomaa, välillä vähän värittää ja kärjistää tilanteita tai yleisiä uskomuksia. Kummastakin ylläolevasta esimerkkityypistä välillä pompsahtelee pinnalle mediassa juttuja. Juurikin asuntosijoittamisen tuomaa luksusta ja leppoisia eläkepäiviä tai kauhuvuokralaisten tekemiä, vai sanoisinko takomia, kauhukuvia ja reikiä.
Seuraavissa jutuissani lupaan kertoa totuudenmukaisesti omasta päivittäisestä tai ainakin viikottaisesta tekemisestäni asuntosijoittajana. Toki muistakaa, että olen pelkkä harrastejila, enkä tee asuntosijoittamista leipätyönäni. Ehkä vielä jonakin päivänä.
KKKK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti