Uuden paikkakunnan testausta

Tutustuin uuden paikkakunnan sijoituskohdetta miettiessäni useisiin uudiskohteisiin ja useisiin vanhempiin kohteisiin. Ajelin googlen kuvausauton kyydissä käytännössä koko kaupungin läpi, erityisesti alueet joilta olin löytänyt kiinnostavia kohteita. Lopulta päädyin käymään parin kolmen asunnon näytöllä saman päivän ja roadtripin aikana. Pikku ajelu, käytännössä kaupunki katsastettu ja sitten vähän pörräämään itse "pääkohteen" ympärille jalkaisin. Korttelikierros antoi hyvän kuvan hitusen aliarvostetusta alueesta ja vastasi myös osittain nettipalstojen negatiivissävyiseen kirjoitteluun.

Itse ensimmäisellä näytöllä ei ollut ketään muuta. Kohde oli semiuudiskohde, eli muutaman vuoden vanha. Asunto oli ollut myynnissä useamman tovin, myyjä oli ilmeisesti jo muut kohteensa myynyt samaisesta taloyhtiöstä. Myyjä oli yritys, pelkkä googletus antoi pientä osviittaa yritystoiminnan alamäestä. Jotain saattoi olla pielessä, koska muita näytöllä ei näkynyt ja vietin näytöllä suhteellisen paljon aikaa käyden nurkkia ja potentiaalisia sudenkuoppia läpi, joten tiesin että näytöllä ei tosiaan käynyt muita.

Koskaan ei kuitenkaan kannata olla vain yhden kortin varassa, varsinkaan kun kyseinenkin reissu oli satojen kilometrien roadtrip. Aika ja matka kannattaa käyttää kunnolla hyödyksi, joten kävin katsomassa myös paria muuta kohdetta. Ensimmäisen näytön jälkeen jo osittain tiesin, että valinta oli tehty. Olinhan tehnyt kotiläksynikin kunnolla jo etukäteen, tunteitakin oli jo vähän päässyt päätökseen mukaan. Täysin uusi ja asumaton uudiskohde toisaalta houkuttelisi, mutta tinkivaraa harvemmin löytyy, haistoin tutun ahneuden, rahan ja riskin. Tiesin mihin olin ryhtymässä, olin oikeasti selvittänyt kunnolla asioita:

 - Kenelta olen ostamassa (syyt ja ns. motivoitunut myyjä)

 - Miksi ostan (siis itselleni enkä esim. mene vuokralle ja sijoita paremmalla tuotolla)

 - Mihin hintaan (voin) ostaa (budjetti ja maksukyky)

 - Alueen huonon maineen hyödyntäminen

 - Verohyödyt (uudiskohde ja taloyhtiölaina)

 - Verohyöty (oma 2v asuminen)

 - Kimppakämppä (menettämättä 2v omaa asumista)

 - Oman asumisen vaikuttaminen myöhempään vuokrattavuuteen (alueen ja ihmisten tunteminen)

Ensimmäinen todellinen testi tuli asunnon oston kolkuttaessa puhelimeen toisella näytöllä ollessani. Olin jättänyt melkoisella tinkauksella tehdyn tarjouksen, jolla sain omat luvut, oman talouteni ja budjettini toimimaan. Psykologinen tasakymppitonnin alittaminen ja myyjän nihkeä suhtautuminen siihen ei tullut yllätyksenä. Hienoisella yllätyksellä tuli myyjän nopea reagointi tarjoukseeni ja kauppaan kylkiäisiksi kuuluva autopaikka. Olinkin ostamassa yhden osakkeen sijaan kahta. Tein myös harvinaisen selväksi, että olen ostamassa asuntoa omaan käyttöön, enkä tarvitse polkupyörälleni parkkipaikkaa. Arvostin autopaikan siis 0e arvoiseksi ja tein sen välittäjälle harvinaisen selväksi. Tämä lienee sitä kohuttua alle markkinahinnan ostamista?

Väitän etulyöntiasemanani olleen kotiläksyjen tekemisen, myyjän googlettamisen ja lisätietojen onginnan yhdistelmän. Seurasin ja seuraan myös useamman kaupungin/kunnan asuntomarkkinoita ja kaavoitusta, josta uskon olevan merkittävää etua. Lopputuloksena tulin myyjää vastaan sen psykologisen tasakymppitonnin rajalle. Myyjä halusi asunnosta ja autopaikasta, molemmista, selkeästi eroon, enkä siis joutunut juurikaan liikahtamaan omasta tarjouksestani. Tonnilla tulin vastaan ja sain molemmat. Päivää ennen kaupantekoa positiivisena yllätyksenä tuli myös tieto, että autopaikka on valmiiksi vuokrattu. Varauduin puhelun alussa huomattavasti pahempaan.

Sinänsä jo reissu itsessään oli hauska ja antoi konkreettisemman kuvan pelkän googlestreetviewin rinnalle. Lopputulos oli yllättävänkin konkreettinen ja pelottava, onnistuneen kaupan helpottuneisuuden sijaan. The journey had just begun, palataankin aiheeseen jälleen seuraavassa julkaisussa.

Kettu kuittaa.


Välittäjä kauppapäivää edeltävänä iltapäivänä: "Sellanen yksi pieni juttu muuten vielä..."
Minä puhelimen toisessa päässä mielessäni: "Ei nyt hele..."
Voin vain jälkikäteen kuvitella ensin ilmeeni ja myöhemmän helpotukseni, kun kuulin lauseen loppuun.