Astun pyörän selkään ja polkaisen kesäisen aurinkoisessa säässä hyvillä mielen kevään ensimmäiseen yhtiökokoukseeni. Jätän pyöräni parkkiin ja astelen rakennukseen, jossa kokous pidetään. Ompa hiljaista, kuin vanhainkodin huopatossutehtaalla. Astelen kokoustilaan, alkuun näen vain tyhjiä pöytiä ja tuoleja. Olikohan päivä väärä. Käännyn ja näen koko huoneen ja ruhtinaallisen osallistujamäärän. Ymmärrän, että näin putkiremontin jälkeen kokouksiinkin osallistuva väki vähenee, mutta n. 1/4 edellisestä kokouksesta. näinkö pidetään huolta suomalaisten suurimmasta varallisuuserästä?
Kokous alkaa ajallaa, itsekään en siis ollut kuin n. 5min etuajassa, joten väkilukukaan ei kovin kummoiseksi noussut. Kokouksen pj on hallituksen pj ja sihteerinä toimii isännöitsijä. Pöytäkirjantarkastajaa ja ääntenlaskijoita haettaessa ihmiset tuijotelevat kaukaisuuteen, saadaan nekin lopulta valittua. Toteutuneet talousluvut, rahoitusvastikkeet, lainat ja talousarviot isännöitsijä lukee suoraan papereista, välillä senttejä myöden. Aikaa kuluu noin 45min, asiat tiivistettävissä n. 5 minuuttiin.
Vastuuvapautukset myönnetään, jotain kyselyjä oli jälleen putkiremontin kalleudesta ja siitä syystä myös sen lukuja tavattiin kolmatta yhtiökokousta peräjälkeen. Asia loppuunkäsitelty? Vain aika näyttää... Seuraavaksi siirrytään hallituksen palkkioihin, pj torjuu korotusehdotukset. Sitten hallituksen valintaan, yksi jäsen vaihtuu. Minua ehdotetaan jälleen hallitukseen, mutta aikataulusyistä tyydyn varajäsenyyteen luvaten yhä pyrkiä käymään kokouksissa kalenterini sen salliessa. Pientä säätöä, meinasi pöytäkirjaan roolit varajäsenellä ja jäsenellä mennä väärin päin, mutta onneksi asianosaiset olivat hereillä. Tällä kertaa ei tarvinnut etsiä ehdokkaita kissojen ja koirien kera, hienoa, vaikka uudesta hallituksen jäsenestä ja varajäsenestä kuulin vain nimet.
Seuraavaksi hyväksytäänkin vastikkeet, käyttökorvaukset jne tulevalle tilikaudelle, homma ok, joskin isännöitsijä käy jälleen lappuset läpi melkein pilkkuja ja pisteitä myöden. Lopussa keskustellaan vielä viestinnän merkityksestä taloyhtiössä. Joku kaipaa modernisointia, isännöitsijä on tottunut papereihin, joku muistaa putkiremontin tekijän hyödyntäneen taloyhtiö.net palvelua ja yksi muistaa jossain käytettäneen facebookkia. Aihe lienee jopa toisen blogijulkaisun arvoinen, joten palataan tähän myöhemmin.
Eräs vuokranantaja kritisoi, että pitää tulla yhtiöön paikanpäälle löytääkseen talkkarin, hallituksen tai isännöitsijän tiedot. Ymmärrän, että pelkkä ilmoitustaulu ei aina riitä, itse olisin pyytänyt vuokralaista ottamaan ilmoitustaulusta kuvan. Toisaalta itselläni nämä tiedot ovat kaikista taloyhtiöistäni tallessa jo valmiiksi. Tiedottaminen otetaan hallitukseen käsiteltäväksi ja lopulta päädytään puhumaan perinteikkäistä autopaikoista ja pihan siisteydestä. Kokous päättyy (kesto noin 2h) ja polkaisen takaisin kotio polkupyörälläni auringonlaskuun.
En itsekään päässyt kuin 1/2 kevään yhtiökokouksista, joihin tähän mennessä olen kokouskutsut saanut. En myöskään saanut tilalleni toiseen yhtiökokoukseen puolestani menemään ketään valtakirjalla, joten olen itsekin suhteellisen laiska paasaamastani (ja monen muun ihmettelemästä) aiheesta eli yhtiökokouksien osallistumisasteesta. Ymmärrän kokouskutsujen saapuessa 2 vkoa ennen varsinaista kokousta, että aikatauluille ei ole kovinkaan paljon tehtävissä. Mutta kyseessä on kuitenkin suomalaisten suurin varallisuuserä, joten jotenkin toivoisin osallistumisasteen olevan suurempi.
Median juttuja lukiessa tuntuu, että ihmisillä kuitenkin on kovin usein sanottavaa taloyhtiöidensä ja yhtiökokouksissa esillä olevista asioista. Niihin voi myös vaikuttaa sen sijaan, että huutelee asioista lehdissä, keskustelupalstoilla taikka somessa. Itse tulen jatkossakin käymään ja vaikuttamaan mahdollisuuksien mukaan kaikissa taloyhtiöitteni yhtiökokouksissa. Jos olen itse estynyt menemään kokoukseen, en itke asiaa itsekseni, enkä varsinkaan julkisesti, vaan pyrin hoitamaan paikalle jonkun valtakirjalla.
Hellekettu kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti