On hyvä ajatella, että kun jotain tekee sen tekee kunnolla. Asuntosijoittamisen ei kannata olla poikkeus, sillä kyseessä on yleensä isot rahat ja vaivaakin joutuu näkemään. Oma logiikkani on kuitenkin aina ollut löytää suorituksiin se optimaalinen taso. Tottakai tenteissä ym. on tarkoitus päästä maksimi tuloksiin ja vaikka täysiin pisteisiin. Itse yleensä olen pyrkinyt tulostehokkuuteen, joka myös asuntosijoittajalla ratkaisee. Vaikka pääsisit 100% tuottoihin niin se 1000h työtä vs 10% tuotot ”vain” 40h työmäärällä on huomattavasti tehokkaampaa. 100h työtä käytettynä maksimipisteisiin pistää lähinnä miettimään paljonko ylimääräistä aikaa tuli oikeasti käytettyä.
Sama pätee kun asunnoista pääsee kaupankäynnissä tarjousvaiheeseen. Jos myyjä tarttuu heti röyhkeältä tuntuvaan tarjoukseen, joutuu asuntosijoittaja painimaan perinteisen kysymyksen kanssa: tarjosinkohan sittenkin liikaa? Toisaalta jos laskelmat ja suunnitelmat on tehnyt huolella, pääsee silti tavoiteltuihin tuloksiin. Halvempi hinta tuo toki aina enemmän turvamarginaalia. Kaikkea vaan ei voi saada, taikka sitten kyllä saattaa mennä useitakin mahdollisuuksia sivusuun. Ollaan sitten ostamassa omistus- tai sijoitusasuntoa, niin usein ollaan melko hienovaraisen psykologisen pelin äärellä (aiemmin ostoprosessista olen kirjoitellut TÄÄLLÄ). Sitä on hauska arvioida itse pelin aikana ja toisekseen sen jälkeen. Liikaa ei kuitenkaan koskaan kannata jäädä märehtimään.
On hyvä tähdätä siihen, että oma toiminta on timanttia. On kuitenkin totista totta, että tuurilla ja sattumalla on yllättävänkin paljon vaikutusta asiaan kuin asiaan. Tällöin täydellisyyden hipominen ei enää tuo lisäarvoa. Asuntosijoittajan pitää pystyä maalaamaan isolla pensselillä ja suhteellisen nopiaan. Tilanteet elävät ja muuttuvat. Miksi siis käyttää kymmeniä tai satoja tunteja potentiaalisiin hankkeisiin, kun asia voi hyvinkin hoitua muutamalla tunnilla vaikka tuloksena olisikin vähän pienempi potentiaali. Välillä määrä, välillä se laatu. Yhdistelmää on hyvä tavoitella, mutta harva pääsee timanttiin kovinkaan vaivattomasti, saatikka suuremmitta riskeittä.
Mennään sieltä mistä aita on matalin? Tottakai jos se vain on mahdollista, mieluummin jopa etitään se paikka missä ei ole aitaa laisinkaan ja jottei jäädä hypätessä aitaan roikkumaan voi kaivautua myös sen ali. Riskienhallintaa ei saa unohtaa. Jos kiertää aidan voi liiankin helpolla astua miinaan. Siihen vain on varauduttava.
Työtä ja konkretiaa tämä kaikki vaatii. Itse pidän nyt tarkempaa kirjaa omasta asuntometsästämisestäni kuin koskaan. Olen edennyt useissa kohteissa jo pelkkien paperien ja alueiden tutustumista syvemmälle. Pidän myös niin tarkkaa kirjaa kuin mahdollista asuntosijoittamiseen käytetystä ajastani. Katsotaan siis millaiseen tuntihintaan seuraavassa kohteessani päästään. Vielä näyttää hyvältä, mutta jos lopputulos on tutustua 100 kohteeseen, tarjoa 10stä ja EHKÄ - ja vain ehkä - saat sen yhden, niin ei tällä tuntipalkoille päästä. Toisaalta liian helpollakaan ei saa päästä? Eihän?
Verkot on vesillä, katsotaan mitä tarttuu haaviin.
Kettu kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti