Tarvitseeko koko ajan tehdä jotakin? Asioita isommin ja enemmän? Joillekin se sopii ja onhan sitä itsekin tullut puuhasteltua yhtä sun toista, kuten blogistakin on voinut päätellä. Arvostan silti laiskuuden luovuutta ja tekemättömyyttä. Jos asioita voi tehdä helpommin, se yleensä kannattaa. Tässä max 30sek keskittymiskyvyn ja hustlaamisen maailmassa tuntuu, että unohdetaan se perusajatus, että miksi tehdään ja mitä tavoitellaan. Tottakai tilanteet muuttuvat ja monia asioita pitää kokeilla, jotta löytää ne omat juttunsa. Myönnän itsekin hairahtuvani luovuuden hulluuden rajoille ja eksyvän välillä shiny object syndrooman puolelle. Ihan kaikkea ei tarvitse tehdä ja kokeilla. Välillä on hyvä pysähtyä vaikka vain olemaan, katselemaan merelle ja antaa ajatuksen virrata tai olla virtaamatta. Mutta kiusaus vilkaista mitä muut tekee tai muualla tapahtuu on ihan tolkuttoman suuri.
Nykymaailmassa ehkä tämä hustlaamisen kulttuuri vielä korostuu. On somet ja gurut ja tekemisen palvontaa, kaikkea pitää kokeilla ja paljon pitää tehdä. Ja on totta että kokeilemalla vähän kaikkea oppii ihan julmetusti. Samalla usein oppii ettei kaikkea kannata jahdata ja tehdä. On asioita joiden tekeminen kannattaa lähestulkoon aina jättää muille (kuten asuntosijoittajalla putki- ja sähkötyöt). Niissäkin voi toki suunnittelu- ja valmistelutyöt tehdä, jotta ei taasen tehdä sutta ja sekundaa tai/ja hukata arvokasta aikaa. Eli on hyvä ymmärtää asioita laajemmin ja hallita kokonaisuuksia, mutta liika sählääminen kyllä kostautuu.
Myönnän itsekin kokeilleeni paljon ja edelleen tulee esimerkiksi asuntosijoitus ja ihan sijoitusmarkkinoilla aika laajalla skaalalla seurattua tapahtumia ja suunnanmuutoksia. Välillä saattaa myös olla, että se laaja-alainen ymmärrys on eduksi, samalla pyrkimättä itse osaamaan nyt ihan kaikkea, varsinkaan aivan täydellisesti. Pientä kiiltävien esineiden perässä juoksemista on myös välillä itselläkin havaittavissa, kun jotain uutta ja mielenkiintoista tulee vastaan. Eli välillä oikeisiin asioihin keskittymistkyky on haasteena. Kaikki havittelevat kilpaa kaikkien huomiota, varsin hämmentävää.
Pyrkimyksenäni kuitenkin on olla hustlaamatta itseäni hautaan ja ennemminkin laiskoitella kuin koittaa tehdä asioita liikaa. Välillä pitää koittaa ottaa rennosti ja nauttia, siis silloin kun se saattaa olla mahdollista. Aina ei tarvitse hustlata, että saisi ne kaikki viimeisetkin pennoset tuottamaan, vaan välillä sijoituksienkin hedelmistä voi nauttia. Sijoittaminen tuo vapautta ja valinnanvaraa.
Nostan hattua kaikille niille jotka jaksavat painaa menemään 100h työviikkoja ja jotka keräävät pinkkaa kuntoon huolella. En tiedä jääkö siinä enää oikein muuta elämää tai aikaa palautumiseen hustlaamisen jälkeen, ja tämä on siis aito kysymys. Nostan kuitenkin melkein enemmän hattua niille, jotka saavat saman aikaan pienellä murto-osan panostuksella. Jää aikaa muuhunkin. Itse koitan läytää sellaiset asetukset, että raha tekee minulle töitä, eli lisää rahaa. Eikä niin, että joudun itse panostamaan huimasti enemmän, jotta rahaa kotiutuisi enemmän. Sehän on sitä ihan perus tuntien vaihtamista rahaan.
Rahat töihin ja itse vapaalle kuullostaa enemmän siltä omalta hommalta. Pohjat kun tekee kunnolla niin pääsee nauttimaan paremmin ja todennäköisemmin hedelmistäkin. Toki se aina jonkin verran työtä tarvii, mutta alkuun huomattavasti enempi ja siitä lopputuloksena, jos juuri ollenkaan, voisi olla hyvä lopputulema.
Kettu kiittää kuittaa ja kumartaa jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti