Palataampa jälleen astialle eli uuteen (vanhaan) vuokrauskeissiin.
Tapaus oli järjestysnumeroltaan toinen ja osui vähän myöhäiseen sesonkiajankohtaan, eli elo-syyskuuhun. Täytyy jatkossa oikeasti muistaa. että panostaa heinä ja elokuuhun mikäli vain jo on ajoissa tiedossa vuokralaisen vaihtuminen. Ei ole taloudellisesti järkevää jättää vuokralaisen hankintaa viimetinkaan ja vain toivoa ja tuuriin tukeutua ettei tule tyhjiä kuukausia saati päiviä.
Vuokraaminen ei ole rakettitiedettä ja nyt pikkuhiljaa viisastuneena ja aiheeseen kouliutuneena voisinkin sanoa, että kokemus opettaa. Kokemusta on siis sekä vuokraamisesta sesonkiaikaan, kuin asunnon hakemisesta tuohon aikaan. Kun opiskelijat yleensä saavat tietää paikkansa heinäkuun alun tienoilla, on asunnoille kysyntää ja vuokralaisia pääsee valitsemaan ja kyllähän ne parhaat valitaan päältä. 30-100 hakijaa/asunto niin eipä tarvitse hyvänkään vuokralaisehdokkaan kovin montaa 1+1 yhtälöä laskea, helpommalla he asunnon saavat, mutta kun ei se ole heillekään aivan selvää.
No tapauksessani nro 2 mentiin tämän sesongin ohi ehkä vähän liian heittämällä ja vähän liian välinpitämättömästi. Toki opiskelijat alkavat olla syyskuussa jo melko epätoivoisia, jollei sitä omaa majapaikkaa ole löytynyt ja silloin vuokranantaja kiittää. Erityisesti jos osuu epätoivoinen ja lähempää tarkastelua kestävä hyvä vuokralaisehdokas.
Uistin oli jälleen vesillä ja kävivät muutamat ehdokkaat asuntoa katsomassakin. Kaksi tapausta taisi mennä ohi suun, muu markkina kun ei ollut enää niin kuumana. Vaikka itselläni olikin jälleen priimakuntoinen yksilö markkinoilla, en päässyt aivan täysin valitsemaan mieleistäni vuokraajaa, mutta sain kuitenkin mielestäni hyvän yksilön. Haastattelut, vuokravakuudet ja vanhemmat sponssina ja tukena, ei huono lainkaan.
Jannu tuntui pitävän asunnosta hyvää huolta ja maksoi vuokransa ajallaan. Tosin lopulta tilanne päätyi niin, että yhtiöltä tuli muutamia kirjeitä häiritsevästä asumisesta (bileeeet) ja vuokralainen lähti lopulta melko oma-aloitteisesti. Toki selvittelin asiaa melko tarkkaan ja sain kuin sainkin ensimmäisen uhkausukaasini käräjäoikeuden mutkan kautta, että asunto otetaan haltuun mikäli tilanne ei muutu. Se kuullostaa oikeasti pahemmalta kuin on, mutta harvemmin kuitenkaan johtuu täysin pelkästä höräkorvanaapurinkyttääjästä.
Eli tilanne päätyi yhteisymmärrykseen, joskin sopimussakkoa olisi voinut käyttää ja lopulta varmaan olisi pitänytkin. Ei siinä mitään, asuntohan oli moitteettomassa kunnossa ja avaimet jne hoitui hyvin. Vaikka vuokrasopimus purettiin etuaikaan olisi sopimukseen nojaten ollut oikeus periä vielä vuokravakuudesta vähän tyhjien kuukausien pelossa. En kuitenkaan kokenut tätä tarpeelliseksi, jatkossa en liene enää niin "hyväntekijä". Eniten tilanteessa ihmetytti kun yli 20sen jätkän äiti tuntui hoitavan poikansa asiat ja lopulta päivittäisiä soittoja kuului, kun kelaan piti lähettää jotain todistuksia, kun hakemus oli mennyt pieleen.
En todellakaan tee töitä ilmaiseksi ja jatkossa vuokraustodistuksen kirjoittelusta veloitan vähintään yhtä paljoin kuin isännoitsijät veloittavat todistuksistaan. En minä sitä kelan hakemusta tehnyt virheellisesti tai jättänyt tekemättä... Kumpi on pienempi paha? Maksaa 100e, jotta saa 5000e vai olla saamatta 5000e, koska ei halua maksaa 100e? Täällä Suomessa tuo ei ole niin yksinkertainen kysymys, kukaan kun ei saa saada mitään. Jatkossa on otettava opiksi, en minäkään vuokranantajana toimi hyvää hyvyyttäni-
No oppia ikä kaikki ja seuraavien vuokralaisten kimppuun, toivotaan että he muistavat hoitaa asiansa itse. Toki vanhemmat voivat olla tukena, mutta ei nyt jokaisen puhelun kuulu mennä heidän kauttaan. "Poikani kyllä sanoo ja on fiksu ja filmaattinen...". Ja kuinkas käykään kun nuori on useiden satojen kilometrien päässä kaitsijoistaan, yleensä jopa ensimmäista kertaa elämässään. Vapaus voi olla kuin huumetta. Ja nuorille vieläpä saattaa maittaa niistä se laillisin, alkoholi, sanoivatpa vanhemmat hellanlettasmussukastaan mitä tahansa.
Näihin tunnelmiin ja muistutuksiin.
KKKK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti