Oletko hyvä myyjä jos osaat ostaa tai osaatko ostaa "hyvin" jos olet hyvä myyjä. Kullakin lienee mielipiteensä. Itse sanoisin, että tulisi osata ymmärtää molempia osapuolia. Asuntosijoittamisessa osapuolten välissä on kuitenkin myös välittäjä, paljon tunteita ja unelmia.
Asuntosijoittamisessa vallitsee hyvin erilainen myyjä - ostaja suhde, verrattuna perinteisiin kasvokkain tilanteisiin tai vaikkapa puhelinmyyntiin. Lähes poikkeuksetta asuntosijoittamisesta puhuvat painottavat analyyttisyyttä, laskelmointia ja tunteiden sivuun laittamista, Asuntoihin liittyy kuitenkin suuri lataus tunteita, enemmän kuin jopa auton hankintaan tai ainakin enemmän kuin telkkarin vaihtamiseen. Miksi siis olla huomioimatta tunteet?
Mikäli olet ostamassa vanhan pariskunnan koko elämän palvellutta asuntoa, miten voit täysin olla huomioimatta tunteet? Heillähän voi olla arvokasta tietoa alueesta, taloyhtiöstä ja asunnosta. Vaikka et välttämättä saisikaan kohteen tuotto% tingittyä tarpeeksi alas, ei kannata polttaa siltoja myyjään tarjoamalla naurettavaa summaa. Voi aina yrittää, mutta senkin voi tehdä fiksusti.
Entä avioerotapaus, kuolinpesä tai vaikkapa konkurssin tehnyt yrittäjä? Heillähän on suorastaan tarve päästä asunnosta eroon ja ostajaehdokkaana voisit auttaa siinä. Parhaassa tapauksessa voit tehdä hyvät kaupat ja kaikki lähtevät voittajina, mutta toisaalta tunteet ovat jo pinnassa ja helpolla kiehuu myös yli.
Saako sympaattisen puhelias pariskunta saman kohteen halvemmalla tai samaan hintaan kuin analyyttinen ja numeroista puhuva asuntosijoittaja? Itse sanoisin, että kyllä, erityisesti jos myyjä on yksityinen, mutta kyllä myös välittäjien kanssa toimiessa. Ihminen on luonteeltaan utelias ja ainakin itse haluaisin tietää millainen/millaiset ihmiset ovat kiinnostuneita lapsuudenkodistani tai elämäntyöstäni. Välittäjät voivat korjata väitettäni, mikäli näin ei ole.
Kaikki yllä mainitsemistani tilanteista olen omakohtaisesti kokenut ja nähnyt. Välillä järki menee jäähän, välillä ahneus suorastaan pelottaa ja välillä tulee vastaan erilaisia tunnetiloja. Usein menee vielä laskutkin sekaisin ja uusiksi. On tullut vastaan tilanteita, kun kaupat on jäänyt tekemättä muutaman satasen takia, koska tunteet kuumenevat ja on kyse enää pelkistä periaatteista. Huutokauppajärjestelmät sekoittavat laskelmat ja suorastaan huutavat tarjoamaan lisää, periksi ei anneta vaikka homma tuntuu suunniteltua enemmän lompakossa. Eräissä tarjousneuvotteluissa lyötiin minulle asunnon lisäksi pakettiin autopaikka. Vastaukseni oli, että haluan asunnon, en arvosta autopaikkaa edes eurolla, pääsen pyörällä joka paikkaan. Sain molemmat, myyjä pääsi molemmista eroon. Ymmärrän toki, että pelkän autopaikan vuokraaminen ei ole vaivan arvoista ja siitäkin syystä arvelin, että myyjä haluaa siitä ennemmin eroon.
Osakkeita voi robotti/koodattu ohjelma ostaa ja hyvälläkin menestyksellä, asuntoa en antaisi robotin ostaa puolestani. Enkä usko, että asuntokaupoilla pärjää niin hyvin tunteettomasti kuin tunteet huomioiden.
Ei älkää jättäkö laskinta ja exeliä unholaan, mutta muistakaa että myyjät ovat ihmisiä ja niin ovat välittäjät ja asuntosijoittajatkin. Puhumalla ja tutustumalla voitte tehdä uusia arvokkaita tuttavuuksia, jotka voivat hyvällä tuurilla poikia nyt tai myöhemmin jotain, you never know... Tuijottamalla pelkkää tuottovaadetta (esim. 8% koska jotkut muutkin ovat sanoneet saavansa) ja tinkimällä kohteesta 30% saatte todennäköisimmin vihaisen myyjän, toki poikkeuksiakin löytyy.
Kettu kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti