Myönnän itsekin ajatelleeni velkaa pahana häpeänä ensimmäistä asuntoa etsiessäni. Olisin tietysti halunnut maksaa sen kokonaan omilla säästöilläni, mutta harvoimpa se onnistuu. Kun vihdoin löysin ensiasuntoni, vuosia sitten, kauhistuin, kun jouduin ottamaan velkaa. Elämän tehtäväkseni tuli minimoida velka ja maksaa se mahdollisimman nopeasti pois. Tällöin onneksi myös tajusin maksimoida ensiasunnon ostajan edut, eli en ottanut aivan liikaa velkaa, mutta en myöskään liian vähän. Valtiohan takaa ensiasuntoni lainaa ja tarjoaa vielä korkotuen (toki se jokin 3 ja jotain % ylittävä osa tuntuu kovin kaukaiselta).
Pyrkimyksenäni oli tottakai, että olisin ottanut sopivasti velkaa. Itse ajattelin, että se vähänkin oli liikaa. Nykyään voivottelen kuinka vähän käytinkään velkavipua hyväkseni, vaikka sainkin ostettua ensimmäisen sijoitusasuntoni vähän yli vuoden päästä ensiasunnon oston jälkeen. Tyypillinen suomalainen kuitenkin ajattelee juuri niin, että velka on pahin vihollinen ja jokin ihmeellinen häpeä ja siitä on pakko päästä nopeasti eroon. Lähes 0%:n koron maailmassa, miksi ihmeessä? Sehän on lähes ilmaista rahaa, vaikka miten haluaisi ajatella, että mikään ei ole koskaan ilmaista ja pankki ottaa aina omansa. Pankki tosiaan ei ole hyväntekijä, eli se ottaa omansa marginaaleissa ja kuluissa jne.. Verrattuna 90-luvun joihinkin 10-15% korkoihin, tilanne on kuitenkin aivan eri, pelikenttä on muuttunut.
Tälläista tilannetta ei ole ennen nähty, että korot olisivat menneet miinukselle. Jokunen vuosi sitten ihmeteltiin kun korot olivat alle 2% ja sitten alle 1%, "Tämän alemmas ei voida enää mennä". Sitten kohti nollaa ja nyt ollaan jo suomalaisten suosituimman viitekoron, 12kk euribor, kanssa alle nollan prosentin. Miinuksella?! Ilman marginaaleja pankkien pitäisi maksaa meille velallisille? Joissain maissa tällaisiin ihmeellisyyksiin ollaan oikeudessa asti päädytty. Eli pitäisi olla hyvä asia, että on velkaa. Pelikenttä on tosiaankin muuttunut. Shakki onkin muuttunut yhtäkkiä tammeen.
90- lukua ja nykypäivää ei kuitenkaan voi täysin verrata, sillä tuolloin inflaatiokin oli korkealla tasolla ja tasoitti puntteja. Elämme kuitenkin historiallisia hetkiä, moni kuvittelee ja ennustaa jälleen "Enää ei tosiaan voi mennä alemmas"... Vai voiko sittenkin? Ennustajat ovatkin yleensä se suurin joukko jotka ovat väärässä. Tottakai sieltä aina löytyy joku joka oli oikeassa ja pääsee otsikoihin. Tarpeeksi pähkähullu voi arvata joskus oikein ja saada oman "one minutes of fame"- hetkensä. Koska tapahtuu ja mitä, aika näyttää...
Velkavipu on kaksiteräinen miekka, hallitusti ja harkiten käytettynä, omaan sijoitusfilosofiaan sopivana se voi olla hyvinkin tuottoa lisäävä tekijä. Toisaalta korkojen kova nousu tai omien tulojen yliarvioiminen tai isot muutokset tuloissa (työttömyys, onnettomuus, tyhjät kuukaudet) voivat vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti.
Toiset rakastavat velkaa ja pelaavat suurilla panoksilla, toiset vihaavat velkaa ja haluavat siitä eroon. Jokaisen on kuitenkin löydettävä se oma polkunsa. On vissi ero riskin määrässä, jos on 20% velkavipu, kuin jos velkavipu olisikin 90%. Sama homma pätee tuottoon. Itse kuulunnen aikalailla keskikastiin, ei omalla kohdallinikaan lainat ihan ole kihahtaneet hattuun, toisaalta olen aivan eri linjoilla, kuin ensiasuntoa ostaessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti