Rahan takii

Teen asuntosijoittamista rahan takia, myönnän sen häpeilemättä. En ota riskejä samalla toimien laupias samarialaisena (eli hyväntekijänä). Pyydänkö kiskurihintoja tai korotanko vuokria joka vuosi 5-10%? En... Pääosin koska luulen tietäväni mitä teen (ja koska olen laiska). 

Miksi korottaa vuokraa 10-20e/kk ja helpolla karkottaa hyvä vuokralainen muualle? Lisähyöty verojen jälkeen 80-160e/v. Vuokralaisen äänestäessä jaloillaan uuden etsiminen vie n. 5-10h (ilmoitukset, kommunikointi, näytöt, sopparit jne) + kulut (esim bensat ja luottotiedot). Toisekseen vuokraustilanteessa ei viitsi pyytää aivan liikaa, koska se karkottaa ainakin osan vuokralaisehdokkaista.

Toisaalta jos olen päivittänyt uusia kodinkoneita tai huoneistoa muuten, on asiat yleensä saatu hoidettua puhumalla jo etukäteen. Vuokralainen on arvostanut lisäpanostuksia ja ymmärtää, että täten asuu paremmin ja voi siitä vähän enemmän kuukaudessa maksaa. Jolleivat kuluni nouse, niin en ole kokenut vuokrankorotuksiakaan tarpeellisiksi.

Hakiessaan 10% tuottoja joutuu yleensä hakemaan kohteita enemmän ja kääntelemään kaikenmoisia kiviä. Itse myönnän suoraan, etten noin makeisiin tuottoihin ole päässyt, enkä edes pyri (pidän sitä nykymarkkinassa jokseenkin epärealistisena). Moni tuijottaa asuntosijoittajana tai varsinkin aloittelevana asuntosijoittajana tuottoprosentteja. Mediassa puhutaan paljon 6% tuottoihin pääsystä, vähän paremmat tyypit pääsevät siitä vähän yli. Välillä sen oikein huomaa, että joku pyytää ehkä pikkaisen liikaa vuokraa (ehkä tuijottaen liikaa tuottoprosentteja). No kukin tallaa tavallaan ja mahdollisesti etsii vuosittain uuden vuokralaisen.

Itse haluan aina hinnoitella kohteeni mahdollisimman hyvin, jotta saan mahdollisimman hyvät vuokralaisehdokkaat kiinnostumaan ja voin valita parhaat päältä, oli sitten opiskelijoiden sesonki tai ei. En halua olla se kallein vaihtoehto, haluan olla se paras (hinta-laatu).

Toisaalta ei pelkä vuokrapyynti luo tuottopronsenttia. Siihen vaikuttaa suuresti myös asunnosta maksettu hinta. Nykymarkkina luo asuntojen hintoihin (pyynteihin) jo jonkinkin verran ylilyöntejä. Toisaalta sijoittajat tuovat oman osansa alilyönteinä tuijottaen tuottotavoitettaan kuin pirut raamattua (tarjoten härskisti alakanttiin). Voin kuvitella heidät piruina myös vuokralaisilleen. Sopimusten korotusperusteet toteutetaan (aina) niin kuin ne sopimuksissa on. Tottakai niin voi tehdä, mutta siinä on omat riskinsä.

Ei pelkästään se hinta ja vuokra vaan myös se vaiva. Vuokranantajana toimiminen on työtä, itselleni ehkä enemmänkin hauska harrastus. Muutama lepposa kahivtteluhetki vuokralaisen luona tai pari puhelua voivat hyvinkin riittää. Se on lepposaa se kun sama vuokralainen pysyy vuodesta toiseen. Raha juoksee minä en.

Kesäkettu kuittaa.