Yksi asia mikä tässä unohtuu on se, että maailmanloppua odottavan aika on pitkä. 100te tuottamassa esim 2% vuodessa on parempi kuin 100te tilillä 0% korolla. Usein tuotto tarkoittaa riskiä, mutta yhtälailla riskien toteutumisen odottelu on riskiä menetetyistä tuotoista. Riskiä voi myös hallita, enkä itsekään tyytyisi esimerkkini 2% tuottoon esim. juurikin omissa sijoitusasunnoissani. Tästä syystä se on vain esimerkki.
Asuntosijoittamisessa, kuten muussakin sijoittamisessa, velalla sijoittelu lisää riskiä, mutta samalla se myös lisää oman pääoman (OPO) tuottoa. Mutta velalla sijoittaminen vs romahdusten odottelu, siinä on vissi ero. Toki velalla sijoittamalla riskitasotkin ovat laskumarkkinoilla aivan omilla tasoillaan. Harvalla lienee kykyä surffata läpi korkeiden aaltojen aina ponnistaen uudelleen pohjasta edellisen aallokon pyykinpesukoneesta, kunnes jälleen seuraava aalto osuu päälle. Kunnon aallokossa punnitaan aina ne todelliset sijoittajat, ne joilla on suunnitelma, ne joilla on varaa kastua ja kieriä mudassa.
Toisena kuitenkin tulevat ne, jotka nousuhuumassa nostavat omat riskitasonsa lainasijoittamalla liiankin agressiivisesti. He eivät välttämättä pääsekkään aaltojen välissä pinnalle ja aina on jo tulossa uusi isompi aalto päälle. Tästä voi seurata hyvinkin vaarallinen kierre, jossa voi aikuisten oikeasti häämöttää sijoittajallekin mahdollinen haaksirikko, taikka vararikko.
Riskiä voi kuitenkin kovin usein hallita. Aivan yhtä huono päätös voi olla jättää sijoittamatta kuin sijoittaa 100% velkavivulla. Jos jäät 10te pääomalla paitsioon 4x5% vuosituotosta oletkin missannut jo melkein 22% nousun. Toki osakemarkkinoilla ei sovi unohtaa, että aivan yhtälailla voi menettää vaikkapa 10%, miksei jopa 50%. Toisaalta sijoittaminen ei ole ALL IN kerralla vaan ennemminkin maraton. Sijoitukset voivat olla välillä -50%, mutta se kuuluu sijoittamisen luonteeseen. Tottakai aina on kivampi katsella +10-20%, mutta välillä tulee vastaan laskumarkkina. Se on luonnon laki, vaikka sitä miten yrittäisi estellä.
Menetetty tuotto ja varsinkin jälkikäteen jossittelu on sekin tappio. Jollei muuta niin kovin usein inflaatio syö varallisuuden ostovoimaa, jollei varat missään kasva tai tuota. Ei ole oikotietä onneen, mutta sijoittamatta jättäminen voi olla usein jopa suurempi tappio kuin sijoittaminen. Vaikka sijoittaisi aivan kurssihuipussaan juuri ennen laskua.
Maltti on valttia ja usein sijoittajalla on todellinen itsetutkiskelun paikka, että mitä haluaa saavuttaa. Tulisi myös pystyä vastaamaan kysymykseen miksi? Turvaako oman vai perheen hyvinvoinnin vai haluaako vain nauttia elämästään täysillä. Ja jotta mitä miksi milloin tulee täyteen, tulee myös vastata kysymykseen milloin? On vissi ero tavoitella jotain vuoden päästä kuin 20 vuoden päästä.
Itse haluan saavuttaa jonkinlaisen vapauden: voisin tehdä mitä haluan, milloin haluan. Kävisin töissä, mutta lähinnä silloin, kun se minulle sopii. Nauttisin elämästä ja ihmisistä ympärilläni. Milloin, ei ole itselleni vielä ihan auennut, ehkä jo muutaman vuoden päästä.
Kettu kiittää, kuittaa ja kumaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti