Kun olin nuori - ai että on hauska aloittaa näin - kävin ensiasuntohankintaani liittyen useissa eri näytöissä. Kävin katsomassa niin kerrostaloja kuin omakotitaloja, rivitalot jostain syystä eivät itseäni ikinä ole kiehtoneet.
Aloitin perinteikkäistä kerrostaloista: kaksioista ja yksiöistä. Kävin näytöillä, tutustuin remontteihin, niiden hintakomponentteihin (tästä myöhemmin lisää) ja opin paljon. Putki- ja julkisivuremontit olivat jo tuolloin arkipäivää, joten oli hyvä ymmärtää remonttien määräytymisperusteet, asumishaitat ja neliöhinnat. En muista tarkalleen mistä mielenhäiriöistä siirryin kerrostalokaksioista omakotitaloja katsomaan. Omakotitalot ovat aivan omia otuksiaan: kuntokartoitus on must, remontoinnit ja vaikuttaminen asumismukavuuteen ovat huomattavasti vapaampia ja "hoitovastikkeeseen" voi itse vaikuttaa huomattavasti tehokkaammin. Siinä jo lienee ne merkittävimmät syyt.
Tutustuin erääseen kohteeseen, jossa myyjinä olivat itse omistajat, välittäjää ei siis ollut. Talosta oli tullut liian työläs ja suuri vanhalle pariskunnalle. Kun itse myy omaa asuntoaan niin tunteet ovat aina pinnassa, silläkin kertaa. Raha-asioissa ja varsinkaan talokaupoilla ei voi tunteilta välttyä. Omistajan omat kokemukset, tietämys ja talon historian avaaminen kuitenkin monasti on kultaakin kalliimpaa. Toki tietyin varauksin tulee tarinoihin suhtautua. Usein kuitenkin useamman vuosikymmenen aikana erilaiset plussat ja miinukset (pros and cons) ja oikut käyvät ilmi. Joten annan aina arvoa myös omistajan sanoille ja kokemuksille.
Aloitin jopa kyseisestä kohteesta tarjousneuvottelut. Emme olleet myyjän kanssa samalla viivalla ja lähdinkin aika paljon tinkimään. Olin laskenut oman maksukykyni ja osasin mielestäni jo tuolloin arvioida vähintäänkin välttävästi tarvittavat remontit ja niiden kustannukset, jotka luonnollisesti aina vaikuttavat myös tarjousneuvotteluissa. Tarjouksia palloteltiin suuntaan ja toiseen, mutta samalle viivalle ei tunnuttu pääsevän.
Tulin itsekin tyypilliseen kauppamiehen tapaan "vähän vastaan", vaikka tämä on aina alun perinkin laskelmoitu neuvotteluvaraksi. Viimeisin tarjoukseni kuitenkin hylättiin melko nopeasti, joten neuvottelut eivät edenneet, vaikka myyjä useampaankin kertaan ilmoitti tinkivänsä aina muutaman tonnin kerrallaan. Tarjousneuvotteluissa tällä on siitä mielenkiintoinen vaikutus, että myyjän uudet tarjoukset käytännössä kumoavat alkuperäisen tarjouksen.
Lopulta kuitenkin myyjä lipsui ja päätyi suostumaan alun perin esittämääni tarjoukseen. Olin tässä noin kuukauden välissä ehtinyt tutustumaan huomattavasti muuhun markkinaan ja päättänyt, että itsekin olin lipsunut liikaa. En ollut enää itsekään samalla viivalla. Ei, en halunnut hyväksikäyttää selkenevää myyjän paniikkia, tarjoukseni olikin ainoa. Vaan laskelmoin, että remontteihin pitää vielä pidemmässä aikavälissä varautua vielä rajummalla kädellä. Tästähän lopullinen soppa syntyi ja myyjä alkoi uhkaamaan oikeustoimilla, että olen velvollinen tekemään kaupat viikkoja vanhaan tarjoushintaani, vaikka hän vastatarjouksellaan jo useampaan kertaan oli hylännyt sen.
Olin nuori ja kokematon, tottakai juristilla uhkailu laittoi polvet löysäksi. Tiesin kuitenkin jotain kaupankäynnistä ja toisekseen kauppaa käytiin kiinteistöstä, jolloin mitään ei ole sovittu aikuisten oikeasti, jollei kaupanvahvistaja lippulappuja ollut varmistamassa. Yleensä tämä siis tarkoittaa esisopimusta sopimussakkoineen tai lopullista kauppakirjaa. Otin tilanteen kylmän viileästi ja pariin otteeseen otin paskat niskaan puhelimessa oikeustoimipelotteluineen, mutta lopulta päädyin radiohiljaisuuteen, jotta en itse menisi liian pitkälle.
Numero talteen "Älä vastaa" tunnisteella toimii muuten harvinaisen hyvin.
Alueisiin, kohteisiin ja myös juridiikkaan kannattaa tutustua, sillä turvaa harvinaisen hyvin myös omaa peräpeiliään. Mediassa liikkuu jos jonkinmoista legendaa ostajan markkinasta, mutta välillä ostaja pelaa tunteilla ja tekee kirjallisia (sitovia, sopimussakollisia) tarjouksia ilman, että on esim. lainalupausta. Aina kannattaa omat taustat (vakuudet ja maksukyvyt) tarkistaa ja "testata" etukäteen, tutustua markkinaan ja kaupankäyntiin yleisestikin. Näin voidaan välttyä monelta mielipahalta.
Asuntokaupoilla ja varsinkin ensiasuntokaupoilla ollaan isojen asioiden ja rahojen kanssa tekemisissä, joten kotiläksyt kannattaa tehdä. Itse "tiesin" mitä olin tekemässä, olin tutustunut markkinaan ja erilaisiin kohteisiin. En kuitenkaan yhtään ollut osannut varautua tilanteeseen, jossa olisin voinut joutua kymmenien tuhansien eurojen korvausvelvollisuuteen. Se ei kuullostanut hyvältä ja myönnän, että alkuun pelotti ihan hitosti. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, väittäisin jopa karaistuneeni kaupantekijänä. Selvitän taustat ja jos minulle tullaan sanomaan kiukuspäissään niin aivan varmasti sanon takaisin, hallitun hillitysti. Tervetuloa vastapuolelle, en voi suositella.
Kehäkettu kuittaa, ottaa hittejä vastaan ja niitä myös hallitusti jakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti