Muistan vieläkin sen tilanteen, kun aloitin tutustumisen asuntojen maailmaan. ”Sun pitäs hommaa oma asunto...” ja se oli aivan totta, treenasin, kävin koulussa ja töissä, asuin vielä vanhempien luona. Katselimme kollegan kanssa, tai kollega katseli asuntoja, ja lopulta sai minutkin innostumaan. Siitä se sitten lähti.
Lopputulos oli että asunnon ostaminen, sen hankinta, siihen maailmaan tutustuminen, se vei koko käden. Ostaminen, myyminen, taloyhtiöt, asuntotyypit, taloyhtiölainat, vuokratontit, talot, kuntokartoitukset. Se on aivan oma maailmansa ja vaatii paljon opettelua ja opiskelua.
Kun jotain aloittaa niin se kannattaa tehdä kunnolla. Tutustuin ensin kerrostaloihin ja aloin käymään näytöillä. Näytöillä näkee, kuulee ja oppii paljon. Kannattaa aloittaa ajoissa. Nälkä kasvaa syödessä ja samoin käy asuntojen kanssa. Hain ensiasuntoa ja tajusin, että samantien kannattaa säästää 4% varainsiirtoverossa 1,6% sijaan. Päädyinkin lopulta hakemaan perinteisen yksiön tai kaksion sijaan omakotitaloa.
Miksi täyskäännös kerrostaloasunnosta omakotitaloon? Varainsiirtoveron laskennallinen ”suurempi hyöty” ei ollut ainoa syy. Ajattelin, että oma piha, oma rauha ja vaikuttaminen ”vastikkeeseen” on aivan nextillä levelillä. Toisekseen useissa tarkastelemissani kerrostaloasunnoissa oli putki- tai/ja julkisivuremontti edessä, joten hintaerokaan ei ollut suuri. Ja lopulta löysin aivan maagisen talon, todellisen foreverhomen (ÄLÄ LUE: homeen/homeessa).
Remontoin ensitaloni lähes kauttaaltaan. Ensimmäinen kalusteeni oli muistaakseni sohva, jolla nukuin ensimmäisen yöni ensimmäisessa omassa kodissani. Biljardipöytä ei valitettavasti mahtunut mukaan, muutoin se olisi ollut varmuudella ensimmäinen kalusteeni. Opin paljon, eikä mennytkään kauaa kun olinkin jo tähyilemässä sijoitusasuntoa ja käymässä näytöillä. Taloyhtiömaailma oli jo valmiiksi tuttu ja lähestyin ostokohteita, en vain laskin kädessä, mutta myös kysymyksellä: asuisinko itse asunnossa? Mitä tulisi tehdä, jotta siellä viihtyisi? Laskin ja remontit, pensseleineen ja tapettirullineen, tulivat vieläkin vahvemmin mukaan.
Aloitin ASUNTOSIJOITTAMISEN tutustumalla kerrostaloasuntoihin ja taloyhtiömaailmaan. Jatkoin sitä tutustumalla kiinteistöihin, tontteihin ja enemmän tai vähemmän ränsistyneisiin taloihin. Ensisijoituspäätöksenä toimi ensitalon hankinta ja sen remontointi. Eikä talon hankinnasta kulunut kuin vuosi niin olin ostanut ensimmäisen sijoitusasuntoni. Kun aloitin, niin todellakin aloitin ja hyppäsin syvään päähän.
Olin jo tuolloin oppinut miten asunnon ostaminen, taloyhtiöt, talot ja lainat toimivat. Olin saanut ensikosketuksen todelliseen remontointiin, joten oli luonnollista jatkaa remontoitavalla kohteella. Kämppä oli oikeasti kaameassa kunnossa, mutta taloyhtiössä oli mm. julkisivut ja parvekelasitukset tehty. Putkiremontti oli tuloillaan, joten lisäoppiakin oli tiedossa. Ja se oppi on tullut hyödynnettyä, olen nähnyt hyvinkin läheltä alusta loppuun perinteisen kattavan putkiremontin suhteellisen suuressa taloyhtiössä (lisää putkiremontin vaiheista TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ).
Kun hyppää syvään päätyyn selviää todellinen kyvykkyys. Fiksut eivät hyppää pää edellä tuntemattomiin vesiin, toisella voi olla kellukkeet, joku voi joutua pärjäämään aivan omillaan. On kyllä totta että odottavan aika on pitkä. Mitä odotat ja miksi? Kun aloitat niin olet jo askeleen lähempänä... no jotain... Oli se sitten konkurssi, työmaa taikka rahat ja rikkaudet.
Asuntokettu kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti