Talon metsästystä ja ajatuksia matkan varrelta

"Tarkastushetkellä havaittiin katon vuotavan. Omistajan edustaja kävi korjaamassa kattoa välillä, minkä jälkeen vettä ei enää tullut sisälle."

Noilla saatesanoilla on hyvä lähteä etsimään seuraavaa kohdetta. Toivoakseni en enää samanlaiseen kuntokartoituslauseeseen törmää. Myönnän kyseisen kohteen olleen lähtökohtaisesti aivan pommi. Tiivistäen: koko talo olisi joutanut jyrän alle ja tilalle kokonaan uusi, mutta tällöin tontti olisi kyllä ollut turhan tyyris ja maksaahan se vanhan talonkin purkaminen jotain.

Asuntojen kanssa pelatessa on tullut jos jonkinlaista pommia vastaan. Omakotitaloni olen remontoinut käytännössä lattiasta kattoon. Mökistä moderniksi. Kaksion kanssa kävi samoin, se on oikeastaan ollut asuntosijoittajaurani törkyisin kämppä. Painoarvoa annan sille melko paljon, koska olen käynyt myös muutamissa konkurssihuutokauppakohteissa, kerran ihan käräjäoikeuden huutokaupassa saakka. Nykyisin kaksioni on valoisa, moderni ja siistin kaunis. Itse tekemällä säästänee rahaa, mutta ei aikaa. Samalla kuitenkin oppii paljon ja tätä oppia en vaihtaisi mistään hinnasta.

Tällä kertaa talokaupoilla olimme paremman puoliskoni kanssa liikkeellä ja ajatuksissa ei ollut ostaa mitään heti remontoitavaa katastrofia, vaan mielummin jo melkolailla valmis kohde. Toisella puoliskollani oli vielä käyttämättä ASP edut, joten varainsiirtoverottomuus on rahallisesti "hyödyllisempää" mitä kalliimpi (ja täten valmiimpi) kohde on. Pientä viilattavaa aina toki löytyy, mutta ihan huonejärjestelyjä, seiniä, keittiöitä ja kylppäreitä ei lähtökohtaisesti oltu laittamassa uuteen uskoon.

Asioissa kannattaa usein edetä rauhassa. Haimme lainapäätöksen hyvissä ajoin ja katselimme kohteita rauhassa. Mielenkiintoisten kohteiden osuessa kohdalle kävimme näytöillä hakemassa oksennusrefleksiä taikka inspiraatiota. Todellisia unelmakohteita löytyi yllättävän vähän ja lähes poikkeuksetta jokaisessa talossa oli joitain kompromisseja. Välillä avokeittiön saavuttaminen olisi vaatinut 20-30te lisäinvestointeja, takka puuttui taikka yläkerrasta ei löytynyt vessaa. Kun ollaan isojen asioiden ja rahojen äärellä, niin kuuluukin viilata pilkkua. Jo remontoitua on ikävä lähteä remontoimaan uudestaan oman maun mukaan.

Talon metsästykseen kuuluu myös kellarin haistelu, katon tarkastelut parvekkeelta ja seinien koputtelu. Tottakai välittäjiä haastateltiin omistajien kokemuksista ja kauanko kukin oli talossa asunut ja mitä siellä oli tehty vanhojen taikka nykyisten omistajien toimesta. Välillä löytyi kohteita joissa omakotitalon hoitamisen vaivat olivat tulleet yllätyksenä ja asumisaika oli jäänyt suhteellisen lyhyeen, "aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen". Mitäköhän sitä silloinkin on jäänyt omakotitaloissa hoitamatta ja tullut laiminlyötyä? Voin vain kuvitella vanhojen talojen ostajia, kun muutetaan suoraan vuokrakerrostalosta unelmien vanhaan rintamamiestaloon ja tukitaan kaikki mahdolliset räppänät, jotta estetään "vedon tunne" ja luodaan todellinen ansa tulevalle ostajalle.

Olen yhä vahvasti sitä mieltä, että omakotitaloasuminen on yksi suomalaisten suurimmista unelmista. Kaikilla tämä unelma ei toteudu taikka ei edes voi toteutua oli syy sitten mikä tahansa (liian korkeat vaatimustasot taikka taloudelliset syyt). Omallla perheelläni on unelma omakotitaloasumisesta, riittävän tilavasti, mutta kuitenkin edullisesti. Nykyinen talo on omissa nimissäni, joten tarkoitus oli hankkia yhteinen koti(talo). Tavallaan living the dream already, mutta aina on parannettavaa. Asumiskuluihin ja asumismukavuuteen voi itse vaikuttaa valinnoillaan. Tästäkin syystä olen mielestäni harvinaisen pihi, mutta samalla vihreä valinnoiltani. Olen vihreä vuokranantaja, ehkä ensimmäinen, ehkä ainoa (epäilen), mutta ainakin harvinaisuus. Ehkä vielä jokin päivä innostan myös muita ja tästä syystä tulen jatkossakin kirjottamaan aiheesta hyvinkin suoraan. Talk the talk and walk the walk, vaikka myönnän etten aina ole vain vihreä, pihi kylläkin.

Omakotikettu kuittaa.

ps. nykyisessä talossani olen saanut karsittua sähkönkulutusta yli 50%. Ja kyllä, olen pihi ja erityisen energiapihi. Verrokkina asukasmäärä on kuitenkin kasvanut, joten aitoja säästöjäkin on luotu eikä vertailua tehdä vain 1 vs 5 henkinen perhe.

Ostaessani kohteen sähkönkulutus oli ollut 23 000kwh/vuosi. Tarkistin luvut myyntiesitteestä. Myönnän kyllä, että huonelämpötilat olivat tarpeettoman korkeat ja niistä olenkin saanut helppoa säästöä.
Nykyisellään sähkön vuosikulutus on 10 000 - 11 000kwh luokkaa/vuosi. Tavoitteena saada kulutus alle 10 000kwh/vuosi, pysyvästi. Kattoremontin tullessa eteen olen suunnitellut etelään suunnatulle kattopuoliskolle aurinkopaneeleja, mutta aika näyttää. Kesällä taloni voisi olla jopa omavarainen.