Onhan tässä jo viimeisestä hankinnasta vierähtänytkin tovi. Uusin hankinta on nyt kuitenkin taputeltu ja saatu maaliin. Maalia ja paljon muutakin työtä yhä odottaa kyseiseen asuntoon liittyen. Remppakohde siis jälleen. Ehkä kuitenkin tönöprojektia pienempi urakka, ainakin toivottavasti.
Olen aiemminkin kirjoitellut, Scooterin maagisen laulun sanoja mukaillen ”The chase is better than the catch”. Ja onhan se totta: sijoitusasunnon, tai aivan sama onko kyseessä omistusasunto, flippi tai sijoitusasunto, niin siinä matkassa on sitä jotakin. Pelkästään asuntojen selaaminen ja silmien ja korvien herkistäminen virittää tunnelman aivan erilaiseksi. Excel laulaa ja matkalla tuomitaan yksi jos toinenkin ilmoitus tai/ja kohde. Matikka ja excelin pyörittely on sitä helppoa kauraa. Luovuuden hulluus ja potentiaalin hahmottaminen onkin sitten ihan eri asia. Pelkästään erilaisten kohteiden kuvien selaaminen piristää. Esimerkkejä:
- Kuvataan perunalla (siis ihan välittäjiä jotka tyyliin ottavat kuvat 3310llä)
- Kuvataan perunaa (no okei yleensä kahvaa tai jotain pyyheliinaa). Lisäarvo -100.
- Paluu jonnekin 1940-1960 välille.
- Sitten on ihan oikeastikin niistä joista voi saada omiin sijoitusasuntoihin tai omaan asumukseensa ideaa ja inspiraatiota. Hyödyt voivat siis olla aika ehtymättömät.
- Kohteiden ei siis tarvitse olla vain asuntosijoitukseen sopivia. Vaan muutoinkin mielenkiintoisia.
Enää nykyisellään itselleni ei riitä, että jokin tuottoprosentti kertoo kohteesta riittävästi. Se on yhä varsin helppo ja selkeä tunnusluku muiden joukossa ja kertoo jotain. Sen lisäksi numeroiden pitää toimia niin verotuksellisesti, kassavirrallisesti tai/ja ihan euroina oikein. Se on se kylmä matemaattinen puoli näin kärjistetyn supistetusti. Luovuuden puoli taasen tuo neuvotteluihin omat lisänsä. Se tekee puuhasta suorastaan miellyttävää ja hauskaa. Kohteita ja taloyhtiöitä kun on moneksi ja kaikkia voi lähestyä monelta eri kulmalta. Myyjän syiden penkominen on ihan next level psykologista asuntokaupankäyntiä. Jännä muuten miten erikoisista tilanteista olen omiakin kohteitani päätynyt ostelemaan. Aihe vaatii varmasti myöhemmin oman julkaisunsa pohdintojen kera, mutta nostetaampa esimerkinomaisesti vaikka turkistarhaajan asuntosalkun viimeisen kohteen myynti taikka pikku saneeraushanke toisaalla. Kuolinpesät ja tarjouskaupat tuovat projekteihin myös ihan omat sfäärinsä. Kukin luo omat mahdollisuutensa. Välillä olen saattanut tietää tilanteen varsin hyvin, mutta välillä lopullinen myyntihalukkuus tulee yllätyksenä tai ainakin se syy siihen. Kuten oikeastaan kävi tälläkin kertaa. Lopputuloksena kuitenkin varmasti niin minä (vähän ehkä ennenaikaisesti), myyjä ja välittäjäkin lienevät kaikki tyytyväisiä. Ei siis sen liiemmin kellekään jäänyt hampaankoloon… Aika näyttää, että mihin savottaan lopulta päädyin.
Kohteiden metsästäminen on kivaa (aiheesta aiemmin mm. TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. Ehkä siitä syystä vuodesta hyvä tovi on mennyt kohteita ihmetellessä eikä mitään ole jäänyt haaviin. Muutamiin kohteisiin olen kyllä tutustunut antaumuksella ja muutamia tarjouksiakin tehnyt. Maltti on valttia ja varsinkin viimeisen vuoden aikana maltti on kantanut hedelmää. Tähänkin kohteeseen tutustuin alunperin kuukausia sitten. Nyttemmin palatessa astialle tilanteet olivat ehtineet sen verran elää, että päästiin lähemmäs omia tavoitteitani, joten tässä sitä nyt ollaan: sijoitusasunto numero 7.
Projekti on ollut tyypilliseen tapaan hauska. Monien mielestä ehkä ennemminkin ”hauska”:
- Kohde ihan kiitettävässä remonttikunnossa
- Kohteessa kolkuttelee putkiremontti mieluummin ennemmin kuin myöhemmin
- Kohteessa on kaavavirityksiä tontin myymiseksi (mielenkiintoinen lisäpotentiaali, ihan vain kokemuksenakin)
- Kohde ehti olemaan jonkunkin aikaa markkinoilla roikkumassa. Mielestäni ei vielä edes nyt ihan tolkuttoman kauaa. On totta että hulluina vuosina asunnot hävisivät päivissä asuntoportaaleista. Nykymarkkinassa voitaneen puhua usein useammastakin kuukaudesta.
- Hintaa oli pitänyt jo tiputtaa ja lähdin entisestään neuvotteluihin varsin alhaalta
- Tein varsin selväksi omat tavoitteeni ja epävarmuustekijät ennen tarjouksiin ryhtymistä
- Tarjousneppailu ja -pallottelu nostatti jälleen enemmänkin maltin menettämistä kuin mitään perinteistä edestakaisin seilaamisen riemua (jossa lopputuloksena voi olla aikalailla se perinteinen ”puoliväli”)
- Remonttiaikainen taloyhtiön kattohuoneistosauna ei kuullosta laisinkaan hullummalta.
Tässä sitä siis ollaan uusimman hankinnan ja täten työmaan kanssa. Suunnittelu on vahvasti käynnissä ja osittainen tekeminenkin aloitettu. Aikataulullisesti en pidä liian tiukkaa siimaa, koska tilanteet elävät ja oma pääasiallinen mielenkiintoni on muualla. Josko nyt viimeistään seuraavan vuoden opiskelijasesonkiin mennessä olisin remontteineni valmis. Remontin nopeutta myös hidastaa putkiremontin epävarmuus, ainakin aikataulun osalta. Se vaikuttaa vahvasti siihen että mitä tulen tekemään ja miten kylpyhuoneen osuutta remontista tulen lähestymään. Toisaalta vähän enempi tehden on saatavilla optio pyykinpesukoneeseen ja täten tason melkoiseen nostoon ja vuokrattavuuden helpottamiseen. Asioilla on aina monta puolta. Nyt on myös hyvä hakea laajan LVIS taloyhtiöremontin kilpailutusta. Valinnoissakin toki kannattaa noudattaa tiettyä varovaisuutta.
Ja kuten usein aiemminkin: aika tulee jälleen näyttämään, että miten projekti lopulta tulee etenemään. Sorkkarauta käteen ja hommiin. Sillä muuten pääsee pitkälle ja samalla nollaa hyvin muun ajatustoiminnan.
Seuraillaan miten projekti etenee.
Remppakettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti