God I hate Mondays! Vaikkakin tätä kirjoittaessani on tiistai ja kyseessä on #keskiviikkoblogi. Monissa tilanteissa asuntosijoittaja ja vuokranantaja on varsin yksin. Jos vielä aidon oikeasti on ja tekee asuntosijoittamistakin yksin DIY mentaliteetilla, niin verkostot on hyvä pitää lähellä. Koipi katki ja moni asia saattaakin jäädä seisomaan, eivätkä hommat etene. Toki siinä on jo muutakin murehdittavaa.
Vaikka osa 1 vuokranantajan terveydestä olisikin itse vuokranantajan oma terveys, niin vahvana kakkosena tulee sosiaalinen terveys ja verkostot. Tämä nimenomaan siitä syystä, että aivan kaikkea ei voi tehdä itse. Ja itse niitä ei pääse tekemään varsinkaan jalka tai pää paketissa. Vuokranantajan terveyden tärkeydestä olen ariemmin kirjoittanut TÄÄLLÄ.
Mitä enemmän on hands DIY (tee-se-itse), niin sitä enemmän voi kirpaista tilanteet, kun avaimia ei pääsekään itse viemään ja samalla tekemään vaikka alkutarkastusta. Voi kirpaista vielä vähän enemmän jos asuntoflippi jää pahasti vaiheeseen ja aikataulutkin paukkuvat ehkä kuukausilla.
Voin omakohtaisesta kokemuksesta kertoa kun kesäloman kynnyksellä menee aikalailla (ylidramatisoiden) jalka poikki ja pakettiin. Paketissa kestää yhteensä hyvällä tuurilla 6vkoa ja lopullisessa kuntoutuksessa kuukausia. Emme siis ole kuolemattomia tai Marvellin supersankariuniversumista. Tekevälle ihmiselle sattuu ja tapahtuu. Paljon tekevälle jopa melkolailla todennäköisemmin.
Tönöprojekti on ottanut jo aikaisemmin omasta aloitteestani rennomman linjan ja paljon uutta selvitystyömäisempää kuviota olen tässä jo aiemmin harjoittanut. Tönöprojektikirjoituksiin pääsee tarkemmin tutustumaan TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. Monia asioita olen ulkoistanut ja verkostotkin alkavat olemaan kunnossa työnjohdolliseen rooliin. Tämäkin jalkapaketti omalta osaltaan hidastaa projektia, mutta tähänkin sopeudutaan. Tukiverkosto on suorastaan maaginen ja ohjeistukset ovat aika hyvin valmiina. Tilanne on myös otollinen viimeistellä energia-avustushakemus maksatukseen.
Aika monta asiaa pitää mennä pieleen, että vuokralaisia vaihtuisi taikka tulisi muuta selviteltävää samaan aikaan kun omat resurssit tai toimintakyky eivät riitä. Toki kuten olen aikaisemminkin todennut niin: asioilla on tapana sattua samaan aikaan. Sille ehkä ei sitten voi mitään, mutta jonkin lähipiirin on hyvä ainakin olla jossain määrin perillä kuvioista. Näin on itsellänikin, mutta asiassa pitää vielä skarpata ja tarkentua.
Onnekseni pystyn aika hyvin panostamaan palautumiseen enkä ole kädetön, enkä täysin jalatonkaan. Toimintakyky siis jälleen takaisin tappiin ja ylikin ja pyritään yhä paremmin se siellä pitämään. Tee-se-itse mentaliteetista en tule koskaan täysin luopumaan ja projekteja jatkossakin varmasti tulee ja menee. Apukäsiä ja jalkoja on kuitenkin hyvä enenemissä määrin oppia käyttämään.
Kolhittu kesäkettu kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti