Muistan vielä ne ajat kun tein 3-4 eri työtä ja treenasin suhteellisen aktiivisesti. Tämän lisäksi tein vielä lähipiirin vahvalla avustuksella ensitaloni remonttia. Illat venyivät välillä klo 22-23 saakka. Ensitalon jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen sijoitusasunto ja sen remontti. Sittemmin asuntoja on kertynyt lisää, mutta tekemisen tahti on ehkä hitusen hellittänyt. Aika vain ei enää riitä kaikkeen. Saattaa myös olla että asuntosijoittamisella on ollut jokin pidempi taloudellista ajatusta moninaisempi tavoite. Passiiviset ja asuntosijoittamisen ollessa edes semipassiivista, niillä tuloilla on tarkoitus turvata taloudellista taustaa ja vapauttaa aikaa.
Jotta oppii pitää myös tehdä. Ja kun tekee jotain mistä tykkää, niin no sehän nyt vaan on kivaa. Toisekseen on hyvä tiedostaa oma kuolevaisuutensa. Kroppa, päänuppi ja koko keho ei enää jossain kohtaa toimi ja kykene enää samaan kuin vaikka 10 vuotta sitten. Kuitenkin tässä elämän varrella oppii myös aivan eri tavalla arvostamaan eri asioita. Se kenen kanssa tekee ja miten merkkaa paljon. Kaikilla myös lienee se käännekohtansa, kun ajasta tulee elämän tärkeintä valuuttaa.
Ajalla on väliä:
- Kenen kanssa tekee
- Mitä tekee
- Miten tekee
- Miksi tekee
- Ja mihin sitä aikaa oikeasti menee
Treenaaminen ja totuttelu tekemisen meininkiin varmastikin auttaa. Kun 2-4h yöunet ovat arkipäivää ja välillä jopa luksusta niin oppii arvostamaan eri asioita ja löytämään omia rajojaan. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin ja ajan herkkyys on hyvä hahmottaa.
Jossain kohtaa tulee se raja vastaan kun voittamista ei ole se seinän kaataminen lekalla tai uuden ikeakeittiö palapelin kasaaminen tai edes se flippiprojektin maaliin saattaminen. Voittajafiilis voi syntyä 2-4h nukutusurakan jäljiltä taikka vain 2-4h nukutun yön jälkeen tai vaikkapa ihan hymystä taikka naurusta. Enkä tosin pidä suositeltavana lähteä sirkkelöimään millin tarkkaa työtä 2h yöunien jälkeen 8h työpäivän päätteeksi. Vaikka ja miten se tuntuisikin superilta onnistuessaan. Aivan liian moni asia voi mennä pieleen.
Tekemällä oppii, mutta oppimalla jättää tekemättä oppii vieläkin enemmän. Okei käännetään luetun ymmärtäminen vieläkin selkeämmäksi: opi tekemään oikeita asioita ja opi jättämään muut asiat muille, mahdollisuuksien niin salliessa. En yhä vieläkään suostu allekirjoittamaan väitettä yksiselitteisesti, että halpa olisi aina huonoa. Koska kalliskaan ei ole aina huippua tai edes hyvää. Kun kuitenkin jo on vähän oppinut että mitä tekee ja miten niin voi ymmärtää myös paremmin että miten asioita tilataan ja mitä kellekin voi tekemisen ulkoistettuna maksaa. Jonkin tekevän elämän kolmiodraaman muistan juurtuneen mieleeni:
Valitse kaksi
- Halpa
- Laadukas
- Nopea
Tekemällä useita asioita ja tekemällä itse voi oppia paljon. Paljon itsekin rummutan tee-se-itse (DIY) ajattelumallin puolesta, mutta myönnettäköön että ymmärrän myös ulkoistamisen arvon. Toisekseen on tiettyjä asioita, kun ei vain voine itse tehdä kaikkea (kuten putki- ja sähkötyöt). Pelkästään laatoittaminen ja tasoittaminen vaatii lähes Fingerporimaisen otteen tai vähintään yhtä nihilistisen huumorintajun. Amatimiäs tehnee saman murto-osissa ajasta ja oikeanlainen ammattimies vieläpä vahvalla laadulla. Ymmärrän siis viimeistään nyt, että voin ulkoistaa hommat joissa itselläni menee 10h ja ammattimiehellä 2h (+/- jotain). Toisekseen samalla voi säästää peleissä ja pensseleissä (kuin myös materiaaleissa). Asuntosijoittajalla kun ei välttämättä kaikkia remontoijan ammattivehkeitä tarvitse olla, kun suuremman osan ne olisivat varastoissa pölyyntymässä. Edes tee-se-itse kaikki asuntosijoittaja ei niin ripeään tahtiin kierrätä salkkuaan. Tai nimenomaan kaiken tekevä DIY sankari ei ehdinne niin hireveästi eri projekteihin repeämään. Omalle ajalleenkin kannattaa jossain kohtia alkaa laskemaan hintaa. Eli 10-20h omaa aikaa voikin olla huomattavasti tyyriimpää, kuin ammattilaisen käyttö 4-8h.
Siinä missä sijoittamisen aloittaminen yleensä ensin vaatii enemmän rahaa ja sitoutumista ennen kuin se alkaa näyttävämmin tuottamaan, niin samaa malttia tarvitaan ajallisessa panostuksessa. Aiemmin panostettu euro taikka vaiva maksaa itsensä useasti useampaankin kertaan takaisin pidemmässä juoksussa. Vaivaa ja aikaa on myös huomattavasti helpompaa uhrata aiemmin. Mitä nuorempana sitä energisempää, innokkaampaa ja aikavapaampaa elämä usein on. Myöhemmin voi olla että sitä aikaa saa vapautettua muihin tärkeisiin osa-alueisiin.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, eikä kaikkea varsinkaan tarvitse tehdä yksin. Aikaa läheisten kanssa ei koskaan saa lisää tai takaisin. On siis hyvä tiedostaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa itselleen tärkeät asiat. Nekin muuttuvat matkan varrella. Ja vaikka se sijoittamisen lopullinen end game olisi vapauttaa sitä omaa aikaa tärkeiden asioiden tekemiseen, on hyvä muistaa, että siinä matkan varrella tehdään yksi jos toinenkin uhraus. Mitä ja millaisia uhraukset ovat, on itsestä kiinni. Sijoittaminenkin voi olla yhteinen harrastus niin perhe- kuin kaveripiireissä. Aivan yhtälailla asuntosijoittaminen, tai vähintään asunnot, kaikki kun me jossain asumme. Pahimmassa tapauksessa uhraukset voivat vain sotia itseään vastaan, lopputulos voi olla että uhraakin kaiken? All in elämän pelissä kannattaa laskea auki. Parhaimmassa tapauksessa uhraukset eivät ole tai tunnu uhrauksilta lainkaan.
Vähän kaikkea sopivissa määrin... Sillä pääsee pitkälle.
Kettu kiittää, kuittaa, kumartaa ja nauttii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti