Nautitaan matkasta ovia ja mahdollisuuksia availlen

Olen jo pitkään pohtinut omaa vuokranantajan tarinaani. Siitä syystä ehkä vuosia sitten heräsi myös tämä blogini. Sen tarkoitus onkin pääosin ollut kiteyttää omia kokemuksiani ja ajatuksiani omasta vuokranantajan matkastani. Toivoakseni se on jo nyt tuonut jotain uutta ja oppia myös muille. Uskoisin tietyillä julkaisuilla olevan monille muillekin lisäarvoa uudenlaisilla ajatuksilla ehkä (ja toivoakseni) valtavirrasta poiketen. Omat lempinostoni alla:

• Ensimmäisen sijoitusasunnon elinkaari (sisältää myös erittäin kattavan putkiremonttihankeseurannan julkaisut). Julkaisuus TÄSTÄ.
• Asuntosijoittamisen psykologia. Julkaisuun TÄSTÄ.
• Vuokranantajan työviikot osa 1 ja osa 2. Julkaisuihin TÄSTÄ ja TÄSTÄ.
• Omakotitalon ostajan opas. Julkaisuun TÄSTÄ.
• Asuntosijoittajan klassikko: ensisijoitussunto. Julkaisuun TÄSTÄ.

Tätä tarinan kehää on jo tullut tallattua yli vuosikymmen ja matka on ollut varsin tuottoisa ja hauska (välillä jopa varsin surkuhupaisa). Sijoittamista kun tehdään tuotot edellä, niin on ollut hienoa huomata, että asioita on tullut tehtyä taloudellisesti enemmän oikein kuin väärin. On tässä matkalla tullut myös pohdittua perinteistä sijoittajan vihollista: mitä jos? Sille vain on turha antaa liikaa painoarvoa, olisimmehan muutoin kaikki miljonäärejä. Mutta onhan tässä oman vaurastumisen ohella tullut opittua yhtä sun toista ja toisaalta jaettua niitä oppeja. Muutkin ovat siis (ehkä) päässeet matkastani hyötymään (ja nauttimaan). Matkan surkuhupaisuus koostuu lähinnä niistä niin monista yhtiökokouksista taikka hämmentävistä väännöistä joita taloyhtiöissä touhuillaan. Putkiremontit ja kymmenien tuhansien eurojen rästit tuntuvat jäävän ties minkä kukka-asetelmien ja ”minusta tuntuu” ajatuksien jalkoihin. Sijoittaja voi yllättävänkin helpolla vaikuttaa positiivisesti omistusasujien edun mukaisesti, vaikka siitä yleisesti oltaisiinkin eri mieltä.

Vaikka tarinani alussa olen kuvaillut itseäni varsin tarkan markan tallaajaksi ja jopa pihiksi, on tilanne tästä muuttunut huomattavasti vapaammaksi. Pelko pois, en usko edelleenkään (ainakaan liikoja) tuhlaavani turhuuksiin ja edelleen mietin asioita rahallisesti, mutta samalla annan ajalle ja vaivalle aivan eri tavalla arvoa. Varsinkin kun ”hustlaaminen” tuntuu olevan varsin in. Itse laiskana pyrin ehkä mieluummin minimoimaan hustlaamisen. Parhaat tulokset mahdollisimman pienillä panostuksilla. Olkoonkin että välillä myönnän enemmän käyttäväni aikaa aidan ali kaivamiseen kuin sen ylittämiseen. Ja välillä tuotto panos suhteetkin vaihtelevat. Tottakai aivan yhtälailla eri asioiden kiinnostuksen kohteet vaihtelevat. En olisi mm. itsestänikään uskonut, että hankkisin lemmikkiä , hyppäisin sähköautoiluun melko etunenässä mukaan (sekin on varsin opettava laji) saati että olisin ostanut robottiruoholeikkurin taikka olisin näinkin pitkään pohtinut pörssisähköön siirtymistä (tähän aiheeseen tullaan vielä palaamaan uusien julkaisujen yhteydessä). Olkoonkin että sähköauto on Hullujen päivien surullisenkuuluisa pösö taikka että robottiruoholeikkuri on kopioitu naapurilta ideana ja vieläpä täysin samaa mallia ja hankittu alennusten alennuksella. Yhtäkaikki: maailma ja me siinä mukana matkaamme eteenpäin. Oma kehittyminen siinä mukana on aina plussaa. Vierivä kivi ei sammaloidu ja sitä rataa?

Asuntosijoittaminen on siis myös mahdollistanut paljon. En varmaankaan suhtautuisi omaan asumiseeni näin lunkisti (lue: rennosti) mikäli en ymmärtäisi asumisen kuvioita näin laajasti. Olkoonkin että se tuo myös tietynlaisen pakollisen tuottovertailun tai/ja ”menetettyjen tuottojen” vaihtoehtoiskustannuksen, jolla on säännöllisen epäsäännöllisesti hauska leikitellä. En toki sitä ehkä yhtä populistihakuisesti nostaisi esille kuin esimerkiksi rahapodissa taikka sijoituskästissä. Molemmille on aikansa ja paikkansa. Rahalla saa hevosella pääsee ja sitä rataa. On se myös mahdollistanut omat asumisen järjestelyni. Aiheen kiinnostukseni aivan varmasti vaikutti siihen, että ensiasuntoni oli varsin epätyypillisesti omakotitalo ja toisekseen emme koskaan olisi pystyneet muuttamaan nykyiseen perheemme asumukseen ilman asuntosijoittamisen polkuani. Ja olihan se hauskaa laskea, että robottiruohonleikkuri maksoi itsensä melko moninkerroin jo ensimmäisenä kesänä säästettynä aikana. 

Kiitokset siis kaikista opeista ja tuotoista matkan varrelta jo nyt. Matkahan ei tähän vielä pääty, mutta välillä on hyvä vetää henkeä ja vetää kaikkea vähän yhteen. Ja voin vain olla kiitollinen omalle tukiverkostolleni matkan varrella ja myös vähän enemmän itsekkäästi olen myös varsin kiitollinen omalle nuoremmalle itselleni, että tälläiseen junaan hyppäsin.

Kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa jälleen.

Älä jännitä, ota rennosti

Rentous toimii niin urheilussa, elämässä kuin sijoittamisessakin. Kun tekeminen ei ole väkinäistä tai pakotettua niin ”ote” tuntuu jotenkin paremmalta. Jos on pakko saada aikaan tuloksia tai tuottoja ei tilanne ole ihan psykologisestikaan lähtökohtaisesti ideaali. Vaikuttimet päätäksen tekoon saattavat olla väärät ja nykyajan kaikki tänne heti nyt mallikaan ei välttämättä toimi.

Toisaalta ihminen on luonnostaan laiska - tai ainakin minä olen. En tiedä montaako asiaa olen lähtenyt kehittämään ajatuksella: tämä on pystyttävä tekemään helpommin tai ainakin paremmin ja tehokkaammin. Välillä jopa huomaan näkeväni huomattavasti enemmän vaivaa, jotta voi tehdä jonkin asian toisella tavalla. Kaivan siis kuopan aidan ali vaikka aidan ylittäminenkin olisi välillä saattanut olla helpompaa. Sama näkyy asioiden kiireellisyydessä. Varsinkin ei niin miellyttäviä asioita on helppoa pitkittää niin pitkälle, että asioille on pakko tehdä  jotakin. Kiireessä ja paineen alla asiat tuntuvat sujuvan, mutta hyvissä ajoin hoidettuina asiat luultavasti sujuisivat vähemmällä murhetimisella. Ehkä oikeasti jopa vielä kiirettäkin vaivattomammin. 

Olen myös omaa laiskuuttani alkanut tulkitsemaan avoimemmin. En vain kriittisin silmin: että miten aina voisin tehostaa toimintaani taikka miten hukkaa voisi päivistä vähentää. Haaveilulle ja tehottomuudelle on aina tarvetta. Ei se voi olla ainaista ja ikuista, mutta sille on säännöllisen epäsäännölliset paikkansa. Luovuuden tappaa helpolla, jollei anna ajatusten koskaan lentää, vaan aina hustlaa tai on luurit korvilla taikka kuuntelee podcästejä taikka äänikirjoja 24/7. Jossakin välissä sitä kaikkea sanomaa ja ajatustenvirtaa on hyvä päästää etenemään ja käsittelemään. Se on nykymaailmassa hankalaa, kun informaatiota on aika loputtomasti saatavilla. Itsekin huomaan sortuvani kuuntelemaan yliaktiivisesti nappikuulokkeista aina jotain. Onneksi uima-altaaseen taikka saunaan yhä voi aikalailla mennä vain omien ajatusten kera. Summa summarum: laiskuus on hyvästä.

Tuurillakin on oma vaikuttimensa ja jotenkin väittäisin laiskuuden houkuttelevan enemmän tuuria osakseen. Se voi toisaalta myös juontaa juuriaan siitä, että tieto/taito voi olla jo sillä tasolla, että laiskuudelta vaikuttava toimintakin saattaa olla tietoista ja jonkinlaista aktiivista tekemistä. Laiska asuntosijoittaja saattaa mm.

• Törmätä timanttiseen ostokohteeseen. Esim. Laiskuuden myötä markkina tai myyjän tilanne kääntyy ostajalle otolliseksi. (Been there and done that)
• Edellinen pätee myös myyntitilanteeseen. Esimerkiksi jos markkinatilanne kääntyy. Kuten vaikkapa nyt jyrkästi nousseet korot kääntyvät laskuun (olkoonkin, että esim. nykyinen markkina hakee yhä suuntaansa). Olen päässyt myös näkemään tätä puolta. 1,5v flippi voikin onnistua jopa vähän yllättäen. Jopa 1kk flippiä huomattavasti paremmin. Kiireettömyydellä saa muutoinkin yleensä ihmeitä aikaan. Tosin olen alkanut oppimaan, että on kiireettömyyttä ja sitten on oikeasti laiskuutta. Ihan pelkästään tikkaa heittävän apinan armoille en voi suositella jättäytyvän. Laiskuuden tuurivaikutuksessa lienee siinäkin omat rajansa eikä niitä kannata väkisin yrittää venyttää äärimmilleen.
• Tekemättömyys voi myös lisätä informaation määrää kuin huomaamattaan ja tarjoita sellaisia keskusteluja joita aktiivisella hustlaamisella ei olisikaan voinut saavuttaa. Pelkkä lukujen ja laskimen tuijottaminen ei ole ainoa oikea tie. Väittäisin sen jopa olevan väärä tie asuntosijoittamisen maailmassa. On aina hyvä tehdä kotiläksyt, mutta laiskuuden nimissä on myös hyvä esittää kysymyspatteristoja oppiakseen vaikkapa myyjän tai kohteen ihan tiedostamattomat puolet. Tee tyhmiä kysymyksiä, ihmettele asioita ääneen, ole ihminen (eli laiska) ja ole kiinnostunut muista, ihmeitä voi tapahtua.
• Keksii uusia tapoja tehdä asioita paremmin. Toisaalta vieläkin laiskempana tässä voi hyödyntää isosti myös muiden ideoita. Pyörää kun ei tarvitse keksiä aina uudelleen. Ja pyörä voi pyöriä vaikka hamsteria ei näy missään.

Laiska voi saada asiat näyttämään helpolta. Taustalla voi kuitenkin vaikuttaa se fakta, että laiskuuteenkin voi joutua näkemään vaivaa. Jopa enemmän kuin aktiivisuuteen. On sitä tarjousneuvottelujakin tullut voitettua laiskuudella. Ja on sitä tullut hävittyä kohteita aktiivisuudesta huolimatta. Ota rennosti, nauti matkasta ja sen eri vaiheista. Pääset luultavasti helpommalla ja pidemmälle. Ja kun mailaa ei purista eikä pyri liikaa ennakoimaan kaikkia kiemuroita, niin pystyy matkastakin nauttimaan sekä hyötymään paremmin. Samalla oppien reagoimaan aina muuttuviin tilanteisiin.

Aivot tarvitsevat aikaa palautuakseen ja samalla ne tarvitsevat aikaa jo esillä olleiden asioiden käsittelyyn. Aivojen on siis hyvä välillä levätä, aivan samalla tavalla kuin kehon. Ei mietitä asioita liikaa - niillä kun on tapana sutviutua kuin ihan itsestään. Ja välillä voi joutua auttamaan vähän enemmän.

Lazy ass kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa jälleen.