keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Asuntosijoittajan kauhutarinoita (Kauhutarinoita vol 2)

Omalle kohdalleni ei ole vielä osunut tyypillisimpiä uutisissa vilahtelevia otsikoita. Vaikka maailmankirjat alkavatkin olemaan sekaisin ja asuntosijoittajienkin jonkinlaisesta isosta jaosta kirjoitellaan paljon, ei oman asuntosijoittajan kauhutarinat ole ainakaan kummoisesti lisääntyneet. Nousevat korot ja kulut luovat synkkiä pilviä. Hiipivä talvikin tuo oman kylmäävän varjonsa, toisaalta se myös herättää (enkä viittaa vain itseeni). Nämä kaikki ovat aiheita ja otsikoita joita ei voi sivuuttaa ja tottakai ne kannattaa huomioida ja mahdollisuuksien mukaan niihin kannattaa reagoida.




Eteen on ennemminkin matkani varrella osunut:

  • Putkiremonttihelvetti: budjetti ja aikataulut pitivät perinteisessä putkiremontissa varsin hyvin. Suosittelen kuitenkin harkitsemaan kahdesti hyöty vaiva suhdetta vaikka ostaessa tuntuisikin, että halvalla saa. Varsinkin nykypäivön muuttuvassa maailmassa. Ensinnäkin remontti voi yllättää ja toisekseen tyhjiä kuukausia on hankala välttää. Aikaa kuluu, mutta toki siinä samalla yleensä oppiikin jotain.
  • Rikkoontunut kylpyhuoneen peilikaapin sarana: joidenkin tuotteiden varaosat voivat olla aikamoisen selvittelyn takana.
  • Projektitönö lienee ollut tiedossa alusta asti, että siitä tulee todellinen tarina taikka kauhutarina. Matka jatkuu yhä eikä loppua näy. Toisaalta tönön käänteet ovat olleet aikalailla jokaisessa käänteessä tietoisia valintoja. Ota rennosti, turha ressaa. 
  • Lopputarkastuksessa Fazerin sininen (tämä ei ole valitettavasti maksettu mainos) käärepapereissaan jääkaapin alla… Oh noe, enkä edes pidättänyt mitään vuokravakuudesta. Enkä edes syönyt itse karkkia.
  • Putkiremontin yhteydessä muiden suihku ja pesutupaviritelmiä, jotka yhtiön toimesta todettu luvattomiksi. Varsinkin tulevaa talvea silmällä pitäen, niin yksi perinteisimmistä sähkönsäästövinkeistä lienee jatkojohto jostain yleisistä tiloista (yleensä rappukäytävältä, postiluukusta sisään).
  • Ristivedosta johtuen yhden asunnon sisemmän tuuletusikkunan rikkoontuminen. Onneksi ei henkilö- tai muita esinevahinkoja. Onnea onnettomuudessa, että ikkunaremontti alkoi noin 2 viikon sisällä tapahtumasta.
  • Haltuunotettuja asuntoja.
  • Uhkakirjeitä käräjäoikeudesta haltuunotosta. Hallituksessa ollessa ”Kun siitä avoimuudesta ollaan puhuttu, niin sen sijaan että lähetellään käräjäoikeuden kautta todisteellisesti tiedoksiantoa häiriökäyttäytymisestä, niin voisiko asiasta ensin vaikka muutoin varoittaa ja keskustella?”
  • Eriskummallisia isännöitsijöitä
  • Lyhytaikaisvuokrauksia (ei airbnb). Ei tosin ongelmia eikä varotuksia.
  • Lemmikkejä. Ja kämpät aina tiptop.
  • Tyhjentämätön ”tyhjä asunto”. Siitäkin tyhjennyksen vaivanpalkasta päästiin sopuun.


Seonnut maailma ympärillä taas on näkynyt asuntosijoittajan sijoitusasuntosäkissä varsin maltillisesti. Verraten esimerkiksi pörssiin, niin menee varsin kivasti. Toki muutoksia tulee viiveillä kuten hoito- ja rahoitusvastikkeiden korotuksia ja muutoinkin asumisen kallistumista. Myös hintavaikutuksia voi tulla viiveellä jos talous kunnolla kyykkää ja joudutaan lisää synkistelemään.


Odotusarvot on kuitenkin aika entisellään: tilanteisiin reagoidaan oikeanlaisella vakavuudella ja ripeästi. Ja markkina on seurannassa. Pelipaikkoja voi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Jalat eivät ehkä ole vahvimmillaan, mutta eivät polvet vieläkään tutise. Matto ei ole lähdössä alta eikä piano putoamassa niskaan, mutta varautumis/valmiusaste lienee hitusen enemmän varpaillaan.


Ei nyt varsinaista kauhutarinaa, mutta ehkä hyvä niin. Saanee varmaan omiakin kokemuksia tarvittaessa väännettyä vaikka ja millaisiksi kauhutarinoiksi, mutta se vääristäisi totuutta. Ongelmat ovat yleensä varsin pieniä ja ratkaistavissa. Asioilla on myös tapana ratketa kuin itsestään. Siihen ei ehkä ihan aina kannata täysin luottaa.


Kettuu kiittää ja kumartaa.

torstai 15. syyskuuta 2022

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Rahasta puhutaan nykyään entistä enemmän ja raha-asiat herättävät aina tunteita. Ennenhän suomalaisten on tyypillisesti ollut huomattavasti vaikeampaa puhua rahasta. Tai siitä ei juurikaan ole puhuttu. Taloustaidot, keskustelut ja uutiset sijoittamisesta sekä yleisesti rahaosaaminen on nostanut viimeisinä vuosina päätään. Tämähän on hyvästä, sillä mitä enemmän tietoa jaetaan ja keskustelua käydään, madaltuu toivottavasti monella kynnys aloittaa vaikkapa sijoittaminen. Tämä ei kuitenkaan poista perehtyneisyyden tärkeyttä tai faktojen tarkistelua ja lähdekritiikkiä. Helppoa rahan takominen ei varsinaisesti vieläkään ole, vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia vain lienee enemmän.

Raha se maailmaa pyörittää, kuullostaa se miten pinnalliselta lausahdukselta tahansa. Jos rahaa on yllin kyllin, pystyy aikalailla päättämään miten aikansa kuluttaa ja miten se oma maailma pyörii. Varallisuuden kerryttämisessä on usein myös se hauska puoli, että raha tulee rahan luokse. Tästä syystä perinteiset varhainen aloittaminen ja korkoa korolle ovat varsin tärkeitä nostoja. Mitä enemmän pyörä pyörii tai lumipallo vyöryy eteenpäin sitä paremmin menee.

Kun varallisuutta sitten kertyy tai on jo kertynyt aukeaa maailmassa varsin erilaisia portteja. Varallisuudelle olisi aina varsin monta ottajaa, mutta kovin monien hyppysissä se ei välttämättä pidempään säily. Varallisuuden säilymisessä on myöskin se hyvä puoli, että rahalla saa usein parempaa laatua ja parempaa palvelua. Monasti vielä tietyt palvelut voivat olla halvempiakin, tai suorastaan ilmaisia. Ja tämä tosiaan varsinaisena aasinsiltana asuntosijoittamiseen:

Aloittaminen on aina sijoittamisessa hankalinta. Sama pätee varsinkin asuntosijoittamiseen, jossa kovin usein käytetään/tarvitaan velkaa sen aloittamiseksi ja lainaa saadakseen tarvitaan vakaa/hyvä tilanne. Hyvä varallisuusasema lähes takaa paremmat menestymisen mahdollisuudet heti kättelyssä. Rahalla saa ja hevosella, eli asuntosijoittajan tapauksessa lainalla, pääsee vähän vieläkin lujempaa ja pidemmälle. Tämä pätee niin kohteiden potentiaaliseen lukumäärään kuin kasvutahtiin ja laatuun.

Lainan ottaminen ei ole enää niin pahasta kuin ennen (kun kaikki oli paremmin). Lainatkin haluttiin maksaa mahdollisimman nopeasti takaisin. Velkaa välteltiin ja se oli pahasta, nyttemmin lainaraha on ollut lähes ilmaista ja se on mahdollistanut kivaa vipuvaikutusta kasvun nopeuttamiseksi. Lainaa ehkä osataan paremmin hyödyntää myös varallisuuden kerryttämisen välineenä.

Paremmassa taloudellisessa asemassa lainaa saa huomattavasti helpommin, sitä suorastaan tarjotaan. Rahaa saa tuottamaan lisää rahaa, vaikkakaan ei se tuotto riskittä koskaan synny. Vapaat rahat voi hyödyntää vaikka suoriin sijoitusasuntohankintoihin. Se on sitä vapautta ja ketteryyttä, rahalla saa.  Toisaalta velattomat asunnot voi hyödyntää velkavivulla varallisuuden kasvattamiseksi, mutta liiallisuuksia kannattanee aina välttää. Kerralla onkin mahdollista ostaa enemmän/isommin. Velkavipu on sitä asuntosijoittamisen hevosella pääsee (hormonia), jolla oman pääoman (OPOn) tuottoja pääsee kasvattamaan. Mitä parempi varallisuusasema, sitä enemmän vipuakin yleensä on mahdollista hyödyntää. Raha on parempi pitää töissä kuin vain päästää seisomaan ja märehtymään tuottamattomana.

Harva kuitenkaan ostelee käteisellä esimerkiksi sijoitusasuntoja, varsinkaan monikossa. Mutta sopivalla velkavivulla onkin jo mahdollista (ehkäpä) saada useampiakin kohteita.

Hevoskyydillä varallisuusaseman kasvattaminen kuulostaa varsin herkulliselta? Aina kuitenkin vauhdin mukaan kuuluu niitä vaarallisia tilanteita, joten niitäkään ei kannata vähätellä tai täysin ainakaan syrjäyttää. Rahalla kuitenkin saa ja hevosella pääsee, aika monessakin lajissa, joten asia on ainakin hyvä tiedostaa.

Aika on rahaa ja rahalla ei saa onnea… Mitä kaikkia näitä sanontoja nyt onkaan. Raha kuitenkin mahdollistaa paljon ja toisaalta jos rahaa on yli tarpeiden, ei sitä tarvitse liikoja murehtia ja täten kultaakin kalliimpaa aikaa voi vapauttaa niihin tärkeimpiin asioihin. Raha on keino tai väline, ei itse tarkoitus tai päämäärä.


Kettu kiittää kuittaa ja kumartaa.