Vuokranantajan tarina ei ole alussa, mutta samalla ei myöskään lopussa. Olen pitänyt aiempaa huomattavasti enemmän taukoa kirjoittelusta (olen toki välillä inspiraation iskiessä kirjoitellut myös ns varastoon). Ja tämä on ihan tietoinen valinta. Vaikkei vuokranantajan tarina olekaan vielä lopussa niin on tämä tietynlaisen muutoksen paikka. Pohdin blogiani ja sen ajatuksen jyviä pintaa syvällisemmin ja olenkin (omasta puolueellisesta näkövinkkelistä) varsin kattavasti kuvaillut matkaani vuokranantajana. Samalla mietin, että kirjoittaessani kokemuksiani ja avatessani ajatuksiani matkasta tähän saakka olen kasvanut myös itse niin vuokranantajana kuin asuntosijoittajana.
Asuntosijoittamisen taival kannattaakin mielestäni aloittaa varsin kädet savessa tehden. Oikeastaan kaiken voi ulkoistaa aina asunnon hankinnasta, remontointiin ja asuntojen vuokraukseen ja ylläpitoon saakka. Itse tehden ja kädet savessa oppii kuitenkin aivan eri tavalla. Ja kaikella on myös hintansa, joten pohjatyöhön on hyvä tutustua, jotta osaa myös ostaa ja ulkoistaa. Alkuun itse tehden, oikeastaan kaiken, saa paljon paremman käsityksen kokonaisuudesta, omista kyvyistä ja rajoitteista ja vahvuuksista. Samalla oppii tietämään mitä tilaa. Kun on nälkää oppia että miten oma koti toimii, niin sitäkin tietoa voi laajemmin hyödyntää ja myöskin laajentaa.
Vuokranantajan tarina alkoi jo ennen vuokranantajuutta: tietynlaisesta rakkaudesta lajiin eli vahvasti liittyen asuntoihin, taloihin ja rakennuksiin, silloin kun sitä ensikotia tuli etsittyä. Tarinaa vuokranantajuuden matkasta olenkin pyrkinyt kuvaamaan mahdollisimman kattavasti ja monesta näkökulmasta. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä oikeastaan mitään. Kaikilta ja kaikesta voi oppia, eikä asuntosijoittaja ole koskaan valmis. Ovien ja/tai asuntojen määrä toivoakseni joskus riittää, siitä huolimatta että nälkä kasvaa syödessä. Nyttemmin tarina on alkanut kehittyä asuntosijoittajan tarinaksi. Matkaa on jo taivallettu ja oppeja ja kokemuksia on nähty moneltakin kantilta, kädet savessa. Lienee olemassa helpompiakin reittejä asuntosijoittajaksi tai kiinteistömoguliksi? Joku voisi sanoa että jopa oikoreittejä löytyy useampia. Vaikka itseäni usein laiskaksi tituuleeraan, niin tämäkin matka vuokranantajasta asuntosijoittajaksi on ollut pitkä ja nälkä (joka vain kasvaa matkan varrella) on ollut suuri. Paljon on tullut tehtyä ja melko usein jopa oikoreittejä on pyritty välttämään. Tee-se-itse (DIY) mentaliteetissa on paljon hyvää ja se opettaa paljon. Siitä syystä se on suorastaan pakollista. Jossain kohtaa se kuitenkin on isosti kasvun este. Enkä kasvulla tarkoita toiminnan kasvattamista vaan myös tekemisen ja kyvykkyyden kasvua. En yhä edelleenkään näe itseäni kasvamassa tai kasvattamassa omaa salkkuani tarkoitushakuisesti satoihin oviin. Vähemmän voi olla enemmän.
On siis aika vuokranantajan tarina 2.0:lle.
Alkakoon Asuntosijoittajan tarina.
Pohja ja perustukset on jo rakennettu. Sen päältä on hyvä jatkaa. Sääsuojaa ei ole ja matkalle aina mahtuu tuiskua, tuiverrusta, oppeja ja vähintäänkin läheltä piti tilanteita. Joten tarina ei ole vieläkään päätöksessään. Nyt on nähty vasta esiosa, prologi taikka tarinan alku.
Asuntosijoittajaa ei ole ilman vuokranantajaa ja polku vuokranantajan taipaleella on ollut varsin vaiherikas, antoisa, kivinen, kuoppainen, opettava ja mieltä avartava. Suoria teitä on mutkiteltu metsiä pitkin ja toisaalta metsäreiteiltä on yritetty löytää oikoreittejä mutkat suoristaen.
Ovia on käyty läpi kymmenkunta. Tälläkin hetkellä niitä on laskentatavasta riippuen viisi. Ovia ja ikkunoita on käyty matkan varrella potkimassa ja kaatamassa kokonaisista kerrostaloista aina omakotitaloihin saakka. Ja kokemukset yhä karttuvat. Pidän edelleen mieleni virkeänä jatkaen vuokranantajan tarinaa asuntosijoittajan tarinalla. Tarinat, opit, kokemukset, kömmähdykset ja ihmetykset siis jatkuvat.
Kettu kiittää kuittaa ja kumartaa, jälleen.
