Ilman sijoituksiani ja varsinkin kattavaa sijoitusasuntoportfoliota emme olisi koskaan päätyneet ostamaan nykyistä ikikotiamme. Ei asuntojen tietotaidosta ja taloteknisestäkään osaamisesta saatikka neuvottelunikseistä haittaa ollut. Olihan tosiaan talo lähes 200te alle alkuperäisen pyynnin (myönnettäköön, että ainakin alussa lienee ollut posketon hinnoitteluvirhe). Ja vaikka pitkin asuntosijoittajan matkaani olen useasti virittäytyny DIY tunnelmaan niin nykykodissa oli tilanne toinen. Yksi seinä tuli tapetoitua ja pari seinää maalattua, tauluja ja täten reikiä seinissäkään ei entuudestaan juuri ollut. Talotekniseen puoleen maalämpö- ja viilennysjärjestelmän muodoissa (ja toki moneen liitännäiseen) on tullutkin sitten matkan varrella tutustuttua. Talo-ostoksilla lisätulot ja -vakuudet olivat merkittävässä roolissa. Ilman niitä olisivat talokaupat jääneet sivusuun.
Ensiasuntoni ostin asuntosijoitusmielessä ja nälkä asuntosijoittamista kohtaan oli varmasti yksi suurin syy miksi päädyin omakotitaloon. Tutkin markkinaa ja eri asuntomuotoja todella paljon ja varsin epätyypilliseen tyyliin päädyin omakotitaloon. Ajattelumallin siirtyminen kohti asuntosijoittamista antoi perspektiiviä ja vapautta. Kuten aina, jälkikäteen ajateltuna olisin voinut hyödyntää ensitaloani huomattavasti monipuolisemmin sijoituksena mm. asuntohakkeroiden (aiheesta lisää TÄÄLLÄ). Remontointikin tuli tutuksi ja monia asioita househackingin lisäksi olisi voinut tehdä toisin. Taloni oli kuitenkin ensipuraisu kohti asuntosijoittamista ja matkalla se on opettanut äärimmäisen paljon: niin hankintana kuin myös remontoidessa. Omakotitalo oli ja yhä on osa tietynlaista vapautta.
Nälkä kasvaa syödessä ja asuntosijoittaminen todellakin ruokkii itse itseään. Ensiasunnon jälkeen oli vuorossa ensisijoitusasunto (aiheesta lisää (TÄÄLLÄ). Hyvin pian vuorossa olikin toinen sijoitusasunto. Siitä kesti tovin siirtyä seuraavaan, mutta oli siinäkin etapissa, uudelle paikkakunnalle opiskelemaan siirtyessä, asuntosijoittajan matkasta hyötyä. En siis mennyt vuokralle vaan ostin kolmion asuntohakkeroiden läpi opiskelujen, vuokraten vajaata 50% asunnostani, kulujen kattamiseksi. Asuntosijoitusmatkani mahdollisti jälleen epätyypillisen ratkaisun.
Ehkä suurimpana mahdollistajana asuntosijoittaminen on mahdollistanut nykyisen ikuisuuskodin hankinnan. On tästäkin toki suunnitelmia tätä aihiota jatkokehittää, jos tai kun joskus päädymme muille maille. Aina kun pitää olla vähintään plan A ja B. Ilman sijoitusasuntojen tuomaa lisäkassavirtaa ei tämän kokoluokan upgrade olisi ollut mahdollista. Asuntosijoittaminen on tuonut erittäin paljon siis vapautta. Vapautta valita. Sittemmin taloudellisen riippumattomuuden nostaessa päätään myös omassa päänupissani olen myös päässyt siitäkin iloiseen tilanteeseen, että voin myös valita työnteon ja vapaa-ajan välillä. Voin tasapainoilla huomattavasti vapaammin normi 40h/vko työskentelyn sijaan. Olen laskenut jopa, että eräänlaisen taloudellisen riippumattomuuden olen saavuttanut noin 30 vuotiaana. En olisi tuolloin voinut heittäytyä suoraan oloneuvokseksi, mutta olen kyennyt aina hyödyntämään kerryttämäni taloudellisen puskurin, jotta työskentelynkään ei milloinkaan tarvitsisi enää olla pakkopullaa.
Asuntosijoittaminen ei missään nimessä ole yksinkertaista enkä voisi väittää etteikö se olisi minunkaan osaltani yhtään aikaa vievää. Ja vielä jos laskee, että paljonko ne remontit, asuntojen selaamiset, opit ja hikikarpalot ovat vieneet aikaa ja vaivaa. Kyseessä ei siis ole aidosti passiivinen tulomuoto - ainakaan alkuun - mutta siitä on säädettävissä itselleen sopiva versio. Ja olen jo nyt päässyt siitä itselleni mukavaan tilanteeseen, että pääasiassa salkut hoituvat kuin itsestään. Toki välillä pitää sykkiä, varsinkin kun asioilla on tapana sattua aina samaan aikaan. Samoin kuitenkin jo kerrytetyllä osaamisella ja verkostoilla voi helpommin tuudittautua lauseeseen ”asioilla on tapana järjestyä”.
Asuntosijoittamisen yksinkertaistus (”helppous”) kiteytettynä:
Ostat sijoitusasunnon - vuokralainen maksaa vuokraa - ehkä kulujen, verojen ja lainojen jälkeen jää jotain ylikin - lainat lyhenevät ja lopulta ne on maksettu pois - asuntoja tulee joko lisää tai lainan lyhennysten loputtua entistä enemmän jää yli - nettovarallisuus lisääntyy taikka käytettävissä olevat tulot lisääntyvät.
-> Lopulta rahaa jää reilummin yli, se voi jopa ylittää palkkatulojen määrän.
Miten asuntosijoittaminen voi olla enemmän kuin pelkkä sijoitus?
- Se tuo vapautta elämään - alkuun tilanne voi olla päinvastoin, varsinkin tavoille opetellessa ja uutta opiskellen. Lopulta kuitenkin taloudellinen puoli alkaa kertymään kuin huomaamatta: vuokrasta jää jotakin kulujen, verojen ja lainan lyhennyksien jälkeen elämiseenkin. Lopulta lainatkin on makseltu ja taskussa on velattoman asunnon avaimet.
- Merkitystä - vuokranantajuus on asumisen palvelun tarjoamista. Kaikkien on asuttava jossain. On aina hienoa tarjota uusi koti uudelle vuokralaiselle ja tutustua samalla uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia. Ajatuksia on oivaltavaa vaihtaa myös vuokranantaja kollegoidenkin kanssa.
- Tekemistä - omaisuudestaan huolehtimisen jalo taito on varsin tärkeää. Samoin kuin sen taidon opettaminen muille. Samalla aina itsekin oppii lisää. Ja tekemistä riittää niin DIY remonteissa, kuin yhtiökokouksissa tai vaikkapa asuntoja ja vuokralaisia metsästäessä.
- Opettavaista seikkailua - asuntosijoittajan kohteet ovat harvemmin samanlaisia saatikka tylsiä. Ongelmanratkaisut ja luovat oivallukset ovat arkipäivää. Välillä remontoidaan ja luodaan kokonaan uutta pohjaa potentiaalia omaavaan kohteeseen välillä taas istutaan yhtiökokouksessa taistelemassa rakennuksen ja asukkaiden tulevaisuuden puolesta.
Monipuolinen aivonystyröiden häiriinnyttäminen ja kutittelu sekä uusien ovimahdollisuuksien (sekä kirjaimellinen että vertauskuvannollinen) availu avartaa ja vapauttaa. En olisi tässä ja nyt ilman asuntojani: vapaa ja ainakin taloudellisesti rauhassa.
Kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa jälleen.
