Usein kuullaan puhuttavan termillä velkataakka, mutta viimeisinä vuosina velkaa on hyödynnetty sijoitusmahdollisuutena varsin paljon. On totta että velkavivulla sijoittamisessa on riskinsä ja ne onkin hyvä tiedostaa. Varsinkin asuntosijoittamisen maailmassa velkaa hyödynnetään ja usein sitä on ”pakko” hyödyntää. Toisaalta velkavipu mahdollistaa ihan poskettomat oman pääoman (OPO) tuottoluvut. 100% velkavipun hyödyntäminenhän mahdollistaa äärettömät tuotot?
Hyvä puoli on että suomalaiset ovat varsin tunnollista kansaa. Lainat ja laskut maksetaan tunnollisesti pois, jopa reilusti ennen eräpäivää. Pitkään eli ja elää yhä, että velka on pahasta, omillaan on tultava toimeen. Ja yhä maksellaan lainoja ylimmääräistä nopeammin pois vaikkei se välttämättä olisi taloudellisesti kannattavaa. Halvat lainat ovat mahdollistaneet lainarahan tuottamaan laittamisen, mahdollisesti huomattavastikin lainan korkoja paremmin. Kriittinen tarkastelu on kuitenkin hyvästä: kalliit kulutusluotot kannattaakin maksaa pois ja mikäli sijoitusluotto onkin kalliimpaa kuin sijoitusten tuotto niin jotain kannattanee tehdä.
Nyt kun itsellänikin on käväissyt velkaa noin puolivälissä 7 numeroon, on tilannetta tullut tarkasteltua vähän tarkemmin.
- Vivutus nostaa (huomattavastikin) asuntosijoittamisen tuottopotentiaalia
- On normaali osa asuntosijoittamista. Sijoittamisessakin valtavirtaistunut
- Mahdollistaa nopeamman kasvutahdin
- Suurempi vipu = suurempi riski
- Suurempi vipu = koronnousu kirpaisee enempi
Luotoitussuhteeni on alusta alkaen ollut tarkoituksenmukaisesti varsin maltillinen: alle 70%. Nyttemmin tavoitetila on 50%, joka mahdollistaa ketterämmän reagoinnin niin koronnousuihin kuin mahdollisten vakuuksien hyödyntämisen. Vakuuksien ja suuremman luotoitussuhteen hyödyntäminen luonnollisestikin vaikeutuu, jos rahahanoja kiristetään.
Vapaiden vakuuksien hyödyntäminen myös yrityspuolelle on varsin unohdettu mahdollisuus. Verovapaasti varallisuuden siirtäminen yritykselle on aikalailla mahdotonta. Toisaalta lainoitus voi helpottua jos löytyy reaalivakuuksia vaikka omasta takaa. Vakuiden käyttö tai rahan lainaaminen yritykselle, kun on harvemmin verotettavaa vaikka tuotot jäisivätkin yritykseen eli täten kerryttäisi varallisuutta tarkoituksenmukaisesti ja ehkä jopa verotehokkaasti.
Velkavipu saattaa usein olla mahdollisuus, mutta nousevien korkojen maailmassa se on myös uhka. Asuntosijoittaminen kun on viimeisinä vuosina nostanut suosiotaan ja tuotoista on joutunut kovenevan kilpailun myötä joustamaan. Nyt näyttää myös siltä, että korot nousevat ja ovatkin jo nousseet. 3,5% tuotot eivät välttämättä enää toimikkaan 3,5% korkoympäristössä.
Asemointi ja reagointi ovat avainasemissa, eikä ainakaan itselläni ole vielä velkavi(x)utus iskenyt päälle. Omaa taloutta velkavivullisena on tullut testattua niin opintovapaalla (aiheesta lisää TÄÄLLÄ) kuin tönöprojektin remppalaskuja maksellessa (aiheesta lisää TÄÄLLÄ). Velkaraha kun on lähes pakollinen paha osa asuntosijoittamista. Samalla se on jo nyt mahdollistanut jo vaikka ja mitä. Ja onhan velkaraha ollut lähes puoli-ilmaista.
Molemmat puolet velan mahdollisuuksista ja uhkista on syytä puntaroida jo ennen alkuun lähtemistä. Ja tottakai jos vain mahdollista niin voihan tilanteeseen aina tavalla tai toisella reagoida. Velkavipu on tietynlainen viha-rakkaussuhde: helpommalla voisi päästä ilman, mutta eipä sitä ilmankaan oikein halua elää.
On myös hyvä muistaa, että toiselle maksimi velkavipu voi tarkoittaa miljoonia ja toiselle kymmeniä tuhansia. Velkavipu mahdollistaa paljon, mutta samalla tuo tietynlaista lisäpäänvaivaa.
Velkakettu kuittaa (muttei siis kuittaa velkojaan maksetuiksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti