Kelit hellii ja kesä näyttää saapuneen. Lämpötila tuntuu nousevan tasoille joilla alkaa yksi jos toinenkin sulamaan. Sama pätee asuntosijoittajiin: toista kelit hellii, asuntoja saa alelaarista ja tinkivaraa löytyy. Kääntöpuolena toiset kipuilevat nousevien korkojen, kulujen ja kyseenalaisen kannattavuuden kanssa. Asuntomarkkinat ovat varsin omituisessa solmukohdassa ja hiljaisen odottava tilanne on varsin perusteltua. Kaikki odottavat tilanteen rauhoittumista tai edes vakiintumista. Uutisia lienee turha selata liian tarkalla kammalla. Sama pätee eri tutkimustuloksiin kuin myös asiantuntijatahoihin. Nyt jos koskaan lähdekritiikki on kullan arvoista, kaikilla kun tuntuu olevan mielipide (myös minulla) ja toisaalta kaikilla on jokin agenda.
Kuumotus toimii molempiin suuntiin:
- Toisaalta on ostajan markkinat, hiki valuu kun kohteita tippuu hakuvahteihin ja neuvotteluvaraa löytyy niin uusista kuin vanhoistakin kohteista. Asuntokaupan psykologia nousee arvoon arvaamattomaan (aiheesta aiemmin TÄÄLLÄ). Suorastaan valinnan vaikeus, mistä tarjota ja miten vähän?
- Toisessa vaakakupissa painaa kulujen ja korkojen ja vaikka minkä nousujen kuumotus. Kannattavuutta syödään vähintään kolmelta suunnalta. Asuntosijoittaja voi tietyn aikaa ja tiettyyn pisteeseen saakka viedä toimintaansa eteenpäin kassavirtanegatiivisesti, mutta jossakin tulee raja vastaan. Pitääkö kohteita alkaa myymään?
Kun on nähnyt paljon, hajauttanut hyvin, hoitanut riskienhallintaa (kaikilla muilla keinoin kuin korkosuojilla) voi tilanne mahdollistaa paljon. Energiasyöppö suoralämmitteinen talo voikin olla suoranainen sijoitusihme? Yksiöitä ja pieniä kaksioita tungetaan ovista ja ikkunoista alelaariin, kun ennen niistä sai taistella kynsin ja hampain? Ajan rahoitusneuvotteluun saa tuosta vain? Tilanne lienee vieläkin parempi jollei rahoitusta tarvitse laisinkaan?
On totta että myyjien ja ostajien ajatukset hintatasosta eivät vielä juurikaan kohtaa. Samalla tämä kuitenkin mahdollistaa arvaamattomuuden ja tilanteen epävarmuuden jatkumisen hyödyntämisen. Myönnän että olen varsin suoraviivaisella tarjousajattelullani hävinnyt joitain tarjousneuvotteluita ja toisekseen varmasti myös omalla ajattelumallilla missaan tiettyjä mahdollisuuksia. Olen myös mahdollistanut tarjousneuvotteluiden jatkumon myyjien kanssa mikäli he haluavat kohteistaan nopeasti eroon taikka muuttaa ajatustaan pyyntihinnan oikeellisuudesta. Kun ollaan totuttu tekemään kauppaa päivissä, niin viikot tai varsinkin kuukaudet voivat tuntua varsin raastavilta. Ennen puhuttiin lähes poikkeuksetta kuukausista, kun kohteet tulivat myyntiin, omakotitalokaupoilla jopa vuosista (tai ainakin yli vuodesta). Asuntokaupan matematiikka on tärkeää, varsinkin nyt kun luvut ovat aivan mullin mallin. Ei kuitenkaan sovi unohtaa asuntokaupan psykologiaa, hinta kun ei ole kaikki kaikessa.
Helteellä on hyvä pitää pää kylmänä ja muistaa nesteytys. Lomaillakin välillä voi ja seurattuihin kohteisiin voi palata myöhemmin ja alkaa poimimaan jäljelle jääneitä yksilöitä päivittäen omia laskelmiaan ja toisaalta psykologista puolta. Kilpailtuihin kohteisiin lienee turha koskea, toki omaa arviointikykyä voi haastaa välillä nostamalla mielenkiintoisesti hinnoiteltuja mielenkiintoisia kohteita. Kun on lompakko kunnossa ja pää kylmänä voi haaviin tarttua jotakin kultaakin kalliimpaa.
On kuitenkin hyvä huomioida ja muistaa FOMO (Fear Of Missing Out). Eli jossain kohtaa kun markkinaa on tarpeeksi seuraillut, ilman että on saanut mitään aikaan, saattaa tulla paniikki vastaan ja voi kelpuuttaa lähes mitä vain vähän sinne päin olevia kohteita. Joten siltäkin osalta on hyvä malttaa pitää pää kylmänä. Niitä aivan maagisimpia timantteja jos alun alkaen ryhtyy metsästämään voi joutua odottamaan pitkäänkin, joten itselleen kannattaa olla myös armollinen. On myös hyvä muistaa, että vaikka odottavan aika on pitkä, niin jos kassa on kunnossa, niin myös tilille saa aika pitkälti mistä vain korkoa.
Jäitä hattuun. Jäitä juomaan. Maltilla kartoittamaan tilannetta tarkemmin ja metsästämään niitä hyviä kauppoja. Luonnollisesti niitä maagisia kauppoja haetaan, mutta vähän armollisempi kannattaa laskelmissaan olla. Diili on aina parempi kuin ei diiliä. Muistaen että paska diili on kuitenkin aina paska diili. Määrä ei korvaa laatua ja toisaalta olematon määrä laatua = olematon tai ääretön määrä tyhjää.
Kesäkettu kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti