Omavaraisuus ja oma koti

Kovin usein iltapäivä- ja talouslehdistä saa lukea omavaraisuushaasteista ja taloudellisesta mielenrauhasta. Yleensä näistä puhuttaessa tarkoitetaan taloudellista omavaraisuutta, ei niinkään hard core versiota, kuten täysin ”off the grid” tai ”kasvatan omat ruokani” mentaliteettia. Yksityishenkilöiden talous, säästäminen ja sijoittaminen puhuttaa yhä enemmän ja tämä on hyvä asia. Täydellinen omavaraisuus on kuitenkin paljon haastavampaa kuin taloudellinen mielenrauha taikka FIREttäminen.

Varsinkin nyt koronan myötä näyttää maallemuutto taikka nurmijärvi-ilmiö nostavan jälleen päätään. En väitä ettäkö nämä ilmiöt syrjäyttäisivät kaupungistumisen kulttuuria, jossa halutaan asua oikeastaan kaiken lähellä. Suomessa kaupungissakin on yleensä oma rauha ja metsä lähellä, täällä kun ei ole miljoonakaupunkeja, eikä niitä ihan heti ole syntymässäkään. Oma koti ja oma piha ja vaikka perunamaa ovat kuitenkin eristäytymisten ja liikkumisrajoitusen myötä nostaneet kiinnostustaan. 

Ilmastonmuutos ei liene myöskään unohdettavissa oleva globaali ongelma. Oli tilalla sitten miten akuuttia muuta kriisiä tahansa. Ilokseni sain huomat #vuokranantajatapahtuma20 nostavan teemaa hyvinkin jalustalle, ilmastonmuutos oli kattavasti mukana. #vihreävuokranantaja voi hyvinkin olla tulevaisuudessa merkittävä kilpailuetu. Tottakai oma toiminta kertoo paljon, taloyhtiöiden kautta voi vaikuttaa enemmän myös muihin. Tässä on oikeasti voimaa ja vaikutusmahdollisuuksia.

Omakotitalo, tai varsinkin kokonainen kerrostalo, on kuitenkin aikalailla kaikkea muuta kuin omavarainen. Mistä sähkö tulee? No töpselistä tietenkin, hei daa! Joku kuitenkin tarjoaa tämän on the grid vaihtoehdon. Sama juoksevan veden ja jäteveden kanssa. Kaupunkien rakennusvalvonnat jopa rajoittavat mitä saat tehdä OMASSA kodissasi. Sama taloyhtiöissä. Et saa vapaasti kysymättä keltään rakentaa legoista taloasi vaikkapa legolinnan muotoon. Tai DIY asentaa kerrostalossa pyykinpesukoneelle vesipistettä eteiseen. Luonnollisesti tällä on myös hyvät puolensa. On monia asioita joita tarvitsee huomioida ja kaupunkialueella usein se kovaääninen vastarannan kiiski - naapuri - voikin olla ideoidesi ja laajennustesi suurin este. Naapurikateus kun yhä on suomalaisten arkea. Naapuri käräytetään verottajalle jos vain mahdollista, tyyliin maksan 150e, jotta naapuri menettää 100e. En ole koskaan ymmärtänyt tätä kulttuuria, mutta sitä valitettavasti tapahtuu. Aihe on valitettavankin tuore, kun ei siitä #kateuspäivä, verotietojen julkaisusta, ole tosiaan montaakaan viikkoa.

Olen jo jonkin aikaa seuraillut off grid palstoja niin youtubessa kuin blogeista. Nostan hattua jos Suomen olosuhteissa saa toteutettua edes oman asumisensa pääosin off the grid ja omavaraisesti. Tässä ajatusmaailmassani pidän taloudellista omavaraisuutta välietappina kohti täydellistä omavaraisuutta. Ei tarvitse elää askeettisesti, mutta voi elää tietoisesti. Olen jo tovin yrittänyt ajatella pintaa syvemmin ja ensimmäisessä okt kohteessani mm. laskenut sähkönkulutusta 50%. Toki olen aivan varmasti tinkinyt monesta asiasta mistä monet eivät ja toisekseen en ole laskenut tähän energiankulutukseen takkapuita. Nykyisessäkin uudessa töllissä (ostoprosessista aiemmin TÄÄLLÄ) olemme jo aloittaneet elämisen tehostamisen. Neliöitä piisaa, mutta se on ollut yllättävä plussa näin korona-aikaan. Energiankulutusta on ollut tarkoitus karsia vähintään 10%, mutta ennemminkin tutustumalla järjestelmiin sen sijaan, että leikitään liikaa. Vedenkulutuksen kanssa olen aina ollut poikkeuksellisen tarkka, kuten monessa muussakin asiassa.

En ehkä voi väittää pyrkiväni täysin omavaraisuuteen, jonkinlainen pyrkimys on kuitenkin taloudelliseen omavaraisuuteen ja sillä väylällä ollaan hyvällä mallilla. Olen kuitenkin vihreä vuokranantaja, joka tekee konkreettisia tekoja vain sanojen ja toiveiden lisäksi. Pyrin siihen omassa kodissani, kuin myös sijoitusasunnoissani ja erityisesti täten taloyhtiöissä. Talk the talk and walk the walk. 

Johdetaan esimerkillä ja tekojen kautta. #vihreävuokranantaja