Eihän se nyt aina näin mene. Välillä hidastelu kuitenkin kannattaa. Omakohtainen viimeisin esimerkki tästä lienee tuorein putkiremontti. 4meur hankkeesta -> 3meur hankkeeksi, sisältäen lämmöntalteenotot ja maalämmöt. Tuota hintaluokkaa muistan putkiremonttien olleen 11v takaperin (myönnetään että kohde oli vaikeampi jne).
Samoin taktinen hidastelu saattaa auttaa uusien hankintojen kanssa: kun tuntee markkinan ja seuraa kohteita voi myös hitaudella päästä hyviin kauppoihin (ostajan näkövinkkelistä). Pidempään myynnissä olleet kohteet yleensä happamoituvat markkinoille ja niitä jopa vältellään. Jollei alkuun hinnasta suostuta lainkaan tinkimään, voi tilanne muuttua varsin vauhdikkaasti, että kohteesta halutaankin eroon lähes hintaan mihin hyvänsä. Nykymarkkinassa näitä tilanteita on alkanut näkymään yhä enemmän ja itsellenikin näitä tilanteita on tullut vastaan. Alkuperäiset pyynnit vaikkapa 120te tasosta tippui 90te pintaan ja toisessa kohteessa 150te pyynti tippui lähemmäs 120te. Väittäisin asuntokauppojen lukumäärien kasvun olevan osittain sen ansiota. Eli myyjät oikeasti alkavat ymmärtää, että nyt on tultu jo melko reippaastikin alaspäin asuntokaupan kulta-ajoista ja ”toivotaan toivotaan”-ajatusmaailma aivan liian isolla hintapyynnillä ei vain kertakaikkisesti toimi.
Hosuminen harvoin auttaa. Yleensä se on jopa turmion tie. Jokin oleellinen voi jäädä huomiotta. Ja fear of missing out (FOMO) on sijoittajapsykologian yksi pahimpia vihollisia. Eikä se kivaa ole tuottojakaan missata poteroitumalla tai pohtimalla liikaa. Ymmärrän että sijoittaminen on parempi aloittaa ennemmin kuin myöhemmin, mutta läksyt tulee silti olla tehtynä. Ei niitä oppirahoja ole kiva maksella, koskaan. Ja onhan se asunto tai sijoitusasunto varsin merkittävä taloudellinen päätös, joten ei sitä ihan hetken mielijohteesta kannata hankkia. Onhan alan toimijat jo nyt tämän 3v laskumarkkinan aikana ja about samaisen 3v ”varoitelleet” nopeasta käänteestä ja ”vuosisadan ostanpaikka” junasta jäämisestä. Yhä edelleen lasketellaan…
Ei jäädä tuleen makaamaan ja jäädytä paikoilleen. Vaan reagoidaan markkinoiden muutoksiin ja tehdään yhä kotiläksyt huolella. Kyllä sitä silti voi tehdä nopeita, mutta informatiivisia päätöksiä. Aina varmuudella löytyy parempia diilejä ja joka ikistä pilkkua voi hinkata aivan loppuunsa saavuttamatta yhtikäs mitään. Hitaus tai oikeammin rauhallisuus on hyvä ja aivan eri asia kuin tekemättömyys. Ennen tili tehtiin ostamalla ihan mitä vain ja lähes hintaan mihin hyvänsä. Nousukaudella kaikki muuttui kullaksi, vaikkei kaikki olisikaan mennyt ihan putkeen, ja vaikka olisikin maksanut vähän ylihintaa. Nyt lähes kaikki muuttuu kullaksi, kun on malttanut odotella. Ostajan näkövinkkelistä markkinat ovat kivasti sulaneet alta ja myyjätkin ovat alkaneet heräämään päättömiin hintapyyntöihinsä.
Onko nyt ostonpaikka? Ehkäpä, kunhan kotiläksyt on tehty ja kriteerit täyttyvät. Onko pohja jo nähty? En usko, mutta eipä sitä kukaan tiedä varmuudella. Ja epävarmuus tulee aika varmasti vielä jatkumaan. Epävarmuutta voi myös ostonpaikoilla hyödyntää. Nyt on nimenomaan pelin ja tinkimisen paikka. Se että odottelu ja vitkastelu olisi aina toimiva tapa toimia on harhaluulo, mutta hosumisesta harvemmin lienee apua. Tietoisia, valistuneita nopeita päätäksiä voi tehdä ilman hosumisen hustlaamisen kulttuuria. Niin nopeus kuin hidastelu voivat olla valtteja oikein käytettynä. Kaikki tässä heti nyt hosuen ei ole erehtymätön tapa toimia, päinvastoin. Muistetaan välillä pysähtyä ja nauttia matkasta. Kiire voi odottaa.
Rento kiireetön kesäkettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti