torstai 8. helmikuuta 2018

Velkavivutusta

Kovin usein näkee mediassa kovemmankin luokan tietäjiä ja ammattilaisia, jotka nostavat asuntosijoittamista korokkeelle sen helppouden ja riskittömyyden johdosta. Mikään ei ole helppoa ja riskitöntä sijoitusmaailmassa, joten on hyvä olla tarkkana.

Erityisesti näiden ammattilaisten ja kokeneiden konkareiden kommentit vivuttamisesta (sijoittamalla myös lainarahaa) ja omanpääoman tuotoista pistävät miettimään. Veikkaan, että kautta aikain mikäli sinulla on ollut rahaa olet voinut sijoittaa niin asuntoihin kuin osakkeisiin ja saanut niihin leikkeihin myös lainarahaa. Nyt kun lainaraha on halpaa niin "kaikki" luultavasti haluavat sijoittaa myös pankin lähes ilmaiset rahat. No mikään ei ole ilmaista, mutta lähellä sitä mennään euriborkorkojen laahatessa negatiivisina.

Olen käynyt keskusteluja osakesijoittamisen vertaamisesta asuntosijoittamiseen useampaan kertaan ja myös molemmista näkövinkkeleistä. Olen tullut siihen lopputulokseen, että molempiin leikkeihin saa myös lainarahaa. Molemmissa leikeissä sijoituskohteen lainoitusarvot (vakuusarvot) heittelevät ja yleensä juuri riskipitoisuuden mukaan. Osakkeessa voi olla korkea osinko, paljon nousuvaraa ja samalla siinä voi piileä paljon riskejä. Samoin asunnoissa voi olla korkea vuokratuotto, arvonnousupotentiaalia, mutta yhtälailla siinä voi olla riskejä. Riskialttiimmissa kohteissa (niin osakkeissa kuin sijoitusasunnoissa) vakuusarvot voivat vaihdella paljonkin, aivan yhtäläillä kuin ns oikeat (käyvät) arvotkin.

Taantuma-alueelta voi saada hyvääkin vuokratuottoa jos löytää halvan kohteen ja saa siihen vuokralaisen ok hintaan. Myynti ja uudelleenvuokraaminen voivat olla nihkeitä operaatioita. Ei ole enää itsestäänselvää, että asuntojen arvo ennemminkin nousee kuin laskee. Veikkaan että nykypäivänä asuntojen vakuusarvot vaihtelevat aina (heikot purkukuntoiset homepommit) 0-85 (kuumat kasvukeskusten keskusta-alueet), toki poikkeuksiakin löytyy. 

Aivan yhtäläillä osakkeille voi saada lainavipua 0-85%, tai ehkä jopa ylikin. Moni osakevälittäjä tarjoaa luototusta jopa lähes yhtä löyhin perustein kuin pikavippifirmat ja korotkin voivat olla (vastoin kuin pikavippifirmoissa) jotain 0 ja 1% välillä. 

Kumpi on helpompaa ja järkevämpää vivuttamista niin kukin voi tahollaan päättää. Harva sijoittaa 100te osakemarkkinoilla yhteen osakkeeseen (no jollei hajauttaminen kiinnosta niin onhan se mahdollista). Toisaalta asunnoissa hajauttaminen jää samalla volyymillä aikalailla siihen yhteen 100te maksavaan (asunto-)osakkeeseen. Lainavivut voivat olla aivan vastaavat, samoin tuotot. Joten onko riskejä enemmän 100te yhdessä korissa (asunnossa) vai 100te useaan jaettuna (osakkeisiin)? 

Mikään ei ole koskaan niin mustavalkoista kuin väitetään, eivät ole minunkaan jutut.

Kettu kuittaa.

torstai 1. helmikuuta 2018

Back to basics, ceissi nro 5 ja koira

Puurot ja vellit, numerot ja kaikki lienevät jo sekaisin. No palataan kuitenkin omaan muistilistaani siitä, että miten kukin vuokrauskeikka on mennyt. Eli mennään ajassa muutama vuosi taaksepäin aikaan, kun vuokrasin sijoitusasuntoani ensimmäiselle vuokralaiselle jolla oli lemmikki.

Kyseinen lemmikki oli ja on sellaista rotua, että se voisi repiä varmaan minutkin helposti ja lyhyessä ajassa palasiksi. Muutaman kerran tämän mukavan koiran kuitenkin tapasin ja hän oli harvinaisen hyvin koulutettu ja hyvätapainen. 

Vuokrasin siistiksi remontoimaani kaksiota vähän jo sesongin jälkeen noin syys-lokakuussa. Käytin jälleen hyväksi kokemiani väyliä vuokraamiseen aina tori.fi palvelusta FB (facebook, jollei joku vielä tiennyt) huuteluun. Tori.fi "halutaan vuokrata"- osiolta löysin muutaman varteenotettavan kontaktin ja otin heihin yhteyttä ja sain itsekin suoraan muutamia yhteydenottoja. 

Kohteessa oli tiedossa, että putkiremontti on tulossa (kohde josta pidän putkiremonttikirjaa blogissani) ja kylpyhuone näyttikin siltä (alkuperäiskuntoisena, mutta hyvin hinkattuna), että tarpeeseen tulee. Tilanne ei siis jälleenkään ollut kannaltani mitenkään paras mahdollinen. Sain kuitenkin sovittua muutamia näyttöjä ja suurimmat kiinnostukset osuivat jostain syystä juuri putkiremonttia omista asunnoistaan evakkoon muuttaviin. Kalusteitakin minulla oli asuntoon tarjota, joten se oli varmasti siihen merkittävästi vaikuttanut asia. 

Olin kuitenkin kiinnostunut enemmän pidemmäksi aikaa asuntoa halajavista ja sainkin torin kautta yhteydenoton nuorelta mieheltä, että hän olisi kiinnostunut. Heti alkuun tilannetta tiukensi se, että hänellä oli lemmikkinä ihan kiitettävän kokoinen koira, mutta lähdin avoimin mielin liikkeelle. 

En pitänyt mitään yleisiä ruuhkaisia näyttöjä vaan parit pienemmät, lähes yksityisnäytöt. Vastailin näytöillä esille tulleisiin kysymyksiin, mutta nuori mies vaikutti kiinnostuneimmalta ja hän oli myös erittäin mukava. Työssäkäyvä opiskelija, joka oli tovin päästä valmistumassa. 

Olen harvinaisen tyytyväinen, että päädyin tilanteessa kokeilemaan kepillä jäätä vuokratessani hyväkuntoisen siistiksi remontoidun kaksion kalustettuna koiralliselle nuorelle miehelle. Kommunikointi oli helppoa, yhteydenpito vaivatonta, lemmikki ei tuottanut ongelmia ja vuokrasuhteen loputtua kaikki oli todellakin tiptop. 

Kiitän ja kumarran vuokralaistani koirankouluttajan taidoista, mukavuudesta ja siisteydestä. Plussaa myös hyvissä ajoin ilmoituksesta, että hän muuttaa pian omaan asuntoon. Mutta note to self! muista aina tarjota selkeämmin asunnon ostomahdollisuutta vuokralaiselle, varsinkin jos asia on mielessä käynyt. Sivulausemaininta taisi joku hetki vuokralaisen kanssa keskustellessa siitä olla, mutta ei se riitä tai ainakaan riittänyt. Tilanne olisi voinut päättyä harvinaisen eri tavoin. 

Tekemällä oppii ja mielestäni olen asunto- ja kiinteistösijoittamisen alalla päässyt paljon jo tekemään ja näkemään. Paljon toki on vielä opittavaa ja nähtävää, toki on myös asioita joita en haluaisikaan nähdä tai kokea...

Jatkossakin täytyy mennä yhtälailla avoimin mielin kohti uusia tuulia ja uusia tilanteita. Kyseinen vuokralainen on kuitenkin itselläni ollut lähes niitä parhaimpia, siinä ja siinä kiilaako ykköseksi vai kakkoseksi. Noin kaksi vuotta hän asunnossani viihtyi, kunnes löysi oman asunnon. Vuokralainen vuokrasuhteen lopussa tilannetta harmitteli, mutta sanoin, että enköhän minä pärjää. Jollei taidolla niin tuurilla... Tai jotain sitä rataa... Ja tuurilla tuosta tilanteesta jatkettiinkin, mutta palataan siihen toiste.

Vuokranantajakettu kuittaa.