Halpa harrastus vai piin kovaa businesstä?

Ei asuntosijoittaminen koskaan liene ollut mikään ihan halvin sijoitusmuoto saatikka harrastus. Hankinnat yleensä 6 numeroisia summia tai vähintäänkin 5 numeroisia. Mitäköhän sitä itse tässä tönöprojektia muistellen mahtaa olla sellainen 5 numeroinen kuluviikkokin ihan normaalia, eikä ihan millään pelkällä ykkösellä alkaen. Mahtoikohan olla itsellä sellainen päälle 20te viikossa tähän mennessä ennätys. Kyseessä siis tönöprojekti johon voi tutustua tarkemmin TÄÄLLÄ ja kuluina mm. 

• Putkityöt
• Vesi-ilmalämpöpumppu
• Keittiö ja osa kodinkoneista
• Kph materiaalit

Ja onhan sitä tullut oltua mukana myös useampien miljoonien taloyhtiöremonteissa. Niissä onnekseni kulupuolella on ollut useampikin jakaja. Viimeisimmässä tulevassa olevassa putkiremonttihankkeessa itse jopa haen nykymarkkinatilannetta hyödyntäen hankesuunnitelman hinta-arvioihin nähden sellaista puolen miljoonan euron säästöä jahka yhtiö nyt vain pääsisi asiaa kunnolla edistämään. Jahkailu on valitettavan yleistä taloyhtiömaailmassa. Markkinatilanteen hiljaisuus kannattaa hyödyntää ja onhan se varmasti monelle tekijälle ihan kiva saada porukkaa pidettyä töissä sellaisella 4 miljoonan euron hankkeella.

Isojen asioiden äärellä on siis tullut oltua ja yhä edelleen tulee oltua. Toisille asuntosijoittaminen voi siis olla harrastus, mutta harvemmin se halpaa on. Itse tekemällä toki voi säästää ja voi paljon vaikuttaa myös tuottopuoleen. Yhtälöt on muokattavissa lähes millaisten tähtien asentoon. Onhan tämä itsellenikin varsinainen henkireikä kun paljon pystyy tekemään itse. Nykyisellään aikaisempaa lähes pelkästään DIY mentaliteettia vähemmän kuitenkin. Olen oppinut päästämään irti, delegoimaan osaavammille ja vapauttamaan omaa aikaani. Edellä mainituissa yhä on tekemistä kaikissa, mutta alkuun on jo päästy. Mutta onhan se välillä ihan hauskaa vetästä lekalla seinää matalaksi.

Kovaakin pisnestä tästä siis saa ja rahan saa usein töihin tekemään lisää rahaa. Eikä siinäkään asuntosijoittaminen ole mikään poikkeus. Nykyisellään ostoissa toki on entistäkin enemmän suositeltavaa harjoittaa vakavaa harkintaa ja laskuharjoitusten ja eri skenaarioiden pyörittelyt. Tuottoja saa tehtyä, velkavivulla vi(t)vuteltuna sitäkin enemmän. Omalla tekemisellä ja hyvällä pohjatyöllä voi myös vaikuttaa paljon tuottopuoleen ja omalla persoonallaan voi myös vaikuttaa vuokrattavuuteen. Persoonallisuus ja positiivisessa hengessä erottautuminen siitä pahamaineisesta ”vuokranantajamassasta” voi mahdollistaa mm. pidempiä ja uskollisempia vuokralaissuhteita. Ihmisiä kun ollaan ihmisille niin sillä voi saada ihmeitä aikaan. Kyseessä voi olla niinkin pienet asiat kuin:

• joustavuus (kuten vuokravakuus, muuttopäivä, kesävuokra tms)
• kuuntelu ja keskustelu
• ymmärtäminen ja ongelmanratkonta

Summa summarum: asuntosijoittaminen EI siis ole halpa harrastus eikä pelkkää kovaa businestä. Sopiva yhdistelmä kovaa ja leppoisaa tekemistä vie yllättävän pitkälle ja pitää myös mielen virkeämpänä. Tuottoja on mahdollista päästä takomaan, mutta ihan halvalla tai helpolla ei nekään tule.

Kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.

Riippumaton vuokranantaja

Jos iglulumilinnojakin vuokraillaan airbnbssä niin miksei riippumattoelämystä yhtälailla?

No ehkei oheinen ajatus ollut tämän jutun juoni, mutta nykymaailmassa ilmeisen varteenotettava vaihtoehto. #Asuntosijoittaminen ja #vuokranantajuus ovat itselleni eräänlainen harrastus. Se on kuitenkin ollut aina varsin vakavaa, merkitsevää ja samalla palkitsevaa ja tuottoisaa. On totta että se yhtäaikaa vapauttaa, mutta samalla myös kuormittaa. Asuntosijoittaminen on kuitenkin niin paljon muutakin kuin laskimen ja paperien pyörittelyä. Se on niin fyysistä ja käsin kosketeltavaa, kun oman kädenjälkensä pääsee näkemään. Samalla se on lisätulovirran lähde, keino turvata tulevaisuuden tulovirtoja ja lopulta taloudellisen vapauden mahdollistaja. 

Onhan se ensisijainen tavoite nimenomaan se taloudellinen hyvä ja lisä. Lopulta se voi jopa mahdollistaa sen riippumattomuuden, että voisi valita suuntaansa vähän vapaammin. Sanotaan, että raha pyörittää maailmaa ja se pitkälti lienee totta. Rahaakin tärkeämpää valuuttaa lienee kuitenkin aika. Aika on jopa se rajatuin resurssimme, jota ei saa eikä voi ostaa lisää. Toki rahalla siihenkin (kuten hyvinvointiin jne) voi vaikuttaa aivan eri tavalla. Eli mikäli et murehdi rahasta niin et murehdi luultavimmin monesta muustakaan asiasta. Rahalla ei ehkä siis saa onnea, mutta kyllä se elämää helpottaa.

Varallisuuden kerryttäminen on huomattavasti hankalampaa kuin sen hassaaminen ja polttaminen. Kävin juuri hiljattain keskustelua, että kyllähän rahaa saa palamaan ihan lähes niin paljon kuin vain haluaa. Suomalaiseen luonteeseen onneksi kuuluu ehkä ennemminkin leveilemättömyys ja Roope Ankkamainen säästeliäisyys kuin tuhlaileva pröystäily.

Eipä sitä ehkä itselläkään koskaan ole tarvetta varallisuutta suorastaan polttaa. Tyypilliseen suomalaiseen tyyliin olen varsin pihi, vaikka en nykyäön enää läheskään samaan tyyliin kuin ennen. Olen oppinut elämässä arvostamaan erilaisia asioita kuten:

• mielenrauha
• läheiset
• terveys
• helppous ja huolettomuus
• Riippumattomuus

Mitä sitten riippumattomuudella ajan takaa? Oikeastaan sitä, että voin taloudellisesti muista lähes kokonaan riippumatta toteuttaa toiveitani ja elämääni, kuten haluan. Väittäisin asuntosijoittamisen matkani tähän mennessä jo mahdollistavan sen, että voin melko vapaasti toteuttaa itseäni, muista riippumattomana. Tottakai perhe ja läheiset kytkeytyvät vahvasti minuun ja kokonaisuuteen. Samalla ehkä perhe ja läheiset ovat nimenomaan se ydin: aikamme on rajallista täällä eikä sitä voi myöhemmin ostaa lisää. Täten on parempi elää nyt kuin ehkä sitten joskus myöhemmin.

En väitä että voisin vetää elämän ihan lekkeriksi ja överiksi. Eli en voi viikoittain vaihtaa hienoa autoa tai vain lähteä matkaamaan maailmaa ympäri yksityiskoneella. Tarkoitan että voin elää varsin hyvää elämää varsin hyvän aikaa mistään tinkimättä ennen kuin tarvitsee tehdä toimenpiteitä, jotta en loppumetreille saakka joudu aina pyöräyttämään exeliä kaikkien hankintojen tai muiden muutosten osalta.

Riippumattomuus merkitsee itselleni erityisesti:

- Vapautta valita

- Olla siellä missä haluan ja missä tarvitaan

- Mahdollisuutta viettää enemmän aikaa perheen parissa

Ja mikäli vain haluaa heittäytyä riippumattoon tuulen keinuteltavaksi, niin silloin pääsee varsin konkreettisesti näkemään, että mihin rahkeet riittää. Aina on mahdollisuuksia ottaa askeleita taaksepäin. Onhan sitä itsekin omaa taloudellista kyvykkyyttä tullut testailtua milloin treenisapattivapailla ja/tai opintovapailla, jolloin tuloilla ei ole päätä huimattu. Ne olivat varsin opettavaisia kokemuksia ja kaikista matkoista on selvitty aika kuivin jaloin.

Riippumaton kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.