Taloudellisen riippumattomuuden riippuvuusdilemma

Kesälomakausi lähenee loppuaan (itsehän olen vielä lomalla), mutta toisaalta niin monia yhä se riippumaton elämäntapa ja sen jatkuminen houkuttelisi. En viittaa vain puiden välissä riippumatossa kellimiseen, vaan myös taloudelliseen riippumattomuuteen. Olisihan se ihan miellyttävää määrätä omista päivistään aika vapaasti itse. Eli käytännössä lomailee silloin kun huvittaa tai tekee töitä silloin kun huvittaa. Taloudellinen riippumattomuus puhuttaa yhä ja on edelleen monille tavoiteltava asia. Ehkä puhuttelevin asia siinä on se: vapaus. Töitä tehdään kun tehdään tai jos tehdään. Mitä riippumattomuus tarkoittaa tai miten täydellistä riippumattomuuden tarvitsee olla, tulee myöskin ymmärtää ja toisaalta myös itse määritellä.

Jotta voit saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden, mitä se nyt kullekin tarkoittaa, tulee yleensä luopua jostain. Mitä tämä sitten tarkoittaa, niin erityisesti varhaisessa vaiheessa usein edellytetään:

• Isoa säästämis/sijoitusastetta. Pääsee nauttimaan nykyisyyden sijaan korkoa korolle efektin avulla isommin myöhemmin.
• Ajallista panostusta (poissa muualta). Tai ainakin tarkempaa kalenterinhallintaa, että mihin (mielellään tuottavaan) aikaansa haluaa käyttää. Self-help, podcastit ja sijoituskirjallisuus vie aikaa. Aivopuurollekin ja omalle vapaalle ajattelulle kannattaa antaa tilaa. Korvanapeissa ei kannata aina olla 1,5  nopeuskertoimella meneillään täyttä asiaa, vaikka sen miten kuvittelisi vievän nopeutetusti eteenpäin.
• Sosiaalisen verkoston valikoivuutta. Huvi ja vapaa-aika muuttuu ja aikaa usein halutaan viettää samanmielisten kanssa. Kaveripiiritkin helpolla muuttuvat.
• Rahallista panostusta ja oppirahojen maksamista matkanvarrella. Raha ja psykologia on oikeasti mielenkiintoinen kokonaisuus tai parivaljakko. Rahasta oppii paljon, itsestään vieläkin enemmän. On myös hauska ajatella että taloudellinen riippumattomuus edellyttää (välillä isostikin) rahallisia panostuksia.

Ohessa nyt muutamia nostoja, joita matka taloudelliseen riippumattomuuteen yleensä edellyttää. Ja mitä enemmän aihetta ja sen ympärillä pyöriviä julkaisuja seuraa, sitä enemmän ymmärtää, että kyseessä on aika isosti elämäntapa. Se ei ole oikotie onneen vaan itseasiassa tärkeysjärjestysten asettelua.

Tein tässä hiljattain itsekin muutamia yövuoroja erääseen asuntoprojektiin liittyen. Ja muutoinkin projektiin meni melkolailla aikaa. Muu perhe oli mökkeilemässä ja olisin aika vapaasti voinut käyttää aikaani, mutta tekemistä riitti. Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu voi siis tarkoittaa jopa melkoisia riippuvuussuhteita tai asioista luopumista. Toki aikaansa kannattanee ensisijaisesti käyttää tehokkaasti ja varmasti nuokin projektiini käytetyt tunnit olisi voinut (ja luultavimmin tullutkin) käytettyä hölmömmin. 

Se että taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu olisi jotenkin ihailtavaa lienee harhaa. Matka on valintoja täynnä ja priorisointi on suorastaan pakollista, monista asioista joutuu luopumaan, erityisesti vapaa-ajastaan. Hyvänä puolena lienee itsestään oppiminen, hötön ja täydellinen tekemättömyyden ja välinpitämättömyyden karsinta (niihin vain ei ole varaa). Itse taloudellinen riippumattomuus lienee ihailtavaa, mutta sitä matkaa sinne päästäkseen ja niitä ”uhrauksia” - tai miksi kukin sitä voisi kutsua - ei sovi unohtaa. 

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu alkoi itselläni jo joskus hyvin varhain. Olen aina ollut pihi, joten tietynlaisesta ylikulutuksesta luopuminen on tullut kuin itsestään. Enemmän on vaatinut totuttelua ettei jokaisen sentin vahtiminen ole välttämättä lopulta sitä oman ajan arvokkainta käyttöä. Välillä laadusta kannattaa maksaa ja asioita voi delegoida. Kaikkea omaa aikaa ei myöskään kannata myydä saadakseen enemmän, varsinkaan alhaiseen hintaan. Aika lienee arvokkain valuuttamme ja omien läheisten kanssa vietetyn ajan arvoa ei voi rahassa mitata. Perinteikkäästi myymme viitenä päivänä viikossa 8h päivässä työtä tekemällä. Joskus työuran alussa tuli tehtyä vielä siitäkin huomattavasti pidempiä päiviä ja useampia kertoja viikossa. Silloin oli vielä aikaa, nykyään aika on sitä kovinta valuuttaa. 

Elämä ja prioriteetit muuttuvat. Ymmärrän täysin taloudellisen riippumattomuuden houkuttelevuuden. En kuitenkaan usko, että läheskään kaikki ymmärtävät taloudellisen riippumattomuuden hintaa (kukin määritelköön itse sen mittarin). Asuntosijoittaminenkaan ei ole oikotie riippumaton syleilyyn. Onhan tässäkin varsin riippuvainen mm.,; vuokralaisista, taloyhtiöistä, veroista ja velkojista…. The lista voisi vaan jatkua. Onko jotakin aidon oikeasti passiivista tuloa - ei varmaan ainakaan täysin all inclusive mallista, jossa siis kaikki vain päätöksenteon jälkeen toimeisi suoraan automaatilla. Samalla noudattaen aina muuttuvaa suunnitelmaa. Aivan: aina muuttuva vaatinee jotakin toimenpiteita, aivan kuten itse päätöksentekokin.

Aihetta voisi väännellä ja käännellä vaikka ja kuinka, ei kuitenkaan hypätä ihan nyt niin syvälle. Uusimman projektin pikkutouhutuntien aikana kuitenkin asiaa tuli alettua vilkuilemaan hitusen eri silmin. Yhä avoimin ja tavoitteellisin silmin, mutta ehkäpä vähän kriittisemmin. Tavoitteet ja keinot niihin pääsemiseksi vaativat varsin kriittistä tarkastelua. Sijoittamisen puolella on kuitenkin varsin totta, että varhain alotetut toimenpiteet kantavat korkoa korolle tyylisesti aina enemmän ja enemmän hedelmää matkan jatkuessa. Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa.

Riippumaton ”uhri” ja kesäkettu kiittää, kuittaa ja kumartaa jälleen.

Exitplan pitoon

Tämän voisi suoraan kääntäen lukea: exit ei toteutunut, jää pitoon. Samalla kuitenkin exitplan lähinnä siirtyi 7 vuoden flippikohteen tyylisesti (aiheesta aiemmin enemmän TÄÄLLÄ). Syitä ja muutoinkin uusinta casea pureskelen tässä kirjoituksessa enemmän. Hienoiseen hiljaiseloonkin blogin osalta on syynsä ja palataampa luultavimmin siihenkin tässä kirjoituksessa.

Pitkästä aikaa (ja lomakausikaan ei ole tekosyy) tuli blogikirjoitteluun enempi taukoa. Kuten aiemmassa ”Asioilla on tapana tapahtua kaikki samaan aikaa” - blogissakirjoituksessakin aiheesta kirjoittelin, niin nyt osui aika monta asiaa samaan väliin. 

Ostin noin 9kk sitten uusimman sijoitusasuntoni ja silloin sen kanssa oli paljon pelivaraa eikä mitään kiirettä. Sittemmin kuitenkin, kun ajalla on tapana juosta varsin lujaa, niin kaikkein kiireisintä aikaa kohteessa ovat olleet viimeiset 2kk tai oikeammin 2 viikkoa. Maailma piti saada valmiiksi hyvissä ajoin, mutta eihän se niin mennyt. Alun kiireettömyys ja ”suunnitteluaika” oli aivan turhaa ja käsittämättömästi aivan liian pitkä. Vaikka aikaa oli ”varsin runsaasti” oli kyseesssä kuitenkin isommin saamattomuus tai laiskuus. En usko että aikataulukaan ihan alunperin oli itselleni uskottelemani ”kesän sesonkiin valmiiksi”. Ja sen ”sesongin” käsitekkin ehti alkukesästä muuttua vielä suhteellisen loppukesään. Markkina lähinnä eli neppailun aikana alaspäin, joten sen osalta kiirettä ei ollut. Tekosyinä voi pitää niin markkinan alakuloisuutta, muita kiireitä ja ehkä elämäni sairastelupisimmät pätkät.

Itsestään oppii aina uutta ja olen ehkä aina luottanut liikaa tuuriin. Sama pätee niin kohteiden hankintaan, vuokraamiseen ja välillä kohteista luopumiseen. Olkoonkin että kaikki sijoittajat tarvitsevat tuuria ja kukin voi omalla tekemisellään tuuriinsa vaikuttaa. Kaikkea ei todellakaan ratkaista pelkällä exelillä tai pelkästään ”hustlaamalla”.

Sitten itse case harjoituksen pariin: ostin syksyllä 2023 ison yksiön, joka oli ollut kiikarissani aiemmin ja joka lopulta päätyi hintahaarukkaani. Nykymittapuulla kyseessä voisi olla tilava kaksio. Layout on toimiva ja erilliseen keittiöönkin mahtui lisäyksenä astianpesukone ja sinne mahtuisi vielä aamiaisnurkkauskin pienellä pöydällä baarijakkaroineen. Miinuksena tosiaan oli alkuperäiskuntoinen kylpyhuone ja täten jokusen vuosien säteellä tuleva putkiremontti. Vuotava kylpyamme oli vaihdettava, joten täydellisen kalliin kph remontin sijaan päädyin taloyhtiön kanssa suihkukaappiin. Samalla mahdollistui pyykinpesukone kylppäriin, joten tonnin freeshauksella ihan hyvää lisäarvoa täydellisen 5 numeroisen revittelyn sijaan. Taloyhtiökin tuli kuluissa kivasti vastaan, koska tosiaan kylpyamme vuosi ja olisi vaatinut jotakin kikkailua jokatapauksessa ja toisekseen sain kuvailtua fresshaamista jokseenkin inhimilliseksi.

On totta että putkiremontin peikko lienee omankin ostohinnan varsin iso määrittelevä tekijä, isomman freeshausremontin lisäksi. Varmasti sama pätee yhä. Miksi kuitenkin pyrin ensisijaisesti exit suunnitelman toteutukseen on, että kohde saattaisi houkutella tiettyä ostajakuntaa opiskelijakaupungin ytimestä vastaremontoituna. Toisekseen taloyhtiössä on vireillä lisärakentamishanke, jolla yhtiön mukaan onkin tarkoitus osittain rahoittaa putkiremonttia. Ne kuitenkin on hankala ostajan arvomäärittää, mutta on se kuitenkin enemmän mahdollisuus kuin uhka. Siitäkin syystä itselläni on varsin iso bäkupplan pitoa ajatellen, koska loppukesästä opiskelijasesonki virtaa yhä ihan kivasti ja toisekseen putkiremontti- ja lisärakentamishankkeet ovat auntosijoittajan taipaleella varsin arvokkaita oppiaskeleita. Ja putkiremontin osalta on vielä lisämahdollisuus hiljaisena rakennusaikana saada edes jossain määrin kustannuksia inhimillistettyä, koska tekijöitä lienee ihan eri tavalla miljoonien putkiremonttiurakkaa, kuin vaikkapa 3 vuotta takaperin.

Monelle putkiremontti on enemmänkin uhka kuin mahdollisuus, mutta oma kokemukseni on opettanut muuta. Kaikki mahdollisuudet kannattaa kääntää ja myös 7 vuoden asuntoflippini kanssa putkiremontti nosti asunnon arvoa periaatteessa täysimääräisesti. Putkiremontoitu kohde lisää kiinnostusta ja kuin myös hintaa. Eikä 7% tuottoprosenttiin kykenevä kohde kasvukeskuskolmion yliopistokaupungin keskustasta ole lainkaan huono pitokohde. Siinä melko hyvinkin voi odotella putkiremonttia, vuokraillen kohdetta. Putkiremontin jälkeen tuottoluvutkin kääntyvät, mutta samalla saa nähdä lisärakentamisprojektin etenemistä (ja toivottavasti toteutumista) ja toisaalta myyntiäkin ajatellen houkuttelevuuden kasvua.

Näillä näkymin siis näyttää vahvasti siltä, että exitplan menee vahvasti pitoon. Kohteessa olisi paljon potentiaalia ja hyvää ostajaakin ajatellen (enhän siis ole laisinkaan puolueellinen kantani kanssa), mutta ymmärrän myös varjopuolet. Pitosuunnitelma kuitenkin tuo vahvaa kassavirtaa erittäin kysytyltä alueelta. Hallinnollisella puolella vaadittaneen vähän aktiivisuutta taloyhtiön suuntaan, jotta pääsee niin tulevien hankkeiden näköalapaikoille, kuin myös saa vähän omaa osaamistaan parannettua. Oppimisennälkä kun ei koskaan lopu. 

Usein kirjoitan varsin ”go with the flow” mentaliteetilla, joka ehkä näkyy tyylissäkin, niin hyvässä kuin pahassa. Kirjoitusprosessini kuitenkin vaatii sen verran rutiineja ja toisaalta prosessoitua aikaa, jotta kirjoittamisen ”laatu” säilyy. Tästä syystä viimeisen vähän päälle kuukauden aikana olen lähinnä kirjannut ylös aihioita ja kirjannut niitä varsinaisia ”ajatuksenvirtoja” ylös. Panostukset ovat olleet suurempia muilla rintamilla. Eli ihan täysin toimeliattomuutta ei tämäkään pätkä ole blogirintamalla ollut. Hyvää inspiraatiota on tullut niin oman sijoittajaminän tutkinnan kautta kuin flippiprojektin ”yövuoroissa”. 

Kesäkettu pitkästä aikaa jälleen kiittää, kuittaa ja kumartaa.