Osta iso ja asu vain osassa itse. Tämä ei nykysuomalaiseen mentaliteettiin tunnu istuvan. Lähes kaikki (mediat mukaanlukien) suorastaan huutavat pienten asuntojen perään. Lienee totta, että kasvukeskuksissa asunnoista on pulaa. Lienee myös totta, että yksin asuvien talouksien lukumäärät ovat kasvussa. Joten lienee totta, että eniten houkuttelevat pienet asunnot, yksiöt ja kaksiot. Kysyntää pienille asunnoille selkeästi on.
Miniyksiöt ja kaksiot ratkaisuina tuntuvat vain kovin suppeilta. Neliöhinnat ja kilpailu on kovaa. Hyvästi lasten syntyvyys ja tervetuloa mielenterveys- ja parisuhdeongelmat. On totta että rapakon takana "suuressa maailmassa" mennään turhankin jättimäisillä neliöillä ja 300m² asunnot 7 wc + 4 vaatehuoneen kera tuntuvat liiallisilta. Kovin usein käytännöllisyyttä löytyy muunneltavuudella: kellariin taikka autotallin yläkertaan voi ottaa vuokralaiset, jotka auttavat asuntolainan maksamisessa. Parhaimmillaan vuokralaiset maksavat asumiskulut. Todelliset vuokranantajat muuttavat itse miniasuntoon ja vuokraavat paremmat osat muille. Kulujen ja lainanlyhennysten jälkeenkin voi kassavirta jäädä positiiviseksi.
Samaa voi hyödyntää myös Airbnb:n muodossa. Astetta tuottohakuisemmat vuokraavat kämpän ja laittavat sen Airbnb:n kautta vuokralle. Tällöin asunto ei sido omaa pääomaa ja lyhytaikaisella vuokraamisella voi päästä pitkäaikaisvuokraamista huomattavastikin parempiin tuottoihin. Toki kääntöpuolena on myös riskejä tyhjistä päivistä taikka viikoista, jolloin kassavirta voi kääntyä nopeastikin miinusmerkkiseksi. Ajatuksena lieneekin saada Airbnb kautta parempaa tuloa kuin itse joutuu pidemmästä vuokrasopimuksesta johtuen maksamaan.
Kokonaisia kerrostaloja ei ehkä suomessa osteta ja asuta itse siinä pienimmässä ja vaatimattomimmassa kämpässä, kuten suuressa maailmassa Yhdysvalloissa. Verovapauksien ja hyötyjen osalta USA vie voiton. Siinä mielessä ymmärrän ettei ison maailman menoa ole täysin kopioitavissa Suomen perähikiälle. Paljon opittavaa kuitenkin löytyy.
Keskustelua asuntojen muunneltavuudesta on jo avattu, mutta vauhtiin se keskustelu ei ole vielä päässyt. Kolmiosta voisikin teettää pari pienempää asuntoa. Ison omakotitalon voisikin jakaa kahtia, välillä se voi jopa alunperin olla ollut paritalo. Omakotitalon voisi jopa jakaa osakkeisiin tai/ja huoneistoihin. Ostaisinko oman ikuisuuskotini (eng. foreverhome) ajatuksena, että kun talo jää suureksi ja jälkipolvi ei halua siellä jatkaa, voisin purkaa tönön ja rakentaa tilalle vaikka rivitalon. Nämä eivät todellakaan ole poissuljettuja vaihtoehtoja, sääntösuomi toisaalta tuo omat hidasteensa.
Myönnän, että itsekin arvostan omaa rauhaa ja jo nuorena ostin itselleni ensiasunnokseni omakotitalon. Oma piha, ei jaettuja seiniä, lattioita taikka kattoa. Nuoren miehen ajatusmallissa se oli mitoitettu ikuisuuskodiksi, mutta ei se oikeasti sitä koskaan ollut. Ajatusmallini mukaan se yhä on ikuisuussijoitus, ehkä myöhemmin siellä asun vielä uudestaan ennen vanhainkotia.
Oma talo lienee yhä suomalainen unelma vaikka halutaankin olla kaupunkien sykkeessä ja palveluiden äärellä. Suomalainen ei kuitenkaan helpolla jaa omaa, Airbnb on yhä monille suuren kynnyksen takana (itseni mukaanlukien). Vaikka saisin 500e lisätuloa joka kuukausi, en silti haluaisi jonkun muun pyörivän omassa asunnossani, tai edes osassa sitä. Suomalaisten haavetta kaukaisempana ratkaisuna näen 35m² (tai alle) kaksiot ja/tai miniyksiöt. Auttanevat ensihätään, mutta entä sen jälkeen? Voittajina saattavat aivan yhtä hyvin olla asuntohakkerit, asunnot ovat monipuolisia ja muunneltavia.
Kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.
