Mitäs ihmettä sitä tuli taas tehtyä

Joulu on aina hyvää aikaa pysähtyä vatsan viereen sohvalle pötköttämään miettien syntejä ja syviä. Vuosi on mennyt jälleen varsin vauhdikkaasti ja lopputulemana herää kysymys: 

Mitäs hittoa sitä tuli taas vuosi tehtyä?

No eipä juuri mitään, mutta silti vähän kaikkea. Vuosi on jälleen mennyt samaa ripeaa tahtiaan ja kuluneesta vuodesta on pakko sanoa, että vauhtia ja erikoisia tilanteta on matkalle mahtunut. Kaikki muutkin elämän osa-alueet ovat vieneet mukanaan, mutta myös asuntosijoittamiseen on tullut käytettyä aikaa enemmän kuin aiempina vuosina.

• Vuoden 2020 ensimmäisen sijotusasunnon myynnistä poikineet varat on tänä vuonna laitettu poikimaan mm. muutamaan autopaikkaan ja yhteen pikku ”projektiin”. 

Autopaikkavuokranantajuus tai -sijoittaminen on aika omanlaisensa eläin. Vaivaa vähintään yhtä paljon kuin asunnoissa, mutta viivan alle euroja jää melkolailla vähemmän. Ihan sama vaikka prosentit olisivat kohdallaan. Yksi asunto voittaa mielestäni 10 autopaikkaa sijoituskohteena 6-0. Muutaman vuokralaisenkin ehdin niiden osalta pyöräyttämään ja pari paikkaa päätyi lopulta uusiin käsiin. Tuotoille ja tuntipalkoille siinä pääsi ja parhaana puolena oli, että hyötyjiä oli useampia kuin yksi, eli ei vain minä.

Projekti TÖNÖ (koodinimi Tönö nimellä blogissa aiemmin TÄÄLLÄ) on kuitenkin tämän vuoden merkittävin hankinta ja panostus. Se on myös vienyt ylivoimaisesti eniten aikaa. Kyseessä on siis lyhyesti ja ytimekkäästi omakotitalon remontti, jonka tavoitetila myydä kuumaan markkinaan tai laittaa vaihtoehtoisesti vuokralle. Kumpi vain nyt sattumalta toimii paremmin. Exit suunnitelmia on täten useampia kuin yksi tai edes kuin kaksi. ”Pieni” projekti oli ajatuksella ”korona ajan puuhaa” ja onhan se usein salitreenistä käynyt. Täysin DIY projekti ei ole kyseessä sillä lähipiiri auttaa aivan valtavasti, vaikka sekin paljon on tee-se-itse mentaliteetilla tekemistä.

Ja ei

• Projekti ei toteutunut maaliin n. 6-8kk aikatavoitteessa. Tosin ymmärsin tavoitteen mahtipontisuuden
• Projekti ei ole pysynyt täydellisesti budjetissa, mutta ei nyt huonostikaan ole - ainakaan vielä - mennyt
• Projektin rauhoittaminen ja suosiolla aikataulun venyttäminen yli vuoteen ei ole pelkästään helpottava asia
• Projektin venyminen ei ole välttämättä lainkaan huono asia. Mm. hintadataa on tullut paremmin esille, materiaalivalinnat ja kalusteet on voinut bongata edullisemmin. Erilaisia ratkaisuja voi pohtia kunnolla (ja myös aivan liikaa).

Olen luonnollisesti seuraillut markkinaa, kohteita, loputonta somea ja kilpailukenttää. Tönö ei siis vie kaikkea aikaani ja toisaalta siihen liittyy niin moni asia, että senkin kautta tulee seurattua markkinaa ehkä vieläkin monipuolisemmin. Uskon yhä kuuluvani asuntosijoittajana vähemmistöön seuratessani:

• Kaavoitusta ja aluesuunnittelua
• Oikeustapauksia
• Käyväni aktiivista ja molemminsuuntaista keskustelua kohteiden naapurien kanssa
• Sähkö- ja IT ratkaisuja
• Varsin syvällisesti verotuskäytöntöjä ja -vähennysmahdollisuuksia
• hyödyntäen tukimahdollisuuksia niin omissa kuin taloyhtiöiden projekteissa (#energiaremontti)

Vuoteen on mahtunut myös paljon muuta niin Tönön kuin autopaikkojenkin lisäksi. Yksiössäni mm. vaihtui vuokralainen kahteen kertaan (case semilyhytaikainen vuokraus kirjoitukseen TÄÄLTÄ) ja kolmiossani vaihtui vuokralainen kertaalleen. Eli perinteistäkin asuntosijoittamista vuokranantajuuden kera vuoteen on mahtunut. Asuntosijoittaminen on passiivinen sijoitusmuoto? Mietitäämpäs uudestaan… Monasti asuntosijoittaminen saattaa käydä jopa työstä, monelle se lienee jopa tavoite? Ja yleensä asioilla on tapana sattua ja tapahtua juuri samanaikaisesti: useampi vuosi voi mennä, kun juuri mitään ei tapahdu. Toisena vuonna voi vaihtua kaikki vuokralaiset samaan aikaan ja useampaan kertaan, kohteita pitää remppailla ja uusiakin tulee hankittua. Asuntosijoittaminen voi olla tylsää, mutta harvemmin se sitä on.

Tönölläkin on tullut useampaan kertaan mietittyä, että mitäs hittoa nyt tuli tälläinenkin hommattua. Hauskaa on silti ollut ja eristäytymistäkin voi harjoittaa paremmin tyämaalla hyötyliikunnan parissa kuin pitkin maita ja mantuja. Ja tulihan tässä vuoden aikana muutamia asuntosijoitus- ja sijoitusyhtiökuvioitakin konsultoitua.

Ensi vuonna sitten ehkä entistä isompaa vaihdetta silmään, projekteja maaliin ja verkostot kunnolla vesille.

Jouluntäytteinen kettu kuittaa.

Asuntosijoittajan monet kasvot

Parasiitti - asuntosijoittajan yksi tuoreimpia ja ehkä mieleenpainuvimpia nimityksiä. Ja on totta että välillä asuntosijoittajan on oltava itsekäs, ahne, verenimijä, jotta voi jatkossakin tarjota mahtavia koteja mahtaville vuokralaisille. Asuntosijoittaminen ei kuitenkaan ole hyväntekeväisyyttä, mutta harvemmin asuntosijoittajatkaan tarkoituksella ovat ilkeitä vuokranantajia. Se voi olla varsin lyhyt ja kivikkoinen tie. Hyviä tuottoja voi tehdä ja samaan aikaan olla jopa miellyttävä ja fiksu.

Itsekäs on oltava, jotta se oma paletti pysyy kasassa. Pahimmillaanhan vuokranantajan kaatuminen vaikuttaa useammankin vuokralaisen kotiin. Paketti kunnossa tuo turvaa myös vuokralaiselle. Taloudellisesti vakaa vuokralainen on vuokranantajalle tärkeä, mutta aivan yhtälailla taloudellisesti vakaa vuokranantaja tuo turvaa vuokralaiselle.

Olen aiemmin kirjoittanut vuokranantajan palapelistä TÄÄLLÄ. Ja asuntosijoittaminen on todellista osaamisen ja eri ominaisuuksien ja erilaisten palasten yhteensovittamista.

Ennen kaikkea asuntosijoittaminen on ihmisten kanssa toimimista. Vuokranantaja tarjoaa omaa omaisuuttaan jonkun kodiksi. Olisi suotavaa, että kaikki haluaisivat pitää omasta kodistaan hyvää huolta ja samalla myös toisen omaisuudesta huolta. Näin ei valitettavasti aina ole.

Tämä kiinteä omaisuuserä on vuokralaisen lisäksi aika monen vaikutuksille alttiina:

• Naapurit
• Taloyhtiö
• Viranomaiset
• Verottaja
• Pankki

Koko tämän paletin hallinta vaatii jos jonkinmoista osaamista ja psykologin taikka muun ihmisten käsittelyä ja huomioon ottavaa järkeä taikka koulutusta. Psykologiksi ei ehkä itse oppineena kannata ryhtyä, mutta kuuntelemalla pääsee pitkälle. Välillä sitä joutuu leikkimään juristia, kirjanpitäjää, veroasiantuntijaa, rakennusalan ammattilaista… vaikka ja mitä. Kenttä on monipuolinen, täten osaamisen ja verkostonkin kannattaa sitä olla. Osaamista on kuitenkin hyvä olla ja kaikkeen kannattaa varautua, täten reagointikykykin paranee.

Kaikkea ei tarvitse osata, mutta tiedonnälkä on ehtymätön, koskaan ei ole oppinut liikaa. On myös totta että tieto lisää tuskaa, mutta monia asioita on parempi tietää kuin olla tietämättä. Tietämättömyys ei ole hyve ja harvemmin edes pätevä tekosyy.

Ymmärtämällä ihmisiä (erityisesti itseään) ja ymmärtämällä numeroita pääsee pitkälle. Lisäopit ovat vain plussaa, fiksuna ja filmaattisena pääsee pitkälle.

Kettu kuittaa.