torstai 21. toukokuuta 2020

Vuokranantaja pörssissä

Ei, valitettavasti en ole listautumassa. Ei kyllä ole vielä sitä yhtiötäkään minkä voisi listata. Joten ne ensimmäiset eit kun on taklattu, mennään itse asiaan.

Paras vuokranantaja löytyy myös pörssistä. Syynä väittäisin tähän olevan likviditeetti. Olen jo kertaalleen vetänyt oman osakesalkkuni melkein sileäksi, kun olen raapinut kasaan omarahoitusosuutta seuraavaan hankintaan. Olen itseasiassa realisoinut myös rahasto-omistuksiani hankintojani varten. 

Hajauttaminen on yksi sijoitusmaailman maagisimmista säännöistä. Asuntojen rinnalla muut sijoitusinstrumentit parantavat likviditeettia ja reagointikykyä kummasti. Väittäisin että asunnoista ei ole irrotettavissa moneenkaan tilanteeseen rahaa niin nopeasti kuin haluaisi. Ei edes uudelleen rahoittamalla. Papereissa kun kestää. Ainut mikä ajaisi asian nopeasti olisi jonkinlainen tililimiitti, joka on aina käytettävissä. Nämä kuitenkin lienevät harvinaisia tai ainakin toisaalta perinteistä rahoitusta kalliimpia.

Asuntosijoittajien keskuudessa vallitsee myös kovin usein myytti rahoituksen vaikeudesta muuhun sijoittamiseen. Asuntosijoituslaina on sijoituslaina siinä missä osakesijoittamiseen lainattu raha. On totta ettei pörssiosakkeisiin ole saanut yhtä kiinteitä vakuusarvoja kuin kiinteistöihin tai asunto-osakkeisiin. Tämä kulttuuri on alkanut viime vuosina murtumaan. Asunto tai talo ei olekaan enää automaattisesti vakuusarvoltaan 70-85%. Ja toisaalta, miten arvo määrritellään. Osakkeille ja rahastoille saa melkein mitä vain vakuusarvoja väliltä 0-85%. Pörssiosakkeiden arvonmääritys on myös kaverin kaiman serkun vaimon tutun välittäjää selvempi. Vakuusarvo ja täten riskit määrritellään tapauskohtaisesti, samoin alkaa olemaan asuntomarkkinoilla.

Olen jälleen tavoitteilleni orjallisesti alttiina ja täten alkanut kerryttämään likvidimpää pääomaa myös osakkeisiin. Pidän puskuria myös osittain tilillä, mutta en todellakaan makuuta rahojani tuottamattomina. Riskit ovat tiedossa ja se näkyi myös maaliskuun laskurallissa. Aika näyttää ovatko asunnot sijoituskohteina koronalta kuinka turvassa. Pörssin osingot ovat melkein yhtälailla konkreettista tulovirtaa kuin vuokratulot. Niiden suuruuteen ei voi aivan samalla tavalla vaikuttaa kuin asunnoissa, mutta valintaa eri kriteerein voi harrastaa. Asunnoissa: kassavirta vai arvonnousu? Pörssissä: osinkovarmuus vai arvonnousu? Korkeampi osinko/vuokra vai pienempi, mutta varmempi osinko/vuokra?

Pörssikurssit heilahtelevat? No shit... Ovatko nämä asunto- ja pörssisijoitukset vertailukelpoisia, kun usein summat ja velalla sijoittaminen ovat aivan eri luvuilla? Eivät ja usein keskusteluissa verrataan vähintäänkin omenoita ja appelsiineja keskenään. Toisaalta molempien syöminen on terveellisempää kuin vain toisen (en tosin ole ravintoterapeutti). Ymmärrän kuitenkin logiikan, että jos pitää valita, niin asunto on konkreettisempi. Kaikki tarvitsevat katon pään päälle. Tuottoon voi itse tekemällä vaikuttaa huomattavastikin ja ”epäreilua” kilpailuetua, taloyhtiötuntemusta, tuttaja tms voi häikäilemättä hyödyntää. Markkinat eivät ole niin tehokkaat.

Lainarahalla on asuntosijoittamisessa merkittävä rooli, itsekin sitä surutta hyödynnän. Voiko AINA uudelleen-/lisärahoittaa? Siltä ehkä tuntuu, mutta entä kun ei enää voikkaan? Aina voi myydä? Mutta eikö juuri niitä pakkomyyntilaidallaolijoita ole siellä päässä, jossa markkinat eivät ole tehokkaat ja on ostajan markkinat? Nämä ovat riskejä, jotka on hyvä ottaa huomioon ja niitä voi myös hallita. Pörssilaskuissa ja varsinaisissa myllerryksissä, kuten juuri parisen kuukautta takaperin, suurin osa on myyntilaidalla, hintoja poljetaan, iskee paniikki. Mitä käy kun asunto myydään huonoon aikaan ja iskee se enemmän tai vähemmän pakollinen paniikki? Varmaankin yhtä hyvin tai huonosti kuin pörssissä. On tilanteita (niin osake- kuin asuntosijoittajalla), kun pitää myydä, ei voida surffata huonojen aikojen yli. Silloin otetaan iskuja sisään.

Ehkä molempi parempi, sillä hajauttaminen kannattaa. Välillä voi hakea luonnottoman hyviä tuottoja sen ydintekemisen rinnalla. Kassa- tai tuottovirta useammasta lähteestä on yleensä parempi. Varsinkin alkuvaiheessa tulee olla luova, velkavipu ei toimi loputtomiin ja likvidimmät puskurit taikka ”tutkarahat” voivat löytää yllättävänkin tuottoisan loppusijoituskohteen. Myös tulojen ja tappioiden hajauttaminen kannattaa (aiheesta aiemmin TÄÄLLÄ). Välillä tulee takkiin, se kuuluu sijoittamiseen.

Omalla kohdallani olisin luultavasti yhä yhtä asuntoa ja tutkintoa enemmän vailla, jos puskurit olisivat kokonaan puuttuneet. Yhden varsin oivallisen sijoitusasuntomahdollisuuden olenkin missannut, kun olen sooloillut omiani. Luultavasti olisin missannut paljon muutakin. Elämä on valintoja. Aika näyttää kuinka tuottoisiksi omat valintani ovat osuneet.

Kehäkettu kuittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti