Sijoitusasunto nro 3, melkein kuin uudiskohde

Mennäänpä sitten seuraavaksi aiheeseen, joka puhuttaa paljon nykypäivänä - uudiskohteet. Tehdään uudiskohteista vielä pieni syrjähyppy loitommalle, eli tällä kertaa peruskorjattuun kohteeseen. Jos uudiskohteet ja niiden loputon paperipinous (viittaan siis esim. rakennuttajavastuuseen, rakennustapaselosteisiin, pohjapiirrustuksiin, materiaalivalintoihin ja vastuukysymyksiin) tuntuvat hankalilta, niin miettikääpä kohdetta jota myydään kuin uudiskohdetta ja "vastaa kunnoltaan uudiskohdetta".

Tosiaan kolmas sijoitusasuntotarkoitukseen hankittu kohteeni on peruskorjattu vuonna 2011. Harhaanjohtavuus alkoi heti myynti-ilmoituksesta, jossa ilmoitettiin rehvakkaasti talon vuosilukuna 2011. Pieniä kulmannostatuksia synnytti syvempi tutkailu ja saman taloyhtiön myynnissä olevat muut kohteet, joissa yhdessä mainittiin talon alkuperäinen ikä, noin 50-luvulta. Myös välittäjältä kysymäni tiedustelu tuotti lähinnä vastauksen "tämä nyt on yleinen tapa" ja yhtiöpapereistakaan ei täysin helpolla löytynyt alkuperäistä rakennusvuotta rakennukselle. Okei tuo taitaa oikeastikin olla melko yleinen tapa, mutta mites sitten jollei asiaa ole yhtään tuotu missään esille, niin onko ostajalla vastuu penkoa tieto esille vai onko jo hyvän asuntovälittämisen rajoja rikottu?

No eipä lähdetä nyt tuomitsemaan ketään hirteen vaan palataampa asiaan. Asunto oli ollut jo tällä kertaa pidempään tyhjillään viimeisen vuokrauksen jälkeen ja tällä kertaa selvisi nopeastikin, että myyjänä oli yritys. Eli tarkempi ja laajempi google haku suoritettiin ennen konkreettisempia toimenpiteitä. Yrityksen liikevaihto näytti laskeneen muutamia vuosia peräkkäin ja vedin johtopäätöksen, että tästäkin kohteesta halutaan eroon ja tinkivaraa toivottavasti löytyy.

Budjettini oli melko tiukka ja pyyntihintaan en kohdetta olisikaan ostanut. Kohde oli myös mukavuus- tai sanottaisiinko turvallisuusalueeni ulkopuolelta, eli ei kotikaupungistani. Kovan puntaroinnin jälkeen päätin lähteä tutustumaan kohteeseen, samalla tuli tutustuttua uuteen kaupunkiin ja asunnon lähialueeseen. Alue vaikutti rauhallisemmalta kuin google haku antoi ymmärtää, legendat elää vaikka aluekin elää ja muuttuu. Välittäjä kertoi, että myyjä oli jo tinkinyt hinnasta useita kymmeniä prosentteja... Hiki alkoi nousta, kun piti laskelmoida, että voiko vielä tinkiä ja miten oma budjettini sopi tähän. Päädyin kuitenkin tekemään tarjouksen.

Kävin samalla reissulla katsomassa myös toista kohdetta ja toiselta välittäjältä sai kivasti lisätietoa kaupungista, erittäin mukavaa palvelua pakko myöntää. Toisessa kohteessa vielä pyöriessäni soitti ensimmäisen kohteen välittäjä antaen vastatarjousta, olin jopa vähän yllättynyt. Myyjä suostui kuin suostuikin nipin napin tinkiini ja jouduin vain vähän tulemaan vielä vastaan, tosin jostain syystä myyjä lykkäsi myös autopaikan kauppaan.

Okei, taustasta vielä sen verran, että myyjä oli kuulemma kohteesta myynyt jo muutakin ja halusi nyt kokonaan kytköt pojes ja siirtyä muille maisemille, joten autopaikan lähestulkoon tuputtaminen sopi kuvaan, kovan tinkimisen lisäksi. Tosin itse en arvostanut autopaikkaa juuri miksikään, joten tein sen myös välittäjälle selväksi ja lopulta autopaikka tulikin kuin päälliskauppana mukaan. Olipahan autopaikka vielä vuokrattu ja mukiinmenevällä tuotolla. Kaupankäynnin loppupuolella oli mukavaa myös kuulla "ainiin myyjä unohtikin kertoa". Saa kyllä yleensä palan nousemaan kurkkuun, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Asia koski kuitenkin vain juuri sitä, että autopaikka oli vuokrattu, uutinen antoi vapauden syvään huokaisuun ja tilannehan oli kannaltani jopa vieläkin parempi. "Turha autopaikka" alkoi heti tuottaa.

Tästä tuoreimmasta hankinnastani ehkä vielä myöhemmin lisää. Näemmä kannattaa tinkiä vaikka vähän pahalta tuntuisikin, liian härkiksi jos mennään niin mitä luultavimmin kohdekin menee sivu suun, nyt mentiin mitä ilmeisimmin hyvän maun rajoissa. Pääsin kuitenkin myyntihinnassa budjettiin ja otin uutta riskiä isommalla yhtiölainaosuudella oman lainan sijaan. Toivotaan, että vuokrattavuus pelaa ja vastike säilyy kohdillaan myös tulevaisuudessa.

KKKK
.

Asuntokauppaa ja asuntosijoittamista tunteella

Oletko hyvä myyjä jos osaat ostaa tai osaatko ostaa "hyvin" jos olet hyvä myyjä. Kullakin lienee mielipiteensä. Itse sanoisin, että tulisi osata ymmärtää molempia osapuolia. Asuntosijoittamisessa osapuolten välissä on kuitenkin myös välittäjä, paljon tunteita ja unelmia.

Asuntosijoittamisessa vallitsee hyvin erilainen myyjä - ostaja suhde, verrattuna perinteisiin kasvokkain tilanteisiin tai vaikkapa puhelinmyyntiin. Lähes poikkeuksetta asuntosijoittamisesta puhuvat painottavat analyyttisyyttä, laskelmointia ja tunteiden sivuun laittamista, Asuntoihin liittyy kuitenkin suuri lataus tunteita, enemmän kuin jopa auton hankintaan tai ainakin enemmän kuin telkkarin vaihtamiseen. Miksi siis olla huomioimatta tunteet?

Mikäli olet ostamassa vanhan pariskunnan koko elämän palvellutta asuntoa, miten voit täysin olla huomioimatta tunteet? Heillähän voi olla arvokasta tietoa alueesta, taloyhtiöstä ja asunnosta. Vaikka et välttämättä saisikaan kohteen tuotto% tingittyä tarpeeksi alas, ei kannata polttaa siltoja myyjään tarjoamalla naurettavaa summaa. Voi aina yrittää, mutta senkin voi tehdä fiksusti.

Entä avioerotapaus, kuolinpesä tai vaikkapa konkurssin tehnyt yrittäjä? Heillähän on suorastaan tarve päästä asunnosta eroon ja ostajaehdokkaana voisit auttaa siinä. Parhaassa tapauksessa voit tehdä hyvät kaupat ja kaikki lähtevät voittajina, mutta toisaalta tunteet ovat jo pinnassa ja helpolla kiehuu myös yli.

Saako sympaattisen puhelias pariskunta saman kohteen halvemmalla tai samaan hintaan kuin analyyttinen ja numeroista puhuva asuntosijoittaja? Itse sanoisin, että kyllä, erityisesti jos myyjä on yksityinen, mutta kyllä myös välittäjien kanssa toimiessa. Ihminen on luonteeltaan utelias ja ainakin itse haluaisin tietää millainen/millaiset ihmiset ovat kiinnostuneita lapsuudenkodistani tai elämäntyöstäni. Välittäjät voivat korjata väitettäni, mikäli näin ei ole.

Kaikki yllä mainitsemistani tilanteista olen omakohtaisesti kokenut ja nähnyt. Välillä järki menee jäähän, välillä ahneus suorastaan pelottaa ja välillä tulee vastaan erilaisia tunnetiloja. Usein menee vielä laskutkin sekaisin ja uusiksi. On tullut vastaan tilanteita, kun kaupat on jäänyt tekemättä muutaman satasen takia, koska tunteet kuumenevat ja on kyse enää pelkistä periaatteista. Huutokauppajärjestelmät sekoittavat laskelmat ja suorastaan huutavat tarjoamaan lisää, periksi ei anneta vaikka homma tuntuu suunniteltua enemmän lompakossa. Eräissä tarjousneuvotteluissa lyötiin minulle asunnon lisäksi pakettiin autopaikka. Vastaukseni oli, että haluan asunnon, en arvosta autopaikkaa edes eurolla, pääsen pyörällä joka paikkaan. Sain molemmat, myyjä pääsi molemmista eroon. Ymmärrän toki, että pelkän autopaikan vuokraaminen ei ole vaivan arvoista ja siitäkin syystä arvelin, että myyjä haluaa siitä ennemmin eroon.

Osakkeita voi robotti/koodattu ohjelma ostaa ja hyvälläkin menestyksellä, asuntoa en antaisi robotin ostaa puolestani. Enkä usko, että asuntokaupoilla pärjää niin hyvin tunteettomasti kuin tunteet huomioiden.

Ei älkää jättäkö laskinta ja exeliä unholaan, mutta muistakaa että myyjät ovat ihmisiä ja niin ovat välittäjät ja asuntosijoittajatkin. Puhumalla ja tutustumalla voitte tehdä uusia arvokkaita tuttavuuksia, jotka voivat hyvällä tuurilla poikia nyt tai myöhemmin jotain, you never know... Tuijottamalla pelkkää tuottovaadetta (esim. 8% koska jotkut muutkin ovat sanoneet saavansa) ja tinkimällä kohteesta 30% saatte todennäköisimmin vihaisen myyjän, toki poikkeuksiakin löytyy.

Kettu kuittaa.