ASP säästäminen vai osakesijoittaminen?

#rahapodi otti aika jyrkästi kantaa ASP vs. osakesijoittamiseen. Toki tästä tehtiin mediassa jälleen aika raflaavat otsikot, kakkaemojeineen, olihan tuo aika hauskasti kärjistäen nostettu myös esiin. On kuitenkin hyvä ja mielenkiintoista nähdä miten tyypillisestä tilisäästämisestä on siirrytty valtamediassa hyvin avoimeen keskusteluun sijoittamisesta. Säästäminen ja sijoittaminen ovat kokoajan otsikoissa ja täten myös ihmisten mielessä, mikä on harvinaisen hyvä asia.

Podi kärjisti asioita, veti useita mutkia suoriksi, mutta otti myös kattavasti kantaa ASPin eri ominaisuuksiin sekä hyvässä että pahassa (faktat kannattaa tarkistaa). Vakuudet ovat merkittävässä roolissa (itse olen aiemmin vakuuksista kirjoitellut täällä) ja myös maksukykyä nostettiin esiin (aiemmin omissa kirjoituksissani maksukyvystä täällä). ASP auttaa ensiasunnon ostajaa erityisesti vakuuksien kanssa (varsinkin jollei ole varakasta sukulaista tai muuta tukea) ja korkojen verovapauksilla, mutta säästöt aikalailla käytetään kerralla ja juurikin siihen asunnon ostoon. On totta, että pelkällä ASP säästämisellä ja sen toteuduttua asunnon ostoon, säästäjä astuu "ansaan" eikä lainanhoidon ohella enää säästä. Eli hyvin tyypilliseen suomalaiseen tapaan varallisuutta kerätään lainan lyhennyksillä niihin oviin ja ikkunoihin, itse asuntoon, muu säästäminen unohtuu. Molempi saattaa olla parempi: säästäminen ASPi tilille tai asuntoon lainanlyhennyksen muodossa ja vaikka osakkeisiin tai rahastoihin.

Itse olen jo pidemmän aikaan säästänyt niin tilille ja aspille kuin sijoittanut osakkeisiin, rahastoihin ja asuntoihin. ASPin olen jo käyttänyt, enkä sitä olisi missään nimessä vaihtanut (kokonaan) esim. osakkeisiin. Säästöjä minulla oli myös rahastoissa ja osakkeissa. Ensiasuntoni ostin ASPin turvin ja avuin. Tämä tarkoittaa etten jäänyt paitsioon kaikista kurssinousuista ja/tai laskuista. ASP kuitenkin takasi minulle tuolloin käytössä olleen 3te valtion avun ensiasuntoon, toista tonnia verovapaat korkoedut ja mielestäni satojen eurojen muut edut (korkotuki ja ilmainen valtiontakaus). ASP takasi riskivapaan sijoitus-/säästömuodon, hyvän oppipolun säännölliseen säästämiseen ja sopivasti tuottoa. En myöskään pidä jossittelusta, sillä en luultavasti olisi juuri nyt tässä missä olen, jos olisin sijoittanutkin rahani ASPin sijaan suoraan osakkeisiin. Olisinko tehnyt isomman tilin (ehkäpä) tai olisinko ostanut (forever home) ensiasuntoni osakesäästöilläni (epäilen)?

Olen aina ollut ensin asuntosijoittaja ja sitten vasta osakesijoittaja, mutta pyrin aina tarkastelemaan omaa tilannettani mahdollisimman objektiivisesti. Myönnän siis olevani jopa suhteellisen puolueellinen näkemyksiltäni, vaikka kovin usein yritän rikkoa perinteisiä ja omia ajattelumallejani. Enää en esim. ajattele, että asuntosijoittaminen on ainut ja helpoiten velkavipua hyödyntävä sijoitusmuoto. Se lienee perinteisin ja helpoiten ymmärrettävissä, mutta pankit antavat sijoituslajista riippuen 50% molemmilla puolilla liikkuvia vakuusarvoja (tämä ei todellakaan ole sijoitussuositus eikä suositus käyttää velkavipua sijoittamiseen). Osakkeiden vakuusarvostukset vaihtelevat osakkeittain ja pankeittain, mutta samoin yhä enemmän siirrytään asuntojen osalta yksilöityihin vakuusarvostuksiin. Enää ei ole perinteistä 70-80% asuntojen vakuusarvoja. Ymmärrän ettei pankki välttämättä halua lainkaan lainoittaa taantuma-alueella paljon remonttia vaativaa omakotitalon tai kerrostalon hankintaa. Ymmärrän myös, että jotkin pankit karsastavat osakesijoittamisen lainoittamista, toiset suorastaan ovat erikoistuneet tähän.

Hajauttaminen on hyvästä ja pyrinkin hajauttamista toteuttaamaan enemmän. myös muihin sijoitusmuotoihin kuin asuntoihin. Vastoin portfolioteoriaa olen myös rikkonut osakesäästöjäni hankkiakseni sijoitusasunnon ja tällä lisännyt entisestään painoarvoa kyseiseen omaisuuslajiin. Osakesijoituksia voi siis käyttää myös asunnon hankintaan, vaikka oma esimerkkini ei mennytkään aivan kuin strömssössä ja takkiin tuli jonkunkin verran. En kuitenkaan tee omia sijoituspäätöksiäni perusteetta ja pelkästään tunteella. Kyseisessäkin tilanteessa painoi hyvä sijoitustilaisuus vaihtoehtoiskustannussäästöineen (vuokralle vs oma) ja verohyötyineen (2v oma asuminen). Voin myöntää tällä menettäneeni jonkinmoiset osinkotulot ja osakkeiden positiivisen arvonmuutoksen, mutta samalla väitän tehneeni hyvät säästöt, hyvän tulevaisuuden tuottopotentiaalin ja vieläpä verotehokkaasti.

ASP järjestelmä on useille, jollei jopa kaikille, tutustumisen arvoinen säästämisen muoto. #rahapodin ideoihin ja ASP järjestelmään kannattaa tutustua etukäteen ennen suurempia johtopäätelmiä ja asiaa kannattaa tiedustella useammasta eri lähteestä. Ajatusmaailma pelkästä tilisäästämisestä on alkanut murtumaan, mikä on vain hyvä asia. Ei siis ole oikeita tai vääriä ratkaisuja, maailma ei ole mustavalkoinen, eikä jossittelu myöhemmin juurikaan lohduta. Jos olisin 90-luvulla sijoittanut Nokiaan, olisinko miljonääri? Ehkä. Hävisinkö miljoonia finanssikriisissä? Ehkä. Kaduttaako? Ei, Sijoituksiin kuuluu niin ylä- kuin alamäkiä (riski). Valitakko osakkeet vai ASP? Miksei vaikka molemmat.

ASP kettu kuittaa.

Yhtiökokouksen (t)aikaa

Astun pyörän selkään ja polkaisen kesäisen aurinkoisessa säässä hyvillä mielen kevään ensimmäiseen yhtiökokoukseeni. Jätän pyöräni parkkiin ja astelen rakennukseen, jossa kokous pidetään. Ompa hiljaista, kuin vanhainkodin huopatossutehtaalla. Astelen kokoustilaan, alkuun näen vain tyhjiä pöytiä ja tuoleja. Olikohan päivä väärä. Käännyn ja näen koko huoneen ja ruhtinaallisen osallistujamäärän. Ymmärrän, että näin putkiremontin jälkeen kokouksiinkin osallistuva väki vähenee, mutta n. 1/4 edellisestä kokouksesta. näinkö pidetään huolta suomalaisten suurimmasta varallisuuserästä?

Kokous alkaa ajallaa, itsekään en siis ollut kuin n. 5min etuajassa, joten väkilukukaan ei kovin kummoiseksi noussut. Kokouksen pj on hallituksen pj ja sihteerinä toimii isännöitsijä. Pöytäkirjantarkastajaa ja ääntenlaskijoita haettaessa ihmiset tuijotelevat kaukaisuuteen, saadaan nekin lopulta valittua. Toteutuneet talousluvut, rahoitusvastikkeet, lainat ja talousarviot isännöitsijä lukee suoraan papereista, välillä senttejä myöden. Aikaa kuluu noin 45min, asiat tiivistettävissä n. 5 minuuttiin.

Vastuuvapautukset myönnetään, jotain kyselyjä oli jälleen putkiremontin kalleudesta ja siitä syystä myös sen lukuja tavattiin kolmatta yhtiökokousta peräjälkeen. Asia loppuunkäsitelty? Vain aika näyttää... Seuraavaksi siirrytään hallituksen palkkioihin, pj torjuu korotusehdotukset. Sitten hallituksen valintaan, yksi jäsen vaihtuu. Minua ehdotetaan jälleen hallitukseen, mutta aikataulusyistä tyydyn varajäsenyyteen luvaten yhä pyrkiä käymään kokouksissa kalenterini sen salliessa. Pientä säätöä, meinasi pöytäkirjaan roolit varajäsenellä ja jäsenellä mennä väärin päin, mutta onneksi asianosaiset olivat hereillä. Tällä kertaa ei tarvinnut etsiä ehdokkaita kissojen ja koirien kera, hienoa, vaikka uudesta hallituksen jäsenestä ja varajäsenestä kuulin vain nimet.

Seuraavaksi hyväksytäänkin vastikkeet, käyttökorvaukset jne tulevalle tilikaudelle, homma ok, joskin isännöitsijä käy jälleen lappuset läpi melkein pilkkuja ja pisteitä myöden. Lopussa keskustellaan vielä viestinnän merkityksestä taloyhtiössä. Joku kaipaa modernisointia, isännöitsijä on tottunut papereihin, joku muistaa putkiremontin tekijän hyödyntäneen taloyhtiö.net palvelua ja yksi muistaa jossain käytettäneen facebookkia. Aihe lienee jopa toisen blogijulkaisun arvoinen, joten palataan tähän myöhemmin. 

Eräs vuokranantaja kritisoi, että pitää tulla yhtiöön paikanpäälle löytääkseen talkkarin, hallituksen tai isännöitsijän tiedot. Ymmärrän, että pelkkä ilmoitustaulu ei aina riitä, itse olisin pyytänyt vuokralaista ottamaan ilmoitustaulusta kuvan. Toisaalta itselläni nämä tiedot ovat kaikista taloyhtiöistäni tallessa jo valmiiksi. Tiedottaminen otetaan hallitukseen käsiteltäväksi ja lopulta päädytään puhumaan perinteikkäistä autopaikoista ja pihan siisteydestä. Kokous päättyy (kesto noin 2h) ja polkaisen takaisin kotio polkupyörälläni auringonlaskuun.

En itsekään päässyt kuin 1/2 kevään yhtiökokouksista, joihin tähän mennessä olen kokouskutsut saanut. En myöskään saanut tilalleni toiseen yhtiökokoukseen puolestani menemään ketään valtakirjalla, joten olen itsekin suhteellisen laiska paasaamastani (ja monen muun ihmettelemästä) aiheesta eli yhtiökokouksien osallistumisasteesta. Ymmärrän kokouskutsujen saapuessa 2 vkoa ennen varsinaista kokousta, että aikatauluille ei ole kovinkaan paljon tehtävissä. Mutta kyseessä on kuitenkin suomalaisten suurin varallisuuserä, joten jotenkin toivoisin osallistumisasteen olevan suurempi. 

Median juttuja lukiessa tuntuu, että ihmisillä kuitenkin on kovin usein sanottavaa taloyhtiöidensä ja yhtiökokouksissa esillä olevista asioista. Niihin voi myös vaikuttaa sen sijaan, että huutelee asioista lehdissä, keskustelupalstoilla taikka somessa. Itse tulen jatkossakin käymään ja vaikuttamaan mahdollisuuksien mukaan kaikissa taloyhtiöitteni yhtiökokouksissa. Jos olen itse estynyt menemään kokoukseen, en itke asiaa itsekseni, enkä varsinkaan julkisesti, vaan pyrin hoitamaan paikalle jonkun valtakirjalla.

Hellekettu kuittaa.