Vuokranantajan terveys vol2

God I hate Mondays! Vaikkakin tätä kirjoittaessani on tiistai ja kyseessä on #keskiviikkoblogi. Monissa tilanteissa asuntosijoittaja ja vuokranantaja on varsin yksin. Jos vielä aidon oikeasti on ja tekee asuntosijoittamistakin yksin DIY mentaliteetilla, niin verkostot on hyvä pitää lähellä. Koipi katki ja moni asia saattaakin jäädä seisomaan, eivätkä hommat etene. Toki siinä on jo muutakin murehdittavaa.

Vaikka osa 1 vuokranantajan terveydestä olisikin itse vuokranantajan oma terveys, niin vahvana kakkosena tulee sosiaalinen terveys ja verkostot. Tämä nimenomaan siitä syystä, että aivan kaikkea ei voi tehdä itse. Ja itse niitä ei pääse tekemään varsinkaan jalka tai pää paketissa. Vuokranantajan terveyden tärkeydestä olen ariemmin kirjoittanut TÄÄLLÄ.

Mitä enemmän on hands DIY (tee-se-itse), niin sitä enemmän voi kirpaista tilanteet, kun avaimia ei pääsekään itse viemään ja samalla tekemään vaikka alkutarkastusta. Voi kirpaista vielä vähän enemmän jos asuntoflippi jää pahasti vaiheeseen ja aikataulutkin paukkuvat ehkä kuukausilla.

Voin omakohtaisesta kokemuksesta kertoa kun kesäloman kynnyksellä menee aikalailla (ylidramatisoiden) jalka poikki ja pakettiin. Paketissa kestää yhteensä hyvällä tuurilla 6vkoa ja lopullisessa kuntoutuksessa kuukausia. Emme siis ole kuolemattomia tai Marvellin supersankariuniversumista. Tekevälle ihmiselle sattuu ja tapahtuu. Paljon tekevälle jopa melkolailla todennäköisemmin.

Tönöprojekti on ottanut jo aikaisemmin omasta aloitteestani rennomman linjan ja paljon uutta selvitystyömäisempää kuviota olen tässä jo aiemmin harjoittanut. Tönöprojektikirjoituksiin pääsee tarkemmin tutustumaan TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. Monia asioita olen ulkoistanut ja verkostotkin alkavat olemaan kunnossa työnjohdolliseen rooliin. Tämäkin jalkapaketti omalta osaltaan hidastaa projektia, mutta tähänkin sopeudutaan. Tukiverkosto on suorastaan maaginen ja ohjeistukset ovat aika hyvin valmiina. Tilanne on myös otollinen viimeistellä energia-avustushakemus maksatukseen.

Aika monta asiaa pitää mennä pieleen, että vuokralaisia vaihtuisi taikka tulisi muuta selviteltävää samaan aikaan kun omat resurssit tai toimintakyky eivät riitä. Toki kuten olen aikaisemminkin todennut niin: asioilla on tapana sattua samaan aikaan. Sille ehkä ei sitten voi mitään, mutta jonkin lähipiirin on hyvä ainakin olla jossain määrin perillä kuvioista. Näin on itsellänikin, mutta asiassa pitää vielä skarpata ja tarkentua.

Onnekseni pystyn aika hyvin panostamaan palautumiseen enkä ole kädetön, enkä täysin jalatonkaan. Toimintakyky siis jälleen takaisin tappiin ja ylikin ja pyritään yhä paremmin se siellä pitämään. Tee-se-itse mentaliteetista en tule koskaan täysin luopumaan ja projekteja jatkossakin varmasti tulee ja menee. Apukäsiä ja jalkoja on kuitenkin hyvä enenemissä määrin oppia käyttämään.

Kolhittu kesäkettu kuittaa.

Asuntosijoittajan monet kasvot

Talonpoika, lukkari, lakimies, kirjanpitäjä, kirvesmies, erotuomari, psykologi, puunkaataja…

Asuntosijoittajan ja vuokranantajan elämä on monipuolista puuhaa. Ja se vaatii monipuolista osaamista tai ainakin ymmärrystä. Pääasiallisesti ja parhaimmillaan asuntosijoittaminen on tylsää ja melko passiivista puuhaa. Täysin passiivisesta sijoitusmuodosta ei kuitenkaan voi puhua ja usein vielä asioilla on tapana sattua samoihin aikoihin. Eli kun niitä asuntojakin kertyy useampi niin voi hyvinkin tulla tilanteita kun useampia vuokralaisia vaihtuu, vessanpönttöjä menee tukkoon tai vaikkapa vuokria rästiintyy. Tämä ei siis ole pelottelua, vaan lähinnä hyvä tiedostaa. Itsehän olen parhaimpina viikkoina tai kuukausina vuokraillut paria asuntoa, paria kolmea autopaikkaa, touhuillut flipin parissa ja myynyt osakkeen hoitaen myös sen paperityöt ja avaimet (joskin pääasiallisesti etänä).

Asuntosijoittaminen ja erityisesti vuokranantajuus on monipuolinen laji. Mitä enemmän sitä tekee sitä enemmän oppii. Pelkällä exelillä ei esimerkiksi pitkälle pötki. Omat luvut on hyvä toki tiedostaa ja perusmatikka hallita. Tämän lisäksi tärkeimpiä taitoja lienevät sosiaaliset taidot, eli ns people skills. Asumisen yhteydessä kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä: on niin myyjiä, ostajia kuin vuokralaisia ja remppailijoita ja taloyhtiöiden edustajia. Erityisesti tästä syystä monipuolisuus ja moniosaaminen on hyvästä.

Vuokranantajan tärkeimmät taidot tiivistetyttynä kolmeen:

1. Psykologi (niin omaa kuin vastapuolen ajatusmaailmaa on hyvä ymmärtää vähän laajemmin)

2. Taloustaidot

3. Remppaitaidot

Ei ole olemassa oikotietä onnee, mutta nuo kolme luovat varsin hyvän pohjan. Olen mielestäni joskus jo aikaisemmin myös käynyt läpi ominaisuuksia tai ”ammatteja joita olisi hyvä löytyä taloyhtiön hallituksesta”.

- Lakimies

- Kirjanpitäjä

- Kirvesmies/remppailija

- Rakennusmestari/insinööri

- Putkari/sähkäri

- Asukasosakas

- Myyjä

- Verokonsultti

- Ekono(misti)

- Sijoittajaosakas

Kyseessähän on siis oma listaukseni kontakteista joita on hyvä löytyä. Miksei vähän sitä omaa osaamistakin. Tämäkään ei siis ole tyhjäntävä listaus, mutta mielestäni kaikissa kohdissa on omat puolensa. Asuntosijoittaja ei ehkä voikkaan olla kaikkien alojen DIY seppä, tai se vähintäänkin jossain vaiheessa kostautuu. Se että toimii ja verkostoituu ”sisäisesti” asuntosijoittajien tai saman henkisten kanssa ei mielestäni riitä. Verkoston on hyvä olla kattava, jotta tilanteissa joissa edes DIY Vuokranantaja ei pärjää omillaan, niin on tukea ja tulivoimaa ympärillä.

On hyvä tietää ja osata paljon. On arvokasta pystyä ratkomaan ongelmia (vaikkapa vuokralaisten tai taloyhtiöiden) melkeimpä lennosta. Tekemällä paljon itse oppii vastaamaan moniin kysymyksiin ja selvittämään asioita aivan eri tavalla. On kuitenkin hyvä tiedostaa omat rajoitteensa ja kyettävä turvautumaan asiantuntijaan tilanteen niin vaatiessa. Mm. putkien ja sähköjen kanssa touhuilu on itsellekin ollut aina hyvin selkeä ”nounou”. Siitäkin maailmasta olen oppinut valtavasti ja ymmärrän teknisestä vianselvittämisestä jo huomattavasti enemmän. Helpottaa muuten kummasti tilanteissa joissa lämmityksen yskiminen -20 asteen pakkasilla voisi tuoda hienoista suurempaa kuumotusta.

Ymmärrän varsin hyvin, että pelkkä DIY tee-se-itse mentaliteetti saattaa jarruttaa tekemistä. Toisinaan se voi olla vapauttavaa ja varsin opettavaa. Enkä siitä varmaan koskaan täysin luovukkaan. On kuitenkin turhaa pyrkiä olemaan superihminen tehden aivan kaiken itse, samalla käyden töissä ja pyörittäen perhearkea. Kattava perusosaaminen auttaa ratkaisemaan monia ongelmia ja löytämään vastauksia. Lisäkäsistä ja lisäosaamisesta (muiden toimesta) ei kuitenkaan koskaan ole haittaa. Nykyään jopa ihan mielelläni maksan hyville tekijöille enkä välttämättä halua edes lähteä tinkimään hinnasta sen enempiä, kun homma toimii.

Pitää oppia nauttimaan. Ja uskoisinkin jo päässeeni kaappipsykologina nextille levelille. Ymmärrän erityisesti paremmin omaa toimintaani ja ajatuksiani. Se jos jokin on jo varsin suuri harppaus ja voitto.

Kehäkettu kuittaa.