Uusin hankinta: Sijoitusasunto nro 7

Onhan tässä jo viimeisestä hankinnasta vierähtänytkin tovi. Uusin hankinta on nyt kuitenkin taputeltu ja saatu maaliin. Maalia ja paljon muutakin työtä yhä odottaa kyseiseen asuntoon liittyen. Remppakohde siis jälleen. Ehkä kuitenkin tönöprojektia pienempi urakka, ainakin toivottavasti.

Olen aiemminkin kirjoitellut, Scooterin maagisen laulun sanoja mukaillen ”The chase is better than the catch”. Ja onhan se totta: sijoitusasunnon, tai aivan sama onko kyseessä omistusasunto, flippi tai sijoitusasunto, niin siinä matkassa on sitä jotakin. Pelkästään asuntojen selaaminen ja silmien ja korvien herkistäminen virittää tunnelman aivan erilaiseksi. Excel laulaa ja matkalla tuomitaan yksi jos toinenkin ilmoitus tai/ja kohde. Matikka ja excelin pyörittely on sitä helppoa kauraa. Luovuuden hulluus ja potentiaalin hahmottaminen onkin sitten ihan eri asia. Pelkästään erilaisten kohteiden kuvien selaaminen piristää. Esimerkkejä:

• Kuvataan perunalla (siis ihan välittäjiä jotka tyyliin ottavat kuvat 3310llä)
• Kuvataan perunaa (no okei yleensä kahvaa tai jotain pyyheliinaa). Lisäarvo -100.
• Paluu jonnekin 1940-1960 välille.
• Sitten on ihan oikeastikin niistä joista voi saada omiin sijoitusasuntoihin tai omaan asumukseensa ideaa ja inspiraatiota. Hyödyt voivat siis olla aika ehtymättömät. 
• Kohteiden ei siis tarvitse olla vain asuntosijoitukseen sopivia. Vaan muutoinkin mielenkiintoisia.

Enää nykyisellään itselleni ei riitä, että jokin tuottoprosentti kertoo kohteesta riittävästi. Se on yhä varsin helppo ja selkeä tunnusluku muiden joukossa ja kertoo jotain. Sen lisäksi numeroiden pitää toimia niin verotuksellisesti, kassavirrallisesti tai/ja ihan euroina oikein. Se on se kylmä matemaattinen puoli näin kärjistetyn supistetusti. Luovuuden puoli taasen tuo neuvotteluihin omat lisänsä. Se tekee puuhasta suorastaan miellyttävää ja hauskaa. Kohteita ja taloyhtiöitä kun on moneksi ja kaikkia voi lähestyä monelta eri kulmalta. Myyjän syiden penkominen on ihan next level psykologista asuntokaupankäyntiä. Jännä muuten miten erikoisista tilanteista olen omiakin kohteitani päätynyt ostelemaan. Aihe vaatii varmasti myöhemmin oman julkaisunsa pohdintojen kera, mutta nostetaampa esimerkinomaisesti vaikka turkistarhaajan asuntosalkun viimeisen kohteen myynti taikka pikku saneeraushanke toisaalla. Kuolinpesät ja tarjouskaupat tuovat projekteihin myös ihan omat sfäärinsä. Kukin luo omat mahdollisuutensa. Välillä olen saattanut tietää tilanteen varsin hyvin, mutta välillä lopullinen myyntihalukkuus tulee yllätyksenä tai ainakin se syy siihen. Kuten oikeastaan kävi tälläkin kertaa. Lopputuloksena kuitenkin varmasti niin minä (vähän ehkä ennenaikaisesti), myyjä ja välittäjäkin lienevät kaikki tyytyväisiä. Ei siis sen liiemmin kellekään jäänyt hampaankoloon… Aika näyttää, että mihin savottaan lopulta päädyin.

Kohteiden metsästäminen on kivaa (aiheesta aiemmin mm. TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. Ehkä siitä syystä vuodesta hyvä tovi on mennyt kohteita ihmetellessä eikä mitään ole jäänyt haaviin. Muutamiin kohteisiin olen kyllä tutustunut antaumuksella ja muutamia tarjouksiakin tehnyt. Maltti on valttia ja varsinkin viimeisen vuoden aikana maltti on kantanut hedelmää. Tähänkin kohteeseen tutustuin alunperin kuukausia sitten. Nyttemmin palatessa astialle tilanteet olivat ehtineet sen verran elää, että päästiin lähemmäs omia tavoitteitani, joten tässä sitä nyt ollaan: sijoitusasunto numero 7.

Projekti on ollut tyypilliseen tapaan hauska. Monien mielestä ehkä ennemminkin ”hauska”:

• Kohde ihan kiitettävässä remonttikunnossa
• Kohteessa kolkuttelee putkiremontti mieluummin ennemmin kuin myöhemmin
• Kohteessa on kaavavirityksiä tontin myymiseksi (mielenkiintoinen lisäpotentiaali, ihan vain kokemuksenakin)
• Kohde ehti olemaan jonkunkin aikaa markkinoilla roikkumassa. Mielestäni ei vielä edes nyt ihan tolkuttoman kauaa. On totta että hulluina vuosina asunnot hävisivät päivissä asuntoportaaleista. Nykymarkkinassa voitaneen puhua usein useammastakin kuukaudesta.
• Hintaa oli pitänyt jo tiputtaa ja lähdin entisestään neuvotteluihin varsin alhaalta
• Tein varsin selväksi omat tavoitteeni ja epävarmuustekijät ennen tarjouksiin ryhtymistä
• Tarjousneppailu ja -pallottelu nostatti jälleen enemmänkin maltin menettämistä kuin mitään perinteistä edestakaisin seilaamisen riemua (jossa lopputuloksena voi olla aikalailla se perinteinen ”puoliväli”)
• Remonttiaikainen taloyhtiön kattohuoneistosauna ei kuullosta laisinkaan hullummalta.

Tässä sitä siis ollaan uusimman hankinnan ja täten työmaan kanssa. Suunnittelu on vahvasti käynnissä ja osittainen tekeminenkin aloitettu. Aikataulullisesti en pidä liian tiukkaa siimaa, koska tilanteet elävät ja oma pääasiallinen mielenkiintoni on muualla. Josko nyt viimeistään seuraavan vuoden opiskelijasesonkiin mennessä olisin remontteineni valmis. Remontin nopeutta myös hidastaa putkiremontin epävarmuus, ainakin aikataulun osalta. Se vaikuttaa vahvasti siihen että mitä tulen tekemään ja miten kylpyhuoneen osuutta remontista tulen lähestymään. Toisaalta vähän enempi tehden on saatavilla optio pyykinpesukoneeseen ja täten tason melkoiseen nostoon ja vuokrattavuuden helpottamiseen. Asioilla on aina monta puolta. Nyt on myös hyvä hakea laajan LVIS taloyhtiöremontin kilpailutusta. Valinnoissakin toki kannattaa noudattaa tiettyä varovaisuutta.

Ja kuten usein aiemminkin: aika tulee jälleen näyttämään, että miten projekti lopulta tulee etenemään. Sorkkarauta käteen ja hommiin. Sillä muuten pääsee pitkälle ja samalla nollaa hyvin muun ajatustoiminnan.

Seuraillaan miten projekti etenee.

Remppakettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.

Hankintoja

Pakkanen kiristyy, talvi tulee, kilpailu kovenee ja kauppaa käydään.

Olen jo hyvän aikaa ollut ostohousut jalassa ja metsästänyt kohteita. Myös ihan siihen pisteeseen asti, että olen käynyt näytöillä ja tehnyt tarjouksia. Ja kyllä, vaikka osittain ehkä vanhanaikaisesti yhä pidän arvossa, että kohteen näkee ennen tarjousrumbaa ja ostopäätöstä. On hyvä tietää mitä ostaa, myös muutoin kuin paperilla. Allekirjoitan kuitenkin paperien ja taustatyön tärkeyden. Välillä itsekin sorrun oikaisemaan, mutta hankintojen osalta ostohinta yleensä saattaa luoda sopivan turvamarginaalin muutoin tarkempaan ja hitaampaan kokonaisuuden tarkasteluun. Tietyissä tilanteissa hitaudella on valttikortit:

• Saat toisen reagoimaan/näyttämään bluffinsa aikaisemmin.
• Kohde ehtii märehtymään markkinoilla (syy voi olla vaikkapa huonot kuvat, huono kansikuva, liian vähän informaatiota tai liian kallis hinta). Kun tilanne muuttuu niin voi se muuttua radikaalistikin.
• Paljastuu erilaisia mahdollisuuksia, kuten pieleen menneen jo sovitun kaupan pelastaminen.

Sama pätee myös toiseen suuntaa eli nopeuden plussat:

• Toinen ei ehdi märehtiä. Eli pohtimaan muiden tarjouksien mahdollisuutta.
• Voi ratkaista kahden asunnon loukun tai paremman sijoituskohteen ongelman. Rahoitushanatkin kun ovat kiristyneet.
• Ei ehdi itse märehtimään ja ylianalysoimaan.

Näihin edellä mainittuihin pitääkin muistaa palata vielä ihan omana julkaisunaan, koska monasti juurikin ne ovat olleet merkittävissä rooleissa. Hunting high and low siis toimii. Jollei tee mitään, ei myöskään tapahdu mitään. Jollei edes yritä saada tehtyä diilejä, ei niitä diilejä löydy tai ainakaan syliin tipu. Niitä voi tehdä, mutta on huomattavasti helpompaa vain maksaa liikaa ja edetä asioiden kanssa. Myönnän että kaikelle (kuten ajallekin) on hintansa ja täten pelkästään ”analysis paralysis” eli tiivistettynä sen pelkän timantin metsästys voi koitua kohtaloksi. Sitä kun ei yleensä sitten lopulta koskaan löydykään. En kuitenkaan allekirjoita asuntosijoittamisessa äkkipikaisuutta enkä heittäisi varovaisuutta romukoppaan. Liiallinenkin varovaisuus on huomattavasti parempi kuin liian välinpitämätön varomattomuus. Kohtaloa voi olla menetetyt tulot taikka ihan vain se fakta ettei asiat koskaan etene. Suomalainen kun tyypillisesti yhden plussan löytäessään löytänee vähintään 5 miinusta. Pidän kuitenkin mahdollisten sijoitustuottojen menettemistä pienempänä pahana kuin painajaisten toteutumista ja heikosti nukuttuja öitä. Olkoonkin niiden todennäköisyys miten pieni tahansa ja kun asuntokaupoilla kun vielä ollaan tekemisissä varsin suurten lukujen kanssa. Sekä joiltain osin suurten tunteiden parissa. Harvemmin ne häädöt ovat minkään osapuolten mielestä kivoja.

Kuten kuitenkin alussakin jo mainitsin niin myös ihan kauppaa käydään. Maaliviiva jopa häämöttää ja melkein näkyykin jo. Eli uusinta hankintaa on tulilla ja tämäkin matka oli jälleen ihan hauska kokemus. Tyämaa tiedossa, mutta projekti tönön tasoa ei ihan niin vain ohitetakaan. Katsotaan mikä koodinimi keksitään seuraavaksi. Ennen ja jälkeen kuviakin tiedossa ja muutoinkin updatea uusimpaan hankintaan liittyen jahka sekin saadaan lopulta maaliin taputeltua. Ei tämä asuntosijoittaminen kuitenkaan ihan pelkkää maalin kuivumisen tuijottelua ja pelkkää odottelua ole. 

Leka käteen ja maalia palamaan. Siinä on lausahdus mistä voi vetää useanlaisia johtopäätöksiä. Ostohousut yhä kuitenkin jalassa, joten ei tässä missään nimessä vielä(kään) lepokotiin päästä.

Kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.