Kannattaa käydä yhtiökokouksissa, kannattaa käyttää ääntään, suosittelen kuitenkin pitämään meteliä lähinnä vain jos on oikeasti painavaa ja asiallista sanottavaa. Aina joukkoihin mahtuu niitä, jotka nillittävät kaikesta, ovat asuneet koko ikänsä omakotitalossa tai eivät muuten vain sopeudu taloyhtiön elämään. Taloyhtiön papereihin kannattaa oikeasti tutustua ja niistä voi oikeasti kysellä. Kävin tämän kevään viimeisessä yhtiökokouksessa juhannusviikolla keskiviikkona, outo ajankohta, mutta osallistujia oli kuitenkin ennätysmäärä. Yhtiössä tajuttiin myös viimein, että rästiintyneitä vastikkeita ei voi olla ratkomatta, varsinkaan jos pelkkä haltuunotto ei selvästikkään riitä.
Kokous voi olla kahvittelukakkuineen ohi noin tunnissa tai sitten kokous voi olla 3 tunnin maratooni. Kannattaa pysyä aiheessa, eikä kannata antaa keskustelun rönsyillä liikaa perinteisiin kukkavarkaisiin taikka kissanpissittäjiin. Luonnollisesti puheenjohtajan vastuulla on johtaa keskusteluja ja kokousta, mutta myös osallistujilla on oma vastuu. Painavista asioista toimitetaan yleensä painava nivaska yhtiökokouskutsun liitteenä. Omaa ymmärrystä ei voi mennä täydentämään pelkästään yhtiökokoukseen, jossa olettamuksena olisi käydä asiat juurta jaksain, rautalankaa vääntäen ja polttaen. Kysyä saa ja kannattaa, mutta niin voi tehdä jo etukäteen.
En ole aina se hiljaisin osapuoli yhtiökokouksissa, vaikka en aina ääntäni kuuluviin haluakaan tai kokouksissa huvikseni huutele takanurkasta. Uskallan kysyä kun tilanteet sitä vaatii ja jos jokin asia ei mielestäni täsmää. Voin myöntää olevani väärässä ja kykenen ottamaan vastaan kritiikkiä. En halua olla tyhmä, mutta vielä tyhmempää olisi pitää suunsa kiinni jos on kysyttävää (en nyt aina ehkä ihan 1+1 laskutoimitustason kysymyksiä esitä).
Olen ollut kokouksessa, jossa puheenjohtaja on yrittänyt jyrätä valtakirjalla kokouksessa mukana olevaa. Olen samaisessa kokouksessa päässyt myös hallitukseen, puheenjohtajan tiukasta vastustelusta huolimatta. Ei puheenjohtaja ole mikään Jumala, taisi jäädä itse jyrän alle, kun halusi äänestää, että päästetäänkö minua hallitukseen. Olen toki jäänyt itsekin jyrän alle erään (minulle) uuden kohteen ensimmäisessä yhtiökokouksessa, jossa kyseenalaistin, että miksi parvekkeettomat asunnot kustantavat parvekelasitukset muille.
A) olin ehkä hivenen myöhässä, koska asiaa oli jo käsitelty aiemmin ja kyseessä oli viimeinen kokous aiheesta ja kaikki taustatyöt oli jo tehty.
B) en herättynyt varmastikkaan yhtään lisää luottamusta esittämällä, että tehdään samalla yksiöihin vaikka uudet ranskalaiset parvekkeet.
C) edustin vähemmistöä, joilla oli pienimmät osakkeet yhtiössä. Sain aikaan vastakaikua ja pientä myhäilyä, mutta asian ratkaisuun se ei vaikuttanut.
D) myönnän jääneeni myös isännöitsijälle ja PJlle altavastaajaksi, sillä he olivat hyvin tilanteen tasalla ja kuittasivat kyseenalaistukseni.
Myös hallituksen vastuuvapautusta voi kyseenalaistaa, jokseenkin suosittelen tutustumaan ensin säännöksiin, vastuisiin ja As Oy lakiin. Ei heti tarvitse olla menossa raastupaan, mutta sillä saa hallituksesta tiristettyä vähän enemmän ääntä ja perusteluita. Ei hallitustyö ole mitään vastuutonta eläkeläisten aivot narikkaan hommaa... Helppoa se on, kun on kiinnostunut omaisuuden ylläpidosta ja vähän tykkää puuhastella. Ei sen kovinkaan paljoa tarvitse aikaa viedä. Osaamattomalle tai enemmän tai vähemmän välinpitämättömälle nyt näin muuten vaan harrastuksena hallitustyötä en suosittele.
Loppuyhteenvetona: yhtiökokouksissa kannattaa käydä, kysyä saa ja kannattaa (mutta vähän taustatöitä voisi tehdä etukäteen) eikä hallitustyötäkään kannata pelätä. Jos haluaa pitää huolta omaisuudestaan tai omasta osaamisesta kokee olevan hyötyä ja on halua vaikuttaa vähän enemmän niin mukaan vaan. Eivätkä kokemus ja ikä aina laskelmoi sitä hyötyä taloyhtiölle, myös nuorten kannattaa osallistua ja sitä oikeaa ja arvokasta osaamista ja kokemusta kannattaa vanhempien yhtiön edustajien välittääkin eteenpäin.
Hallitus(kesä)kettu kuittaa.
