Varmastikin suurin kauhutarinani lienee, kun tarkastin sijoitusyksiötäni vuokralaisten välissä. Kyllä, vuokra-asunto kannattaa tarkastaa ja mielellään itse, tästähän olemme juuri saaneet lukea otsikoista. Vuokranantajan elämään kuuluu monenlaista riskienhallintaa. Teimme lopputarkastuksen vuokralaisen kanssa yhdessä ja paikat olivat tipi top. Kauheaa, eikö vain? Olin kuitenkin sopinut tulevan vuokralaisen kanssa, että luovutan avaimet heti lopputarkastuksen jälkeen. Minulle kuitenkin jäi vähän ylimmääräistä aikaa ja ehtisin vielä siirtelemään liettä ja jääkaappia. Lieden takaa tilanne oli ok, liesikin oli melko uusi. Jääkaapin alta löytyi jonkun verran pölyä ja Fazerin sininen käärepapereissaan. Pelko pois, en syönyt suklaata, vaikka moni voisi luulla toisin. Kauhua korostanee vielä se, että molemmat vuokralaiset olivat aivan ajallaan sovitussa aikataulussa. Voin jopa itse myöntää olevan enemmän täsmällistä sorttia kuin ajoissa saapuvaa, välillä turvaudun jopa akateemiseen varttiin.
Toinen ”kauhutarinani” liittyy (aiemmin vuokraceissi nro 2 aiheesta TÄÄLLÄ) samaiseen yksiöön. Kämpästä pidettiin tiptop huolta. Mm. Seinille ei oltu haluttu tehdä reikiä ja lattioita suojasivat matot, koska asunto oli niin siisti ja ”hyvällä maulla” rempattu. Todellista kauhua siis. Kyseisen vuokrasuhteen ainoat miinuspuolet olivat, että nuoren vuokralaismiehen äiti oli yhteyshenkilö monessakin asiassa ja yhtiöltä tuli muutamat häiriömuistutus/varoitukset häiritsevästä elämästä. Asiasta käytiin keskustelua niin vuokralaisen kuin tämän äidin kanssa. Veikkaan että tarinassa oli perää, mutta uskon myös vahvasti pieneen kyyläilyyn, joita taloyhtiöissä aika ajoin tapahtuu. Oletan että vuokralainen eleli ihan siivosti, mutta bileitä järjestäessä homma varmaankin yltyi eikä vuokralainen saanut pidettyä hommaa tarpeeksi ruodussa. Tilanne päättyi kuitenkin sopuisasti ja vuokralainen päätyi muuttamaan asunnosta. Loppusiivouskin oli tehty huolellisesti, asunto näytti miltei asumattomalta. Voi olla, että vuokralaisen äidillä oli oma lusikkansa sopassa. Vanhempien on hyvä olla ensisijainen tuki ja turva vuokralaiselle, mutta toki nuoren kannattaa ottaa vastuuta myös oman itsenäistymisen matkalla. Ilmaisesta siivousavusta ei kuitenkaan kannata kieltäytyä, myönnän olevani puolueellinen tässä asiassa.
Voisi jopa sanoa, että olen päässyt melko pienellä. Uskoisin että vuokralaisvalinnalla ja valmennuksella (aiheesta aiemmin TÄÄLLÄ) pääsee pitkälle. Toki voi kohdalle osua fiksu ja filmaattinen kauhukertomus, jolle siisteys on olematon käsite. Uskon silti vahvasti, että tähän voi vaikuttaa. Asuntosijoittaminen ja vuokranantajuus käy työstä (LINKKI vuokranantajan työviikkoon). Työt voi kuitenkin tehdä monella eri tapaa, oma tapani on toimittaa siivous-/huolto-ohjeet vähintään vuokrasuhteen alussa ja lopussa. Monelle nuorelle vuokranantaja voi olla ensimmäinen yksinasumisen valmentaja, siinä voi auttaa ja olla tukena, jolloin kaikki voittavat.
Vuokranantaja elää kuten petaa ja ymmärrän, että monelle esim. vuosittain hajulukkojen, lattiakaivojen taikka liesituulettimien peseminen ei onnistu rutiinilla. Itse kuitenkin pyrin pitämään omaisuudestani ja kodistani huolta, pyrin saamaan saman innon siirrettyä myös vuokralaisilleni. Puhdas ja kiva koti on viihtyisämpi, helpottaa se myös elämääni vuokranantajana. Omat kauhutarinani eivät ainakaan täten vielä ole kovin kauheita. Äärimmäisen positiivisena esimerkkinä voin pitää yhtä parhaista vuokralaisistani, joka oli ensimmäinen lemmikillinen vuokranalainen. Lemmikki voi olla uhka tai mahdollisuus. Sysään ennakkoluuloni jatkossa syrjään, sillä iso vahtikoiraksikin sopiva kaveri oli todella hyvin koulutettu ja kämppä oli kuin timantti lopputarkastuksessa.
Siivouskettu kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti