Min-max logiikka

Olen laiska ja ihminen yleensä luonnostaankin on laiska. En todellakaan ole laiska sohvaperuna, noh, toki osaan sitäkin välillä olla. Olen oman onneni seppä ja valitsen taisteluni ja laiskotteluni itse. Oma ajatukseni usein on, että tekee minimi työmäärän ja saavuttaa sillä suhteellisesti parhaimman tuloksen. Ei 1000 tuntia ja timantti viimeisen päälle vaan laiskasti riman ali niin että homma kuitenkin toimii. Yleensä lopputuloksena on raakatimantti, vähän tuuria kehiin, niin voidaan päätyä timanttiin asti. Koska ei taidolla, niin tuurilla. Aiemmin aiheesta myös TÄÄLLÄ.

Täysin tekemätön ja saamaton ei kuitenkaan voi olla. Mistä löytää niitä mahdollisuuksia jollei tee yhtikäs mitään? Pitää pyrkiä tekemään oikeita asioita ja vähintäänkin tekee enemmän niitä oikeita asioita, jotta välttyy turhalta työltä. Täysi tekemättömyys harvemmin avaa ovia ja mahdollisuuksia, mutta jo vähän tekemällä pääsee vaikuttamaan omaan tuuriinsa. Etsivä löytää vaikka kaksi sateenkaarta kerralla, sitten vielä pitäisi löytää ne kultapadat.

Jos tavoitteena on päästä läpi tentistä taikka päästä muutoin parhaaseen mahdolliseen tulokseen, kannattaa aikapanostus huomioida kriittisellä kädellä. Ylisuoriutumiseen käytetty aika ja vaiva ei välttämättä palkitse vaikka saisi täydet pisteet. Itse ainakin ajattelisin, että paljonko olen kuluttanut aikaa hukkaan. Tavoitteita on hyvä asettaa, mutta aina ei tarvitse olla paras taikka tavoitella kuuta taivaalta. Realistiset tavoitteet auttavat yleensä motivoimaan paremmin. Tottakai tavoitteet muuttuvat matkalla ja niitä myös kannattaa muuttaa.

Urheilussa usein pätee sääntö täydellisyyden tavoitteluun, mutta täydellisyyskin on melko häilyvä käsite. Olympiakullan voi saavuttaa ilman täydellistä suoritusta. Kovin usein täydellisyyttä kuitenkin tavoitellaan. Elämä vain harvemmin on täydellistä, pelkkää auringonpaistetta ja sateenkaaria.

Sama voi hyvinkin päteä asuntosijoituksiin. Onko järkevää ostaa pikkupaikkakunnalta flippaus/remppakohdetta jonka vetäisee överisti timantiksi, jotta se erottuu edukseen? Vaivan ja lisäkulujen palkka saattaa jäädä ohueksi, huonolla tuurilla ottaa jopa takkiin. Kultaiset hanat ja marmoritaso voivat jäädä vähäiselle arvostukselle lähiöyksiössä. Työtä myös timantin etsimiseen ja timantin kiillottamiseksi voi tuhraantua yllättävänkin paljon. Ajalle on myös annettava arvo. Sijainti, sijainti, sijainti timanttia metsästää moni muukin.

Joillekin tämä logiikkani voi muistuttaa elämängurujen 20-80 logiikkaa. Itse skippaan siitä mielelläni sen 80% turhuuden ja tyydyn tekemään samalla ajalla jotakin (vähintään) viihdyttävämpää turhuutta. Mitä suotta ylisuorittaa ja loikata riman yli metritolkulla. Mieluummin aidan ali taikka hitusen luovuutta käyttäen räjäyttää koko aidan pois tieltä (luovuudesta olen aiemmin kirjoitellut TÄÄLLÄ). 

Ei vain se aika vaan myös vaiva. Ei se lopputulos vaan se matka. Ei se hinta vaan se kokonaisuus. Sijoittaja vie sijoituksiaan ei ikinä toistapäin, se on hyvä muistaa.

Laiska kettu kuittaa.